Ruuhka-Suomen kasvanut susikanta luo pelkoa: "Piti lenkille lähteä, niin en uskaltanut"

Mitä tehdä, kun susilauma jolkuttelee pihan läpi? Tappaa ei saa, tuomio voi olla kova. Karkottaa voi, mutta miten? Susikannan kasvaminen on tuonut sudet ja susikeskustelun myös alueille, joilla susista ei ole ollut muistoja vuosikymmeniin. Ihmisten pelko on oikeutettua myös asiantuntijoiden mielestä.

luonto
Susi tarkkana lumisessa maisemassa.
Robesus Inc.

Ihmiset kaipaavat vastauksia siihen, miten toimia susilaumojen kanssa. Asia tuli selvästi esille Hämeenlinnan Rengossa, jonne sudet ovat saapuneet parin viime vuoden aikana.

Rengon riistahoitoyhdistyksen ja Suomen riistakeskuksen susi-ilta toi Rengon koulun salin täpötäyteen tietoa kaipaavia renkolaisia. Vastauksia he eivät juuri saaneet.

Itä-Suomessa sudet ovat olleet arkipäivää vuosia, mutta Ruuhka-Suomeen sudet ovat levittäytyneet vasta viime vuosina. Riistakeskus arvioi susiparin löytäneen Rengon metsät viime talvena.

Asukkaat puhuvat laajemmasta invaasiosta. Marraskuun loppuun mennessä suurpetoyhdyshenkilöt ovat vahvistaneet 187 susihavaintoa, joista 90 pihapiirissä. Nyt Riistakeskuskin on valmis myöntämään, että Rengossa asuu susilauma eli susiperhe. Ahkerasti liikkuvat sudet joutuvat tiheästi asutulla seudulla väkisin kulkemaan pihojen läpi.

Renkolaiset täyttivät koulun salin susi-illassa.
Susi-ilta täytti Rengon koulun salin ääriään myöten.Antti Ruonaniemi / Yle

Suojellaanko ihmisiä vai susia?

Susikeskustelussa nousee aina esille se, millä ehdoilla susia pitää suojella. Kyselyissä pääosa ihmisistä on sitä mieltä, että susi kuuluu Suomen luontoon, mutta ei hukkaa omaan pihapiiriin haluta. Ihmiset pelkäävät itsensä, lapsiensa ja kotieläimiensä puolesta, eivätkä turhaan. Ihmisten päälle susi ei liene käynyt yli sataan vuoteen, mutta esimerkiksi lampaita ja koiria susien suihin jää jatkuvasti.

Renkolaiset Eija Davidjuk ja Maria Eerola tulivat susi-iltaan toivoen saavansa tietoa siitä, mitä uudessa tilanteessa voi tehdä.

– Minä harrastan koirien kanssa jäljestystä ja olisin kaivannut tietoa, miten toimia nyt, kun alueella liikkuu susilauma. Sellaista tietoa asiantuntijat eivät kertoneet, tuumii Eija Davidjuk selvästi pettyneenä.

Nainen Rengon koululla
Renkolainen Eija Davidjuk oli pettynyt susi-illan antiin.Antti Ruonaniemi / Yle

Neljä tuntia renkolaiskoulussa asiantuntijoita kuunnellut Maria Eerola oli yhtä pettynyt tilaisuuden antiin.

– Näin itse suden elokuun alussa pellon päässä. Silloin ei pelottanut, mutta jälkeenpäin on pelottanut. Piti lenkille lähteä, niin en uskaltanut kävellä kuin muutama sata metriä, kun totesin, että en minä uskalla pidemmälle mennä.

Asiantuntijat myöntävät ongelman

Tutkimusmestari Antti Härkälä Luonnonvarakeskuksesta ymmärtää ihmisten huolen.

– Sudet ovat vaikea ja tunteisiin käyvä asia. Valitettavasti useisiin kysymyksiin ei ole kyllä/ei -vastauksia. On paljon tulkinnanvaraisia asioita, joihin joudumme antamaan tylsiä ja epävarmoja vastauksia, valittelee Antti Härkälä.

Härkälä ymmärtää hyvin ihmisten susipelon, vaikka itse jatkuvasti susia tutkiessaan ei eläintä pelkääkään.

– En osaa oikein pelätä, kun suden näkeminenkin on erittäin harvinaista, vaikka niitä etsisi.

– Pelko on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia ja on selvää, että peto herättää pelkoja. Toisaalta ei voi myöskään sanoa, että pelko olisi turha. Susi on suuri ja vahva eläin, eikä sen käyttäytymisestä voi olla varma, sanoo kenttämestari Antti Härkälä.

Tutkija Antti Härkälä
Tutkimusmestari Antti Härkälä pitää ymmärrettävänä, että ihmiset pelkäävät sutta.Antti Ruonaniemi / Yle

Susikanta kasvaa

Riista-asiantuntijoiden mukaan Suomessa on nyt arviolta 34–38 susilaumaa ja noin 250 sutta. Määrä on jo lähellä viime vuosien huippua, joka on vuodelta 2006. Susikanta on edelleen kasvussa, vaikka maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt talvelle 46 sudenkaatolupaa. Jopa riistaviranomaisten arvioissa susikanta saattaa nousta lähiaikoina yli kolmen sadan.

Kun kanta kasvaa, sudet liikkuvat varmuudella myös alueille, joilla niitä ei ole vuosiin näkynyt. Susiperhe on reviirieläin eikä päästä toisia susia alueelleen. Kun susiperhe vaatii keskimäärin 1 000 neliökilometrin reviirin, tarvitsevat uudet laumat uusia asuinsijoja. Yksinäiset sudet puolestaan vaeltavat kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Asutus osuu väkisinkin niidenkin reiteille.

Kun suomalainenkin susi on vielä Euroopan unionin suojelussa, lienee varmaa, että susikeskustelu ei ole loppumassa, päinvastoin.