"Valkoisen kuoleman" syntymästä 110 vuotta – Simo Häyhä on edelleen maailman paras tarkka-ampuja

Simo Häyhän rooli oli talvisodassa merkittävä. Tutkijan mukaan nykytarkka-ampujat voivat ottaa Häyhästä oppia.

Kotimaa
Kuvia Pohjois-Karjalan Prikaatin perinnenhuoneen simo Häyhän aineistosta.
Puolustusvoimat

Talvisodan legendaarisen tarkka-ampujan Simo Häyhän syntymästä on tänään torstaina tullut kuluneeksi 110 vuotta.

Häyhä tuli kuuluisaksi tarkka-ampujan taidoistaan talvisodassa, jolloin hän taisteli Kollaalla.

Hänen palvelusaikansa jäi vain kolmeen kuukauteen haavoittumisen takia, mutta lyhyessä ajassa hän ampui huomattavan määrän vihollisen sotilaita.

– Hänellä oli siellä merkittävä rooli, kertoo Kollaa-museon johtaja Reijo Sinkkonen.

Myös Valkoiseksi kuolemaksi nimetyn Häyhän tunnettuus on vuosikymmenien aikana vain kasvanut.

Häyhä keskittyi annettuihin tehtäviin

Simo Häyhän arvioidaan ampuneen jopa yli 500 puna-armeijan sotilasta. Häyhän useita kertoja tavannut majuri ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston dosentti Tapio Saarelainen luonnehtii Häyhää maailman kautta aikojen parhaimmaksi tarkka-ampujaksi.

Tarkka-ampuja Simo Häyhä
SA-kuva

Paras Häyhästä tuli hänen luonteenpiirteensä takia.

– Hän oli hyvin rauhallinen, toteutti annetut tehtävät ja hänellä oli tarkka-ampujalle tarvittavat taidot ja tiedot, Saarelainen kertoo.

Häyhän ampumataidot olivat Saarelaisen mukaan ylivertaiset. Lisäksi hän pystyi arvioimaan etäisyyksiä ja toimimaan tilanteen mukaan.

– Hän keskittyi vain ja ainoastaan siihen tehtävään, mikä hänelle annettiin ja arvioi toimintamahdollisuuksia ja pyrki pysymään piilossa, jotta vihollinen ei olisi häntä havainnut, Saarelainen kuvailee.

Vaatimaton maan hiljainen

Reijo Sinkkonen tapasi Simo Häyhän kerran 1990-luvun puolivälissä. Sekä Saarelainen että Sinkkonen kuvailevat miestä vaatimattomaksi.

Saarelainen muistaa Häyhän myös hyvin teräväpäisenä ihmisenä.

Eversti Svensson ojentaa Simo Häyhälle kiväärin ja kunniakirjan, jonka eräs ruotsalainen on lahjoittanut.
Eversti Svensson ojentaa Laatokan koillispuolella Simo Häyhälle kiväärin ja kunniakirjan, jonka oli lahjoittanut eräs ruotsalainen. Kuva otettu 20. helmikuuta 1940.SA-kuva

– Hän puhui aina asiaa ja arvioi henkilöä, jonka kanssa keskusteli. Hän ei tuonut koskaan itseään millään tavalla esille. Me keskustelimme ammatillisista asioista, tarkka-ammunnasta, muutamia kymmeniä kertoja, Saarelainen kertoo.

– Hän oli hiukan tällainen maan hiljainen. Jämpti, Sinkkonen lisää.

Palattuaan sodasta Simo Häyhä ei kokemuksistaan juurikaan puhunut.

– Täytyy muistaa aikakausi, millaista oli Suomessa heti sotien jälkeen. Hän halusi keskittyä maanviljelyyn ja metsän hoitoon ja elää omaa elämäänsä ja pysyä näkymättömissä, Saarelainen kertoo.

Häyhästä mallia nykytarkka-ampujille

Tämän päivän tarkka-ampujakoulutettavilla on Tapio Saarelaisen mukaan Häyhältä paljon opittavaa.

– Lähtökohta pitää hallita eli hyvä ampumataito. Hyvä ampumataito syntyy tuhansien ja tuhansien tarkkaan harkittujen ja ammuttujen laukauksien myötä, Saarelainen painottaa.

Saarelainen huomauttaa vielä, että tarkka-ampujan täytyy kyetä arvioimaan etäisyyksiä huolimatta siitä, että nykyisin käytössä on sähköisiä ja elektronisia etäisyyden arviointilaitteita.

– Täytyy myös kyetä arvioimaan tilannetta, arvioimaan sen muutosta ja toimimaan käskettyjen tehtävien täyttämiseksi muuttuvassa tilanteessa.

Lisäksi tulevat elektroninen sodankäynti ja elektroniset sensorit, joilla voidaan tiedustella taistelukenttää.

– Tarkka-ampujan pitää luonnollisesti pystyä väistämään näiden sensorien toiminta, Saarelainen sanoo.