1. yle.fi
  2. Uutiset

Ongelmapelaajan isä: "Aina on pieni pelko"

Valtaosalla pelaaminen pysyy hallinnassa, vaan ei kaikilla. Ongelmapelaaja voi pelata talot ja autot, perinnöt ja perheet aivan siinä missä alkoholisti juoda omansa.

Kotimaan uutiset
Rulettipöytä
Yle

Yli kymmenen vuotta sitten Martti huomasi, että hänen pojallaan on ongelma. Samalla hän ymmärsi myös, että pojalla on ollut ongelma jo vuosia, ja sen taustalta löytyi muita ongelmia.

– Alkaen koulukiusaamisesta. Sitä kautta tuli lintsaamista ja koulumenestys heikkeni. Pelaamisesta tuli sitten ajanvietettä ja huvia, ja siihen löytyi sopivasti samaa harrastavia kavereita, Martti taustoittaa.

Useimmilla pelaaminen pysyy hallinnassa. Martin pojalla se ei pysynyt.

"Normaaleja ongelmia"

Martin mielestä hänen poikansa ongelma ei paisunut mahdottomaksi, vaan tuotti "normaaleja ongelmapelaajan ongelmia".

Kerran vielä, nyt minulla on se tuuri.

– Selittelyä, valehtelua, pettymystä itseen, häpeää. Sellainen ruokkii itseään, ajatus on, että kerran vielä, nyt minulla on se tuuri, nyt tulee menestystä, kertoo Martti.

Ongelmapelaaja elää toivon ja pettymyksien noidankehässä. Pelaaminen tuottaa ongelmia, toivo pakottaa jatkamaan pelaamista. Uusi lakimuutos pitää rahapeliongelmaa samanalaisena riippuvuutena kuin alkoholia tai huumeita.

Ongelman aiheuttamat ongelmat

Ja aivan kuten alkoholisti tai huumeriippuvainen, peliriippuvainenkin ajautuu myös muihin ongelmiin.

– Lainataan rahaa kavereilta, otetaan pikavippejä, laskut jäävät maksamatta, Martti listaa.

Sitten peliongelmainen pyytää apua läheisiltään. Ei peliongelmaansa, vaan ongelman aiheuttamiin ongelmiin.

Pitäisi antaa tilanteen ajautua mahdottomaan.

– Apua annetaan. Siitä huolimatta, että asiantuntijat sanovat, että se on väärin, että pitäisi antaa tilanteen ajautua mahdottomaan. En tiedä onko sekään oikea ratkaisu, Martti pohtii.

Peliongelmaisella voi myös olla kriisiytyneen tilanteensa vuoksi itsetuhoisia ajatuksia: ei enää jaksa.

– On vanhemmilta erittäin paljon vaadittu olla auttamatta tällaisessa tilanteessa, sanoo Martti.

Puhuttava on, vaikka olisi vaikeaa

Martti otti ongelman puheeksi poikansa kanssa. Helppoa se ei ollut.

– Toinen selittelee, pakenee ja tuntee häpeää. Hän myös koki, että häntä syytetään eikä ymmärretä. Tunteet tulevat voimakkaasti peliin, Martti kertaa.

Jälkikäteen Martti on sitä mieltä, että peliongelma olisi pitänyt ottaa puheeksi jo paljon aikaisemmin.

Se pitäisi ottaa esiin heti.

– Se pitäisi ottaa esiin heti, hän linjaa.

Aina pelottaa

Martti sanoo, että hänen poikansa ongelma on tällä hetkellä paremmin hallinnassa kuin mitä se on joskus ollut. Silti pelko tuntuu puserossa, kun poika menee kavereidensa kanssa.

– Sitä haluaisi kontrolloida, aikuista ihmistä, että mitä teet, missä liikut. Luottamuksestahan siinä on kyse, sanoo Martti.

Vihan tunteilta Martti on välttynyt.

– Monilla niitä tuntuu olevan, minulla onneksi ei.

Apuakin saa

Martti ja hänen poikansa ovat olleet kursseilla peliongelmaisille ja heidän omaisilleen.

– Yhteiskunta on tullut vastaan, eikä maksuja itselle ole tullut. Se on toinen asia onko kursseja tarpeeksi vai ei, Martti sanoo.

On ehdoton edellytys, että on saanut asiat pääkopassaan sellaiseen asentoon, että ei enää.

– Kursseista ei ole apua, jos ei tunnista ongelmaansa, jos ole halua muuttua. Se on ehdoton edellytys, että on saanut asiat pääkopassaan sellaiseen asentoon, että ei enää, hän jatkaa.

Tällä hetkellä Martin pojalla vaikuttaisi menevän paremmin. Pikavippikierre on poikki, ja laskut menevät maksuun ajallaan.

– Mutta edelleen kaikki menee mitä tulee, eikä tahdo riittää, sanoo Martti.

Martin nimi on muutettu. Häntä haastatteli Riikka Pennanen.

Lue seuraavaksi