Leikkimökistä sellutehtaaseen – Manu rakentaa mitä vain

Aina, kun puhelin soi ja kutsu käy, Mauno Helander lähtee. Leipä on ollut kirjaimellisesti murusina maailmalla, työ on kuljettanut häntä kymmenissä maissa.

Kotimaa
Mauno Helander.
Sanna Savela / Yle

Mainio Manu -lastenohjelman reipas remonttimies – se Mauno Helanderista tulee ensimmäisenä mieleen. Hänellä on ripeä askel, hymy herkässä ja kaikki häntä moikkaavat.

Työkalupakkia lastenohjelman kaimansa tapaan miehen ei tarvitse kuskata: Helanderin hommissa riittää pala ruutupaperia ja lyijykynä. Ja tietysti lähes taukoamatta soiva puhelin.

Jämsäläinen Mauno Helander – tai Manu, kuten häntä työmailla kutsutaan – on ollut töissä muun muassa Sydneyssä Australiassa, Fray Bentossa Uruguayssa, Bochumissa Saksassa – ja nyt Äänekoskella.

Kokemusta on lähes parinkymmenen metsäteollisuuden laitoksen rakentamisesta – ja moni muukin niiden työmaiden ammattilaisista on tällä hetkellä Äänekoskella.

– Aina jossain vaiheessa tiet kiertyvät yhteen. Joskus joutuu miettimään, että "missäs minä tuon miehen olenkaan nähnyt".

Helppoa – kun sen osaa

Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaan työmaalla mies valvoo massatehtaan ja kuorimon rakentamista – ihan kaikkea, mitä työmaalla tapahtuu.

Äänekosken biotuotetehtaan perustukset ovat massiiviset. Massalinjan perustuksia marraskuussa 2015 kuvattuna.
Biotuotetehtaan perustukset ovat massiiviset. Manu kuvattuna marraskuussa 2015.Sanna Savela / Yle

Manu on se, joka päättää, milloin esimerkiksi perustusten valaminen voidaan aloittaa. Tai milloin joku asia on mennyt niin vikaan, että se puretaan.

– Työ itsessään on helppoa, mutta siinä tarvitaan kokemusta ja näkemystä, hän tuumaa – yli 30 vuoden kokemuksella.

Äänekosken tehtaan perustukset ovat erittäin massiivisia: esimerkiksi massatehtaalla ensimmäisen perustuksen raudoituksia puurrettiin kolme kuukautta, ennen kuin betoni voitiin tilata.

– Se vaati noin 100 000 kiloa rautaa ja 1500 kuutiota betonia. Ajamista varten haalittiin autoja ympäri maakuntaa. Valusta tuli 20:ssa tunnissa valmista.

Koko ura kantapään kautta

Helander pääsi heti uransa alkuvuosina mukaan isojen laitosten rakentamiseen. Ensimmäisiin työmaihin kuului jo suljettu Jämsänkosken PK5, joka valmistui vuonna 1981. Seuraava oli edessä viiden vuoden päästä Jämsän Kaipolassa.

Pian Helander perusti oman yrityksen. Sen ensimmäinen työ oli vuonna 1984 elokuvateatterin rakentaminen Jämsään.

Mauno Helanderin työpaperipino
Sanna Savela / Yle

– Se täytyy sanoa, että kantapään kautta on oppia taottu ronskisti. Leikkimökistä tehtaaseen kaikkea on tullut rakennettua. Aluksi esimerkiksi oman työn hinnoittelu oli vaikeaa. Teollisuudessa työtä sanelee tiukka aikataulu: kaiken on valmistuttava tunnilleen, hän sanoo.

Manu on rakentanut kaikkea mahdollista leikkimökeistä tehtaisiin. Isojen laitosten ohella rakentajan omaan mieleen ovat jääneet kauppakeskustyömaat, kuten valtavan, liimapuurunkoisen kauppakeskuksen rakentaminen Nastolaan ja harjoitusjäähallin nostaminen Raisioon.

Töiden myötä kutsu kävi myös ulkomaille. Ensimmäinen kohde oli Norjan Haldenissa lähellä Osloa. Sinne Helanderin yrityksineen pyysi Valmet (siirryt toiseen palveluun) vuonna 1991.

– Toisella porukalla oli ollut siellä ongelmia ja halusivat meidät tilalle. Luvattiin kokeilla: tehdään yksi malli, ja jos ei se onnistu, niin tullaan kotiin. Mutta se meni hyvin ja reissulla vierähti puoli vuotta.

Norjan vuosilta ystävänä on säilynyt vielä 71-vuotiaana työelämässä oleva Bengt, jolta Helanderin porukka sai korvaamatonta apua.

Mies, jota me käytimme tulkkina ja juoksupoikana, oli tehtaan tekninen johtaja.

– Haetutimme hänellä esimerkiksi kaupasta nauloja. Myöhemmin selvisi, että mies, jota me käytimme tulkkina ja juoksupoikana, oli tehtaan tekninen johtaja.

Manu tapasi vanhan tuttunsa viime syksynä Ruotsissa. Bengt kulki edelleen tehtaalla päässään 1970-luvun suojakypärä, johon on korkein kirjaimin maalattu hänen nimensä.

– Kukaan ei kehtaa sanoa hänelle, että vaihda jo kypärää.

Korvaamatonta näkemystä

Useimmiten Helanderin työtahti on enemmän kuin hurja, koska miehen ammattitaito on kysyttyä. Esimerkiksi loppuvuodesta Helander oli viikot Äänekoskella aluevalvojana, mutta viikonloppuisin hän säntäsi Ruotsiin Metsä Boardin kartonkitehtaalle valvomaan uuden tehtaan lattianvaluja.

Aluevalvoja Mauno Helander ja massatehtaan pesureiden jälkivalu.
Raskaiden koneiden asennus viimeistellään huolellisuutta vaativilla jälkivaluissa. Manu tarkastuskäynnillä pesuhallissa.Sanna Savela / Yle

Äänekosken työviikon jälkeen hän ajoi autolla Haaparannan kautta Ruotsin Husumiin, joka sijaitsee Pohjanlahden rannalla, suunnilleen Vaasan korkeudella. Ja sunnuntai-iltana hän palasi takaisin Äänekoskelle.

Parin kuukauden ajan Manu kävi Ruotsissa lähes joka viikonloppu, kaikkiaan kahdeksan kertaa.

– Tehtaan rakennuspäällikkö kävi vasta Äänekoskella, hän oli selvästi tyytyväinen. Hän löi selkään ja sanoi, että hyvää työtä, Manu.

Koulun nurkka tuli tutuksi

Kehut lämmittävät mieltä, sillä Manulla ei ole mitään opintoja alalle. Papereiden hankkimista osaamisestaan hän ei ole edes hankkinut, siinäkään vaiheessa, kun alavalinta varmistui: "kansakoulussa tuli nurkkaa katsottua riittävästi."

– Yhteiskoulussa rehtori sanoi minulle, että "käyt koulussa vain pitämässä sadetta ja syömässä.”

Vaikkei mies ole koulunpenkkiä juuri kuluttanutkaan, hän on itsenäisesti opiskellut niin kieliä kuin rakentamista, kuten lujuuslaskentaa ja raudoittamista.

Massiivisten massatehtaan pesureiden paikalleenasennus viimeistellään jälkivalun avulla.
Manu näyttää jällkivalun paikkaa.Sanna Savela / Yle

– Kun homman ymmärtää, käytäntö on helppoa.

Manu on aina ollut ahne työlle: teini-ikäisenä hän kuskasi postista polkupyörällä kioskille myytävät lehdet, seitsemän kertaa viikossa. Palkkaa hän sai sata markkaa kuukaudessa.

15-vuotiaana hän ompeli tuhat paria nahkarukkasia myyntiin. Pahaksi onneksi sesonki ehti mennä ohi, ja rukkaset möi isä seuraavana talvena.

Pitkä työura ja monipuolinen kokemus ovat tuoneet rohkeutta. Helanderia ei hirvitä heittäytyä tai ottaa tarvittaessa ohjia käsiinsä. Hän epäilee myös, että koulujakäymättömyyden ansiosta hän voi ajatella ihan uudella tavalla – ja löytää ehkä ratkaisun.

Manun mielestä jokaisen ammattitaito on tehtyjen töiden summa.

– En ole koskaan valinnut urakoita: olen kelpuuttanut niin kurahommat kuin sisustustyöt. Taitaa olla niin, että mitä vaikeampi homma, sitä enemmän innostun.

Setelipainossa ja "palokuntalaisena"

Kun Suomessa alkoi 1990-luvun lama, Manu kavereineen alkoi tehdä tarjouksia urakoista Saksaan.

– Yrittäjäkollega Matti Salmela osasi vähän Saksaa, ja kun ensimmäinen tärppäsi, lähdimme Suomesta vähän semmoisella Näkemiin vaan, muru (siirryt toiseen palveluun) -meiningillä.

Töitä oli hyvin, Manun yrityksessä oli työntekijöitä jopa seitsemän, vaikka monilla muilla yrittäjillä ei ollut töitä edes itselle.

Mauno Helander rakennuspiirrustusten äärellä.
Sanna Savela / Yle

Porukka paiski 10 kuukautta töitä Enso Gutzeitin paperitehtaalla Saksassa ja ajoi sitten Saksasta ostetut autot Rotterdamista laivaan ja matkusti Englantiin seuraavalle työmaalle.

Kun Nokian vahva nousu alkoi, Manu palasi lähes neljäksi vuodeksi Saksaan Leipzigiin, Aubingiin ja Bochumiin.

– Se oli yhtä hullunmyllyä. Kun yksi tehdas valmistui, aloitettiin heti uuden rakentaminen.

Keski-Euroopan vuosia Manu kuvaa palokuntalaisen työksi: hän teki kaikkea kiireellistä, mitä eteen tuli. Hän vaihtoi paikkakuntaa nopeasti työn perässä: jos illalla tuli viesti, jossa häntä pyydettiin töihin, Helander vastasi, että "oon aamulla perillä."

Yhden nopean keikan hän teki esimerkiksi Unkariin erikoispaperitehtaalle – setelipainoon.

Saksasta Manu suuntasi Valmetin työmaalle Italian Verzuoloon, Torinon lähelle, lumihuippuisen vuoren juurelle.

– Työporukan kanssa käytiin viettämässä viikonloppuja Monacossa, sinne oli matkaa vain 200 kilometriä.

Tiukka aikataulu asettaa paineita

Mittasuhteiltaan Äänekosken tehdas on melkein kaiken nähneestä rakentajastakin huima.

– Vanhassa tehtaassa kuorimossa on yksi rumpu. Suurimmassa tehtaassa, missä olen tähän mennessä käynyt, rumpuja on ollut kaksi rinnakkain. Tähän uuteen tehtaaseen niitä tulee kolme. Kokoluokkaa ei voi verrata mihinkään.

Äänekoskelle rakennettava tehdas on lähes kolme kertaa vielä tällä hetkellä käyvää vanhaa tehdasta suurempi. Rakentamisen kovimmat haasteet liittyvät Manun mukaan maaperään ja tilanahtauteen.

– Joudutaan käyttämään esikasausalueita, työmaalla ei mahdu mitään kasaamaan. Kaikki, mikä tulee työmaalle, on saatava saman tien paikoilleen.

Manulle – kuten monelle muullekin rakentajalle työmaalla – eniten päänvaivaa tuottaa kiire. Jos jotain asiaa päätetään muuttaa, homman pitäisi olla valmista jo seuraavana päivänä, kun muutospiirustukset on saatu käteen.

Ja jos ongelmia tulee, ne on ratkottava heti.

Elämän paras projekti

Valmetin ohella myös Stora Enso (siirryt toiseen palveluun) on ollut Helanderille merkittävä työnantaja. Kun töitä on tarjottu, Helanderilla ei ole ollut tapana uhrata aikaa sen miettimiseen, kiinnostaako työ vai ei.

Vuosia sitten yhtenä talvi-iltana hän kolasi pihaa lumesta puhtaaksi kotona Jämsässä. Taskussa soi puhelin ja häntä pyydettiin töihin Belgiaan.

Aluevalvoja Mauno Helander
Sanna Savela / Yle

– Lähdin seuraavana aamuna. Sillä reissulla vierähti puoli vuotta. Aika moneen paikkaan on tullut vain soitto ja sitten on menty.

Helander on ollut tehdastyömailla Suomen lisäksi ainakin kahdeksassa maassa Euroopassa. Yhdeksi eksoottisimmista kokemuksistaan hän nimeää Metsä Botnian (siirryt toiseen palveluun) Uruguyayn tehtaan, jossa hän oli vajaan kuukauden kouluttamassa jälkivaluporukkaa.

Elämäni paras projekti oli Australiassa, keskellä Sydneyn kaupunkia.

– Koko elämäni paras projekti oli Australiassa, keskellä Sydneyn kaupunkia. Se on kruunu kantapään kautta haetulle uralleni. Sain Metsolta (nykyisin Valmet) sähköpostin, jossa pyydettiin töihin kahdeksi viikoksi. Istuin 21 tuntia lentokoneessa ja menin suoraan töihin.

Tarkemmin sanoen hän paineli ensimmäisenä koulunpenkille: jokaiselta työntekijältä vaadittiin ensin kahden päivän kurssin suorittaminen, ennen kuin työmaalla pääsi edes käymään.

Ja niinhän siinä taas kävi, ettei pari viikkoa venyi yli 10 kuukaudeksi.

Koska mies oli maassa turistiviisumilla, hänen piti kolmen kuukauden välein poistua maasta. Se oli hyvä syy käydä katsomassa maailmaa. Mies reissasi muun muassa Singaporessa ja Kuala Lumpurissa.

– Uudessa Seelannissakin oli tarkoitus käydä, mutta minun piti kiirehtiä seuraavaan paikkaan. Kun pääsin Suomeen, kävin kotona ja lähdin seuraavana aamuna ajamaan Puolaan.

Yksinhuoltajaisä ja leipä murusina maailmalla

Helanderin juttuja kuunnellessa on vaikea uskoa, että perhe voisi pysyä vauhdissa. Tavallaan ei ole pysynytkään, mutta ihmeellisintä on se, että hän on ollut 10 viime vuotta kahden tytön ja yhden pojan yksinhuoltaja.

– Vuodet maailmalla ovat antaneet paljon, mutta myös ottaneet. Onneksi tytöt olivat jo parikymppisiä jäädessäni yksinhuoltajaksi. Heitä on paljosta kiittäminen: he pitivät pikkuveljestään huolta aina, kun olin pois.

Vaikka isä oli reissussa, hän kävi välillä kotona tai lennätti lapsia luokseen. Varsinkin kuopus on reissannut isänsä mukana paljon.

Btt:n rakentajia, aluevalvoja Mauno Helander keskellä.
Sanna Savela / Yle

– 15-vuotiaana hän oli käynyt jo 28:ssa maassa. Esimerkiksi kerran ajoin pojan kanssa autolla Euroopan halki Ranskaan, kun kutsu kävi. Pojalla oli mukana tyyny, peitto ja Aku Ankkoja. 17-vuotiaana hän lensi yksin luokseni Australiaan.

Kotona isän reissut eivät ole jälkikasvua hätkäyttäneet pitkään aikaan, mutta työmailla liikkuvaisuus ei ole ollut aina niin hyvässä huudossa. Kun Manu pyysi Valkeakosken tarrapaperitehtaan työmaalla päälliköltä lupaa käväistä Norjassa tekemässä yhden pienen homman, päällikkö ensin lupasi, mutta heti seuraavana päivänä kielsi.

– Hän sanoin kuulleensa, että olen aina puoli vuotta pois, kun lähden johonkin.

Sata maata tavoitteena

Vaikka Manun työ on usein yhtä reissaamista, myös lomilla hän haluaa kokea jotain uutta. Tosin paljon vapaata ei jää: viime kesänä hän kävi kalastamassa yhden kerran, ja viime keväänä ostetulla uudella kameralla on otettu kymmenen kuvaa.

Helanderilla on melkein aina kassi pakattuna. Hän laskee käyneensä tähän mennessä 48:ssä maassa, suurimmaksi osaksi työn takia.

– Pojalle joskus heitin, että ennen kuin kuolen, pitää käydä Sokeritoppa-vuorella Rio de Janeirossa ja ajaa San Franciscon Golden Gate –silta Cadillacilla.

Mauno Helander
Sanna Savela / Yle

Sokeritoppaa hän kävi katsomassa Uruguayn reissulla ja Golden Gateakin on tullut ajettua.

Mutta ei näkeminen maailmasta lopu: Manu haluaisi kokea ainakin Niagaran putoukset, Hyväntoivonniemen, Kenian savannin ja Kilimanjaron lumet.

– Tavoitteeni on käydä elämäni aikana sadassa maassa. Reissaan niin kauan kuin voimia riittää.

Tänä kesänä miehellä on elämänsä ensimmäinen palkallinen kesäloma. Sen hän aikoo viettää ehkä Mustallamerellä.

Onnea ja ahkeruutta

Helander korostaa, ettei rakentaminen ole koskaan yhden miehen show. Eikä toisen kuluneen sanonnan mukaan sota kaipaa yhtä miestä.

Pekka Salomaa on koonnut Äänekoskelle huipputiimin, kavereilla on äärettömän kova ammattitaito. Porukassa on hyvä henki: yhdessä voidaan itkeä ja nauraa.

Eläkkeelle 59-vuotias Manu ei ole suunnitellut jäävänsä. Työntekijöitä hänellä ei ole enää vuosiin ollut, mutta hän työllistää itsensä yrityksensä kautta.

Omakotitalojakaan hän ei ole viime vuosina enää juuri rakentanut, hänelle kun on sanottu, että "mitä sitä vanha ukko enää katolla hyörit".

– Minulla on ollut onni tavata ammattilaisia, jotka ovat suositelleet minua eteenpäin.

Ansionsa hyvässä työllistymisessä on myös Manulla itsellään: hän on ollut aina valmis lähtemään mihin tahansa, kun vain on pyydetty. Hän ei myönnä koskaan tuntevansa työstä väsymystä, se on intohimo, jonka ansiosta joka aamu on yhtä mukava lähteä rakennukselle.

Pyyntöjä tulee todennäköisesti jatkossakin, mutta nyt hän nauttii työstä noin sadan kilometrin päässä kotoa. Mies asuu edelleen talossa, johon hän muutti vanhempiensa kanssa 4-vuotiaana. Pestiä Äänekoskella kestää heinäkuuhun 2017 saakka.

Aluevalvoja Mauno Helander biotuotehtaan työmaalla, vanha tehdas näkyy.
Sanna Savela / Yle