Ainutlaatuinen luontodokkari yöperhosista toi suomalaistekijöille hurjat univelat

Useasti palkitut lyhytelokuvakonkarit Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen ovat tehneet ensimmäisen suomalaisen täyspitkän planetaarioelokuvan Yöperhosten salattu maailma. Yöperhoset kuljettivat elokuvaajia päiväntasaajalta napapiirille.

Otos Yöperhosten salattu maailma -luontoelokuvasta. Kuva: Heureka

Vajaan vuoden kestäneet Yöperhosten salattu maailma -dokumentin kuvaukset ovat tekijöillään vielä tuoreessa muistissa. Näin Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen kertovat kuvauskokemuksistaan.

"Kun maaliskuussa 2015 saimme Yöperhos-dokumentin rahoituksen kuntoon, piti saman tien suunnata Lappiin hakemaan lumikuvaa. Oli kiire, lunta oli enää aivan pohjoisimmassa Suomessa. Halusimme leffassamme näyttää yöperhosten maailmojen kaksi ääripäätä, tropiikin ja napapiirin hankineen.

Lumen perässä sai ajaa Kilpisjärvelle asti. Hankea piti kuvata, sillä dokkarissa esiintyy riikinkukkokehrääjä, joka viettää talven lumen alla. Näytämme vaihe vaiheelta, miten kehrääjätoukka kutoo ympärilleen kotelokopan talvehtimista varten.

Röntgentomografialla kuvattu yöperhonen Kuva: Heureka

Emme me tosin sitä riikinkukkokehrääjäntoukkaa Lapissa kuvanneet. Se tapahtui studiolla Helsingissä. Syötimme sille koivunlehtiä ja se kasvoi silmissä, kunnes alkoi kutoa koteloaan.

Toukokuun alkupuolella lensimme Ugandaan. Kaverimme olivat perustaneet sinne safarifirman ja me olimme heidän ensimmäiset asiakkaansa.

Kuvaaminen viidakossa oli hikistä touhua, ei ollut juoksevaa vettä eikä sähköä. Kuljetimme mukanamme omaa generaattoria. Sillä saimme lamput ja ledit loistamaan ja akut ladattua.

Hannes Vartiainen odottelemassa yöperhosten tuloa Ugandassa toukokuussa 2015 Kuva: Heureka

Koska yöperhoset ovat liikkeellä vain öisin, valvoimme yöt. Houkuttelimme satimeen muun muassa isoja ja näyttäviä Saturniidae-heimolaisia. Päivisin sitten kuvasimme saamiamme yöperhosia. Nukkuminen jäi tosi vähiin.

Paikalliset maanviljelijät auttoivat toukkien kanssa pikkukorvausta vastaan. Aluksi he keräsivät toukkia kippoihin ja kattiloihin. Ymmärsivät sitten, että halusimme kuvata perhoset ja toukat oikeilla paikoilla, puiden rungoilla ja heinissä.

Kalansilmälinssillä kuvattu hyönteinen Kuva: Heureka

Kuvasimme kalansilmäobjektiivilla. Sen kuva on oikeassa suhteessa planetaarion kupuun nähden. Mutta kun kuvaa hyvin läheltä tällaisella linssillä, pitää olla vakaa käsi. Jos kamera tärähtää millinkin, kuva liikkuu metritolkulla planetaarion valtaisalla, lähes kahdeksan elokuvateatterivalkokankaan kokoisella kuvulla.

Dokumentissa me käytämme kolmiulotteista röntgentomografiaa. Sillä pääsee pintaa syvemmälle. Kuvasimme esimerkiksi yöperhosten hengitysputkijärjestelmää.

Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen kuvaamassa Ugandassa Kuva: Heureka

Röntgentomografia on raskas tuotanto. Kolme tietokonetta on työstänyt dataa kuukausikaupalla. Yhtä elokuvaminuuttia varten tarvitaan viikkojen taukoamaton rumpsutus.

Kiitäjäperhosia kuvasimme yhdellä tutulla niityllä Mäntsälässä. Pekan isävainaa oli luontokuvaaja ja hän tapasi tuoda lapset juhannusöinä niitylle kiitäjiä katsomaan. Ne lentelevät siellä mäkitervakoissa.

Kiitäjäperhoset ovat säikkyjä, mutta kun viikon ajan oli joka yö passissa, niin elokuvaan tarvittavat sekunnit sai talteen.

Hyönteisiä tuli kerättyä ja kasvatettua jo lapsina Järvenpäässä. Silloin innostuimme myös ötököistä veden alla.

Röntgentomografialla kuvattu yöperhonen Kuva: Heureka

Rakensimme vedenalaiskameran. Vanhan pokkarikameran päälle väsäsimme suojan viemäriputkesta ja pleksistä. Kamera meni palasiksi, kun se tippui saunanlattialle, eikä meillä ollut tietenkään varaa uuteen kameraan. Mutta se suoja on yhä tallessa Helsingissä toimiston hyllyllä.

Seuraava planetaarioelokuvamme kertoo vedenalaisesta maailmasta ja Itämerestä. Sukelluskurssit on jo käyty.

Yöperhosen kuvausta Ugandassa toukokuussa 2015

Yöperhos-elokuvalle toivomme ainakin 50 000 katsojaa. Se on tiedekeskusten planetaarioelokuville ihan mahdollinen katsojaluku. Heurekan jälkeen koetamme myydä Yöperhosia myös muihin kansainvälisiin tiedekeskuksiin.

Saisimme siten vähän palkkaakin työstämme. Yöperhos-dokumentin tuotantokustannukset olivat noin 120 000 euroa. Se ei ole paljon. Maailmalla planetaarioelokuvan kustannuksiin voisi kevyesti lisätä nollan perään.

Otos Yöperhosten salattu maailma -luontoelokuvasta Kuva: Heureka

Ai miksi emme lähde maailmalle, Hollywoodiin, siipiämme kokeilemaan?

No saatamme lähteäkin. On tässä jo ollut oppivuosia kokeellisen elokuvan parissa. Ehkäpä vedenalaisdokkarin jälkeen teemme ensimmäisen ison elokuvamme.

Ensin nukumme kuitenkin pois yhdeksän kuukauden univelkamme."