Jalkapallon tekniikkamestarista tulikin maailmaa kiertävä urkutaituri

Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi ei ole perinteinen kirkkourkujen soittaja: hän haluaa kokeilla soittimen rajoja. Kiviniemen käsissä urut ovat taipuneet matkimaan linnunlaulua tai säestämään moottoripyörän pärinää. Nuoruudessa jalkapallo oli kuitenkin viedä koko miehen.

musiikki
Kalevi Kiviniemi
Markku Lähdetluoma / Yle

Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi syntyi musikaaliseen perheeseen Jalasjärvellä vuonna 1958. Isä soitti selloa, saksofonia, klarinettia ja viuluakin.

– Äitini soitti koskettimia. Meillä oli sellaisia perhekonserttikiertueita usein. Jo 5-vuotiaasta lähtien olen tainnut lavalla seisoa viulu kädessä. Veljen kanssa soitettiin viulua 15 vuotta erilaisilla kokoonpanoilla.

Kalevi Kiviniemi ja Lahden Ristinkirkon urut
Kalevi Kiviniemi ja Lahden Ristinkirkon urutMarkku Lähdetluoma / Yle

Myös Ahon vanha kansakoulu rikastutti nuorta poikaa musiikkielämällään. Siellä tehtiin tiernapoikaa, musiikkinäytelmiä ja muita näytelmiä joka jouluksi.

– Opettajani Jussi ja Maisa Autio olivat taiteellisesti erittäin lahjakkaita. Maisa Autio opetti minulle pianonsoiton ensimmäiset alkeet. Myöhemmin hänellä oli taidenäyttelyitä maalarina. Jussi oli tenori ja jääkiekkoilija, joten myös urheilu tuli hyvin läheiseksi, Kiviniemi muistelee.

Kiviniemen lapsuus ja nuoruus kului musiikin, kuvataiteen ja urheilun välillä tasapainoillessa. Ateneumiin pyrkiminen siinteli mielessä samoin kuin heittäytyminen jalkapallon ammattilaiseksi. Monet asiat kiinnostivat lahjakasta nuorta miestä.

– Jalkapallo oli minulle hyvin läheinen laji kouluaikoina. Pari tekniikkamestaruuttakin tuli voitettua. Vaikka oltiin pieni Jalasjärven joukkue, niin me voitettiin Helsinki Cupissa HIFK ja OTP, jotka olivat silloin mestaruussarjassa. Ihan ammattilaishaaveitakin oli mielessä.

Jalkapallon tekniikkamestari on sittemmin hyödyntänyt oppejaan urkujen jalkion soiton virtuoosina.

– Se oli lähtökohta ehkä urkujen jalkiosoitolle, Kiviniemi hymähtää.

Musiikillinen ura katkolla

Kun Kalevi Kiviniemi oli 12-vuotias, pianonsoitonopettaja sanoi hänelle, ettei hänestä ei tule mitään, koska tekniset harjoitukset jäivät tekemättä.

– Sinusta ei tule koskaan ammattimuusikkoa, opettaja sanoi. Minä sitten pelasin jalkapalloa ja menin kuvataiteen puolelle, Kiviniemi muistelee.

Jalkapallo oli minulle hyvin läheinen laji kouluaikoina. Pari tekniikkamestaruuttakin tuli voitettua.

Kalevi Kiviniemi

Mutta toisin kävi. Musiikillinen herätys tuli yllättäen Jorma Hynnisen innoittamana. Kiviniemi oli viulistina kokoonpanossa, joka säesti Hynnistä Merikanto-konsertissa.

– Jorma Hynnisen silloinen taide oli niin huimaavaa, että hän shokeerasi minut.

Kaksi viikkoa tuon konsertin jälkeen Kiviniemi opetteli samoja lauluja ja säestyksiä. Ne tosin olivat ylivoimaisen vaikeita pianonsoitosta pidetyn viiden vuoden tauon jälkeen.

– Kun 17-vuotiaana aloitin urkujen soiton, niin se balanssi! Se, että jalkapallossa oli balanssi ollut tarkka ja tärkeä, niin se yllättäen siirtyi urkujen soittoon.

Kun palo musiikkiin syttyi pysyvästi ja jalkapallo jäi taaemmalle, Kiviniemi pyrki Sibelius-Akatemiaan pääaineenaan laulu.

Kalevi Kiviniemi Ristinkirkossa
Kiviniemi esittelee mielellään urkutekniikkaansa kuuntelijoilleenMarkku Lähdetluoma / Yle

– Olin voittanut muutamia laulukilpailuja nuorena ja laulajana menin Akatemiaan. Se oli pääaineena pari vuotta kunnes vaihtui uruiksi. Urut värikkäänä soittimena veivät mukanaan ihan Akatemian alkuvuosista lähtien.

– Useilla ihmisillä se oman itsensä etsiminen on nuorena aika tärkeä asia ja kun se taiteesta löytyy se kipinä, niin se panee moottorin täysillä käyntiin. Jos en olisi musiikin kanssa tekemisissä, niin varmaan olisi hullujenhuone lähellä, Kiviniemi tokaisee.

Kauniit naiset ja järvimaisemat

Lahden Kansainvälisen Urkuviikon perustaja Aimo Känkänen houkutteli nuoren Kiviniemen Ristinkirkkoon urkurin kesäsijaiseksi vuonna 1981.

– Huomasin, että tämähän onkin mahtavaa aluetta järvineen, nuorine naisineen ja kaikkineen myös kulttuurielämän puolelta.

– Aimo Känkäsen rooli oli erittäin vahva Lahden urkuviikon nostamisessa ihan maailman kartalle. Se oli sellainen innoittava tekijä myös minulle.

Ristinkirkon urkuriksi Kiviniemi valittiin vuonna 1985 ja Lahden Kansainvälisen Urkuviikon johtajaksi 1991. Oma konserttiura alkoi kuitenkin vähitellen siintää lahjakkaan ja kokeilunhaluisen urkurin mielessä.

Kalevi Kiviniemi Ristinkirkon edustalla
Markku Lähdetluoma / Yle

Ristinkirkon urkurina Kiviniemi lopetti vuonna 2000 ja vuotta myöhemmin myös kansainvälisen urkuviikon johtajuus sai jäädä.

Vaikka kansainvälinen konserttitoiminta kierrättää Kiviniemeä ulkomailla parinsadan matkapäivän vuosivauhtia, hän asuu edelleen samassa asunnossa Vapaudenkadulla, missä ovat asuneet myös hänen maineikkaat edeltäjänsä Aimo Känkänen ja Tauno Äikää.

– Heidän kummankin merkittävä henkinen kantti, sydämellisyys ja Aimo Känkäsen suuri näköala ovat aina tehneet vaikutuksen.

Urut alun perin orgiasoitin

Kiviniemen kansainvälinen konserttiurkurin ura on jo kokonaan toinen tarinansa. Siivet ovat kantaneet, maailmaa on tullut nähtyä ja maailman erilaiset urut ovat tulleet tutuiksi. Kiviniemi on perehtynyt erityisesti ranskalaiseen musiikkiin.

Urkulevytyksiä hän on tehnyt yli 150 ja konsertteja vuosittain eri puolille maailmaa on noin 100. Sibeliuksen juhlavuosi on värittänyt vuotta 2015. Yhteiskonsertteja on ollut mm. Jorma Hynnisen kanssa.

Kiviniemi on yksi harvoja urkutaiteilijoita, joka ammatikseen kiertää maailmalla konsertoiden ja levyttäen.

Jos en olisi musiikin kanssa tekemisissä, niin varmaan olisi hullujenhuone lähellä

Kalei Kiviniemi

– Yllättäen kaikilla muilla on joko kuukausipalkkainen yliopistovirka tai kirkon virka, Kiviniemi toteaa.

– Ei minua paljon pelota lähteä moottoripyöräkonserttiin tai vaikkapa Leningrad Cowboysien kanssa, koska uskon taiteen luovuuden värikylläisyyteen. Urut eivät ole yksipuolisesti kirkon soitin, urut ovat paljon muuta.

Kiviniemen mielestä konserttiurkureiden tehtävä on tehdä uruista mielenkiintoinen soitin.

– Urkujen dramaattisuus vie ihmisten alkukantaisuuteen, runouteen, syvimpiin tunteisiin vetoaviin asioihin. Urut olivat alun perin orgiasoitin ja gladiaattoritaistelujen soitin.