Tutkimus: Helsingin asuntopolitiikka epäonnistui – hyvätuloiset napsivat rusinat pullasta

Suomen Pankin ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimuksen mukaan alun perin pienituloisille tarkoitetuista kaupungin vuokra-asunnoista nauttivatkin useat hyvätuloiset. Kaupungin vuokra-asunnot maksavat Helsingille yhteensä 150 miljoonaa euroa vuodessa. Tutkija toivookin poliittista keskustelua siitä, meneekö raha oikeaan paikkaan.

Kotimaa
Lapsi keinuu espoolaisen vuokratalon pihalla.
Yle

Helsingin kaupunki vuokraa noin 43 000 asuntoa saman alueen vastaavanlaisia vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja halvemmalla hinnalla. Tavoitteena on tukea pienituloisia tarjoamalla heille markkinahintaa edullisempia koteja. Kaupungin vuokra-asuntoja pidetään myös tärkeänä keinona asuinalueiden eriytymisen ehkäisyssä.

Päättäjien kannattaa miettiä onko tämä tehokkain mahdollinen tapa auttaa pienituloisia.

Tuukka Saarimaa

Suomen Pankin ja VATT:n tuore tutkimus asettaa kyseenalaiseksi tämän asuntopolitiikan onnistuneisuuden. Tutkimuksen mukaan kaupungin tarjoamien valtion tuella rakennettujen ARA-vuokra-asuntojen halvemman hinnan myötä niissä asuja saa kaupungilta keskimäärin 4 500 euron tulonsiirron vuodessa. Vapaarahoitteisilla vuokramarkkinoilla hän joutuisi siis maksamaan vastaavanlaisesta asunnosta keskimäärin kyseisen summan enemmän vuosittain. Arvokkaammilla alueilla asuvat voivat kaupungin vuokra-asunnossa asuessaan säästää jopa 10 000 euroa vuodessa.

Tutkimuksen mukaan pienituloisten tukemiseen tarkoitettu asumistuki kohdistuu kaupungin vuokra-asuntojen myötä tulevaa tulonsiirtoa paremmin juuri sille ryhmälle, jolle se on tarkoitettu. Kokonaisuutena 66 prosenttia asumistuesta, mutta vain 34 prosenttia vuokrasäästöstä kohdistui alimpaan tuloviidennekseen. Sen sijaan yli viidennes kaupungin vuokra-asuntojen kautta saatavasta vuokrasäästöstä meni suurituloisimmalle osalle kotitalouksista. Helsingissä kaupungin vuokra-asunnoissa asuu vajaat viisi tuhatta hyvätuloista perhettä.

ARA-asuntojen asukasvalinnassa ei ole tulorajaa, vaan perusteena on asunnon tarve. Tuloraja poistettiin vuonna 2008.

– Koska ei ole tulorajoja, voi hyvätuloinen saada kaupungin vuokra-asunnon, jos siihen on riittävä perustelu. Toinen syy hyvätuloisten asumiseen kaupungin vuokra-asuinnoissa on se, että vuokralaisten tulot nousevat ajan myötä. Koska ei ole tulorajaa, he voivat jatkaa asumista edullisessa vuokra-asunnossa.

– On todennäköistä, että hyvätuloiset asuvat juuri niissä kaupungin vuokra-asunnoissa, jotka ovat paremmassa kunnossa ja lähempänä keskustaa. Tästä meillä ei kuitenkaan ole tutkimustietoa, arvioi VATT:n erikoistutkija Tuukka Saarimaa.

Sosiaalinen sekoittuminen epäonnistui

Myös ARA-vuokra-asuntojen avulla toivotun sosiaalisen sekoittumisen politiikan voi tutkimuksen myötä kyseenalaistaa. Tavoitteena on siis ehkäistä köyhien kotitalouksien kasautumista tietyille asuinalueille ja rakennuksiin.

Tutkimuksessa vertailtiin pienituloisten kaupungin vuokralaisten ja pienituloisten vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa elävien naapurustoja ja asuinrakennuksia. Tulos oli, että pienituloiset kaupungin vuokralaiset asuvat naapurustoissa ja rakennuksissa, joissa asukkaiden tulotaso on selvästi alempi ja joissa asuu vähemmän korkeasti koulutettuja. ARA-vuokra-asuntojen antaminen hyvätuloisille ei siis tutkimuksen mukaan ole tehokas tapa estää asuinalueiden tai rakennusten eriytymistä.

– Monet hyvätuloiset ovat omistusasujia, kun taas kaupungin vuokrataloissa ei ole lainkaan omistusasumista. Tämä voi johtaa siihen, että kaupungin vuokrataloissa asuu enemmän pienituloisia kuin muualla. Monissa vapaarahoitteisissa taloissa on sekä vuokra- että omistusasumista, mikä edistää sosiaalista sekoittumista, Saarimaa pohtii.

On todennäköistä, että hyvätuloiset asuvat juuri niissä asunnoissa, jotka ovat paremmassa kunnossa ja lähempänä keskustaa.

Tuukka Saarimaa

Vuokrasäästöt mukaan poliittiseen päätöksentekoon

Tutkimustulosten mukaan Helsingin kaupungin vuokra-asunnoissa asuvien saama vuokrasäästö on yhteensä 150 miljoonaa euroa vuodessa. Se on suunnilleen sama kuin helsinkiläisille maksettavien valtion yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen kokonaismäärä. Tarjottu vuokrasäästö on yhtälailla poissa kaupungin rahakirstusta, vaikka se ei näykään samalla tavalla kaupungin menona kuin esimerkiksi asumismeno näkyy valtion menona.

– Tämä on merkittävä tuki, mikä menee kaupungilta ja se kohdentuu osittain hyvätuloisille. Kaupungin päättäjien kannattaa miettiä, voisiko tämän tuen suunnata jollain toisella tavalla ja onko tämä tehokkain mahdollinen tapa auttaa pienituloisia. Tuen voisi suunnata esimerkiksi kouluille, Saarimaa vetoaa.

– Minusta on tärkeää, että heräisi keskustelu asiasta. Ihmiset monesti ajattelevat, että kun tarjotaan halpoja vuokra-asuntoja, että se raha tulee tyhjästä eikä maksa kenellekään mitään. Meidän tavoite on näyttää, että tällä asialla on aito kustannus, ja sen pitää olla samalla tavalla poliittisessa päätöksenteossa kuin vaikka opettajien palkkojen. Tätä se ei nyt ole, Saarimaa toteaa.

Tutkimuksessa asuntojen vuokrasäästö arvioitiin käyttämällä asuntokohtaisia tietoja asuntojen vuokrista, ominaisuuksista ja sijainnista. Tiedot yhdistettiin Tilastokeskuksessa kotitalouksien rekisteriaineistoon. Aineisto koostui 15 prosentin satunnaisotoksesta helsinkiläisistä kotitalouksista. Tutkimuksessa ei ollut mukana erityis-ryhmille, kuten opiskelijoille, tarkoitettuja asuntoja. Helsingissä on noin 330 000 asuntoa, joista lähes puolet on vuokralla ja lähes puolet omistusasuntoja.