Analyysi: Tieto on digiajan valuuttaa – tämän takia jopa miljoonien suomalaisten tiedot kerättiin yhteen

Valtava määrä suomalaisten yhteystietoja vuodettiin nettiin. Tietojen alkuperä viittaa ”vaihtoehtomedia” MV:n päätoimittajaan Ilja Janitskiin. Jokainen suomalainen päätyy elämänsä aikana todennäköisesti satoihin eri rekistereihin, kirjoittaa Ylen taloustoimittaja Jyri Hänninen.

talous

Keskiviikkona sosiaalisessa mediassa levisi tieto, että nettiin on vuodettu henkilötietorekisteri, joka sisältää jopa yli kahden miljoonan suomalaisen yhteystiedot. Yle on hankkinut käsiinsä valtaosan tiedoista. Näyttäisi siltä, että yhteystietojen määrä on ensi alkuun ilmoitettua 2,2 miljoonaa pienempi.

Henkilörekisterissä monet tiedot ovat kahteen tai jopa neljään kertaan, eli ainutkertaisia tietoja ei ole niin paljon. Todellinen määrä saatetaan laskea sadoissa tuhansissa. Tämä ei tietenkään vähennä asian merkittävyyttä.

Keskusrikospoliisi kertoi Ylelle selvittävänsä henkilötietorekisteriä. Poliisi asia kiinnostaa, koska on mahdollista, että rekisteri on laadittu vastoin lakia. Suomessa voimassaolevan henkilötietorekisterilain mukaan rekisterin ylläpitäjän on laadittava erillinen rekisteriseloste. Kuka tahansa ei saa kerätä tietoja kenestä tahansa.

Miksi laajoja henkilötietorekisterejä sitten kerätään? Syitä on monia, mutta usein kyse on rahasta. Tieto on valtaa ja digiajan valuuttaa.

Suomi on rekisterien luvattu maa

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on arvioinut (siirryt toiseen palveluun), että jokainen suomalainen on elämänsä aikana kirjattuna jopa satoihin henkilötietorekistereihin. Esimerkiksi viranomaiset, kauppaketjut, pankit ja oppilaitokset keräävät tietoja rekistereihinsä. Mikäli näitä tietoja pääsisi yhdistelemään, pystyisi ihmisestä ja hänen elämästään sekä lähipiiristään luomaan hyvin tarkan kuvan.

Suomessa toimii lukuisia yrityksiä, jotka keräävät laajasti tietoja ja myyvät sitä eteenpäin.

Yksi esimerkki on Suomen Asiakastieto, joka ylläpitää maksuhäiriörekisteriä ja kerää esimerkiksi yrityksiä koskevaa materiaalia, kuten tilinpäätöksiä ja hallitusten jäsenten nimiä. Tiedot ovat peräisin pääosin julkisista lähteistä, mikä ei estä Asiakastietoa tekemästä niillä rahaa. Liike-elämässä tiedot kumppaniyhtiöistä tai kilpailijoista voivat olla elintärkeitä. Tietoja ostavat paljon myös toimittajat.

Pääomarahaston omistama Asiakastieto listautui Helsingin pörssiin tänä vuonna. Yhtiö on ollut viime vuodet hyvin kannattava, mikä houkutteleekin sijoittajia.

Asiakastieto tai esimerkiksi puhelinnumerotietoja myyvä Fonecta ovat yhtiöitä, jotka toimivat lain mukaan ja selkeiden pelisääntöjen perusteella. Tietoja kalastelevat kuitenkin myös tahot, joiden toiminta ei kestä samalla tavalla päivänvaloa.

Nyt selvittelyssä oleva yhteystietojen päätyminen nettiin näyttäisi liittyvän ”vaihtoehtomedia” MV:n päätoimittajana tunnetuksi tulleeseen Ilja Janitskiin. Tästä linkistä voi lukea MV-lehdestä ja muista vaihtoehtomedioista.

Janitskin kommentoi asiaa Facebook-sivullaan näin: ”Järjestelmä on kehitetty aikoja sitten minun omistamalleni SMS-mainosfirmalle, että viestit löytävät oikeaan osoitteeseen. Tämä on täysin laillista, johon Facebook tarjoaa palvelunsa. Markkinointityökalu.” Myöhemmin hän kirjoitti Facebookissa, että ”ei ole tehty mitään rekisteriä.” Janitskin ei vastannut Ylen haastattelupyyntöihin keskiviikkona.

Nettiin ladatut nimitiedot vaikuttaisivat olevan peräisin Facebookista. Rekisteriä on täydennetty kotiosoitteilla ja puhelinnumeroilla. Näitäkin tietoja saa helposti julkisista lähteistä.

Ilmeisesti tiedot ovat kerätty markkinointitarkoitusta varten. Janitskinilla on ollut Espanjassa suoramarkkinointiyhtiöitä. Myyntityössä hyvä yhteystietorekisteri on valttia ja keino tehdä rahaa. Toinen kysymys sitten on, miksi valtava tietoaineisto on päätynyt verkkoon, josta periaatteessa kuka tahansa voi käydä sen lataamassa.

Rekisteri väärissä käsissä on ongelma

Laittomat henkilötietorekisterit nousevat tasaisen väliajoin julkisuuteen. Näin kävi esimerkiksi niin sanotun Jyväskylän kirjastopuukotuksen yhteydessä. Tammikuussa 2013 Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa yhtä tapahtuman järjestäjää viillettiin teräaseella. Kolme tilaisuudessa häiriköinyttä miestä olivat uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen jäseniä.

Yhdeltä syytetyistä löytyi hallintarekisteri, johon oli kerätty tietoja satojen ihmisten etnisestä tausta ja poliittisesta mielipiteestä. Lain mukaan tietoja esimerkiksi ihmisen poliittisesta suuntautumisesta tai etnisestä alkuperästä saa kerätä vain asianomaisen ihmisen luvalla tai jos ihminen on esimerkiksi ”itse saattanut julkiseksi” asian.

Tämän tapaisten tilanteiden varalta henkilötietorekisterejä säädellään lailla ja valvotaan. Henkilötietorekisteristä voi tulla väärissä käsissä ”musta lista”. Tosin valvonnan kannalta tehtävä on lähes mahdoton: kiitos teknisen kehityksen suuriakin tietomääriä sekä kattavia henkilörekistereitä pystyy haalimaan vaivattomasti. Sosiaalisen median aikakaudella ihmiset tekevät tämän varsin helpoksi.