Psykologi: Viha voi tehdä sairaaksi

Pitkään jatkuva viha nostaa mm. sepelvaltimotaudin riskiä.

terveys
Vihainen nainen.
Nilla Nuto ja Eila Haikarainen / Yle

Viha kuuluu ihmisen perustunteisiin. Kaikki kokevat aika ajoin enemmän tai vähemmän aggressiivisia tunteita, sillä taustalla on niinkin perustavaa laatua oleva asia kuin yksilön eloon jääminen ja lajin säilyminen.

– Viha syntyy, kun havaitaan jokin vaara tai este itselle tärkeälle asialle, psykologi Lauri Parkkinen kuvaili vihan tunnetta Yle Radio Suomen Ajantasa-ohjelmassa.

Parkkisen mukaan viha on tunteena hyvin voimakas. Adrenaliinin ja noradrenaliinin kiihdyttämä tunne motivoi ihmistä lähestymään tunteen kohdetta eikä suinkaan vetäytymään pois.

Hänen mukaansa vihan takana on usein myös pelkoa, ja esimerkiksi lähisuhdeväkivallan yhteydessä häpeää, kun ihminen kokee tulleensa nolatuksi tai alistetuksi.

– Kun häpeän tunnetta ei kestetä, sitä aletaan hallita vihalla, Parkkinen selittää.

Kaikki eivät koe vihaa yhtä rajusti, vaan tunteen voimakkuus riippuu mm. synnynnäisistä temperamenttitekijöistä ja oppimishistoriasta; jos pientä lasta ei opeteta pois sinänsä luonnollisesta aggressiivisuudesta, seurauksena on aggressiivisesti käyttäytyvä aikuinen.

Vihasta voi opetella pois

Vihan tunnetta voi hallita Parkkisen mukaan tiedostamalla, mitä vihaa nostattavassa tilanteessa tapahtuu ja ilmaisemalla vihaansa minä-viestien avulla eli kertomalla, miltä minusta juuri nyt tuntuu. Kansanperinteen mukaan vihaansa voi hillitä laskemalla kymmeneen, mutta Parkkisen mukaan vihaa nostattavat tilanteet tulevat usein niin nopeasti, että laskemiskikkoja ei ehdi tai ymmärrä käyttää.

Vihasta voi kuitenkin opetella pois, ja esimerkiksi oikein tehty psykoterapia auttaa, Parkkinen sanoo. Aina ei tarvita terapiaakaan, vaan joskus neuvonta, ohjaus ja self help -teokset auttavat.

Vihan tunteen tukahduttamista Parkkinen ei sen sijaan suosittele. Hänen mukaansa tutkimukset osoittavat, että negatiivisien tunteiden kuten vihan vatvominen pitkään saa elimistössä aikaan matalan tulehdustilan, mikä puolestaan heikentää vastustuskykyä ja voi nostaa vakavienkin sairauksien riskiä. Esimerkiksi sepelvaltimotaudin riski kasvaa tällaisessa pitkään jatkuvassa stressitilassa.

Vihan vallassa riehumista ei pidetä erityisen hyvänä käytöksenä, mutta hyvän käytöksen määrittelykin on kulttuurisidonnaista; kulttuurilla on suuri vaikutus sille, mitä sallitaan. Aasiassa esimerkiksi vihan tunnetta ei ilmaista, mutta aasialaiset murehtivat tunteitaan. Euroopassa brittejä on pidetty erityisen hyvätapaisena kansana, mutta Parkkisen mukaan tämäkin on muuttumassa.

– Brittilapsien huonoon käytökseen ei enää puututa samalla tavalla kuin ennen, ja se näkyy lasten terveys- ja rikostilastoissa.

Parkkinen pitää hyviä käytöstapoja tärkeänä asiana. Hän ottaa esimerkiksi työpaikat: jos työpaikalla kohdellaan kaikkia hyvin, on mukavampi tulla töihin. Hän uskoo, että hyvällä käytöksellä on yhteiskunnallistakin merkitystä, sillä yhteiskunta koostuu yksilöistä. Hän ei suosittelekaan siirtämään sosiaalisen median kärkkäitä kommentteja tosielämään.