1. yle.fi
  2. Uutiset

"Kissa-allergiani kerrottiin kumpuavan alitajunnasta" – moni kokee leimautuvansa lääkärissä hulluksi

Monilla potilailla on vaikeuksia saada fyysisiin vaivoihinsa hoitoa, koska niitä pidetään psyykkisenä oireiluna. Ilmiön allekirjoittaa myös lääkäri. Lääkäriliitto muistuttaa, että psykiatrinen arvio on usein osa kokonaishoitoa. Se ei tarkoita, että potilas olisi hullu.

Kotimaan uutiset
Epäterävä kuva miehestä.
Yle

Monet suomalaiset kokevat, ettei heitä oteta todesta lääkärin vastaanotolla. Tämä käy ilmi keskustelusta, jossa pyysimme lukijoita kertomaan kokemuksistaan hoitoonpääsystä.

Kaksi viikkoa sitten lääkäri väitti kivenkovaan, että vatsakipuni ovat psyykkisistä syistä johtuvia ja että pitäisi nyt vaan rentoutua: siitä parin päivän sisällä jouduin sairaalaan rajun oksentelun takia ja tähystyksessä löytyi vatsakatarri.

Minulle psykologi väitti: "Sieltä se alitajunnasta kumpuaa...", kun ihmettelin miten voi kello 4 aamuyöllä herätä syvästä unesta "paniikkihäiriöön" joka ilmeni mm. hengenahdistuksena. Noh, myöhemmin syy selvisi: kissa-allergia.

Olen saanut kuulla perinteistä olet liian nuori, kunhan kuvittelet ym. selityksiä lääkäreiltä. On heitetty ulos vastaanotolta, on pistetty psyykkisten ongelmien piikkiin jopa nyt kun diagnoosikin on.

Ylilääkäri Olli Tenovuo Turun yliopistollisesta keskussairaalasta sanoo, että potilaita lähetetään psykiatriseen arvioon melko herkästi.

– Ei se harvinaista ole. Lääkäreiden piirissä tiedetään hyvin, että niinsanottua psykiatrisointia tapahtuu. Lääkäritkin tekevät virhearvioita ja etenkin neurologian erikoisalalla näkee paljon sitä, että vaikeasti ymmärrettäviä oireita arvellaan psyykkisiksi. Tämä on monella tavalla herkkä asia sekä potilaiden että lääkäreiden kannalta, Tenovuo toteaa.

Lääkäreiden piirissä tiedetään hyvin, että niinsanottua psykiatrisointia tapahtuu.

Olli Tenovuo

Köykäisiä diagnooseja

Myös psykiatrisen diagnoosin asettaminen tapahtuu Tenovuon mielestä usein aika köykäisin perustein.

– Vieroksun pääsääntöisesti sitä, että muut kuin psykiatrian alan lääkärit tekevät psykiatrisia diagnooseja ja leimaavat, että nyt on psykiatrisesta ongelmasta kyse. Psykiatrinen diagnostiikka on kuitenkin aika vaativaa. Eivät psykiatritkaan tee neurologisia diagnooseja vaan lähettävät oikealle erikoisalalle.

Tenovuo arvioi, että vika on järjestelmässä. Potilaiden vastaanottoajat ovat lyhyitä, eikä niiden aikana ehditä aina perehtyä potilaan tilanteeseen kunnolla.

– Jos olisi enemmän aikaa perehtyä potilaan asiaan, olisi voitu ehkä päätyä toiseen johtopäätökseen. On usein helppo ratkaisu laittaa potilas psykiatrian puolen arvioon, jos tuntuu, ettei ymmärrä mistä on kyse ja oireet vähänkin viittaavat psyyken puolelle.

Väärät mittarit

Jotkut keskusteluun osallistuneista kertoivat, että oikea diagnoosi on viivästynyt pahimmillaan useita vuosia kun on hoidettu väärää ongelmaa.

Minun diagnoosini myöhästyi ainakin 15 vuotta, kun en päässyt eteenpäin perusterveydenhuollosta. Kipupsykologin mukaan oireet johtuivat siitä, että olin ollut lapsena ja nuorena erään pienen uskonnollisen yhteisön jäsen. Psykologi ei osannut kertoa, miten esimerkiksi nivelten sijoiltaanmenot nukkuessa voisivat johtua uskonnollisen yhteisön vaikutuksista lapsuudessa.

Hammaslääkäripäivystyksestä lähetettiin kotiin useampaan kertaan särkylääkkeiden kanssa, kun kovan säryn syytä ei löytynyt. Miksi paiseen mahdollisuus ei tullut hammaslääkärille mieleen, vaikka niiden hoitaminen kuuluu ammatin alaan? Miksi psyykkinen oireilu sensijaan tuli? Paise löytyi niin myöhään, että hammasta ei voitu enää pelastaa. Päinvastoin. Meillä on sellainen kuva, että psykiatrille pääsy on hankalaa ja liian usein sen kanssa vetkutellaan liian kauan.

Tenovuon mielestä diagnoosin viivästyminen vuosilla kertoo terveydenhuollon pirstaloituneisuudesta ja resurssien ja hoitoketjujen kehittymättömyydestä.

– Meiltä puuttuu mekanismi, jolla pystyttäisiin tunnistamaan vaaranpaikat ja saamaan haastavammat ongelmat nopeasti perusteellisen arvion piiriin.

Myös terveydenhuollon toimivuutta mitataan Tenovuon mielestä tällä hetkellä väärällä tavalla.

– Mitataan käyntimääriä ja osastohoitojaksoja, jotka eivät ehkä ollenkaan kuvaa hoidon laatua. Pitäisi mitata toimintaa ja tuottavuutta hoidon laadun kautta, sitä miten hyvin potilaiden ongelmat saadaan hoidettua.

Psykiatria ei ole peikko

Lääkäriliitto ei tunnista sellaista ongelmaa, että potilas ohjattaisiin liian herkästi psykiatriseen arvioon.

– Päinvastoin. Meillä on sellainen kuva, että psykiatrille pääsy on hankalaa ja liian usein sen kanssa vetkutellaan liian kauan, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.

Pälve sanoo, että suurempi ongelma on potilaiden suhtautuminen psykiatrian alaan suurena peikkona.

– Jos sanotaan sana psykiatri, potilas vastaa heti että en minä mikään hullu ole. Se on hirveän hankala tilanne myös lääkärille. Tilanne muuttuu nopeasti hyvin emotionaaliseksi, ja lääkärin muu sanoma voi mennä ohi korvien.

Pälve muistuttaa, että lähes kaikkiin sairauksiin liittyy osin psyykkinen komponentti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koko sairaus olisi psyykkinen.

– Kun puhutaan kivusta, en voi kuvitella ihmistä, jonka psyyke ei muutu jos kipu on jatkuvaa. Kroonisen kivun hoidossa käytetään myös psykiatrisia lääkkeitä. Tärkeää olisi ymmärtää, että psykiatria on osa kokonaisuutta eikä mikään irrallinen elin. Jos lääkäri ehdottaa psykiatrin konsultaatiota, mielestäni kannattaa suhtautua siihen myönteisesti ja mennä sinne avoimin mielin.

Kipupsykologin mukaan oireet johtuivat siitä, että olin ollut lapsena erään uskonnollisen yhteisön jäsen. Hän ei osannut kertoa, miten nivelten sijoiltaanmenot nukkuessa voisivat johtua uskonnollisen yhteisön vaikutuksista.

Myös Tenovuon mukaan potilaiden oireet, tarinat ja reitit voivat olla hyvin monimutkaisia. Silloin psykiatrin arvio usein myös kuuluu asiaan.

– Siihen kannattaa suhtautua tutkimuksena muiden joukossa, eikä se tarkoita "hulluksi leimaamista". Ihminen on niin monimutkainen koneisto ja on paljon asioita, jotka ovat tosi hankalasti tutkittavissa ja selvitettävissä.

Kiertoradalla

Osa potilaista kokee, että oikean diagnoosin metsästäminen on loputon suo.

Kesti 20 vuotta saada diagnoosi. Tuli kuulemma onnettomuudesta kauan sitten vaurioita, mutta kukaan ei vaivautunut kuuntelemaan tai tutkimaan.

Verikokeiden perusteella ehdotetaan, että jos olen henkisesti sairas. Muutaman kerran olen käynyt juttelemassa psykiatrian erikoislääkärin kanssa ja lopputulos on että ei sulla mitään ongelmaa ole. Ja taas kaikki alkaa alusta!

Sairaalassa lääkäri usein poissulkee yhden senhetkisen diagnoosiepäilyn ja kirjoittaa jo kaaokseen odotusaikana ajautuneelle ihmiselle lähetteen psykiatrille. Itse vaivan hoito ja tutkiminen unohdetaan. Sillä aikaa potilas on joutunut jo monenlaisiin oheisvaikeuksiin.

Olli Tenovuo sanoo, että ilman oikeaa diagnoosia jäävä potilas ajautuu helposti "kiertoradalle". Kun papereita alkaa kertyä, ajatus oireilun psyykkisestä alkuperästä vahvistuu.

– Monissa tutkimuksissa on todettu, että hyvin pieni prosentti kuluttaa suurimman osan terveydenhuollon resursseista. Siellä on mukana juuri näitä, joiden asiaa ei ole kukaan ottanut haltuun. Traagisimpia ovat ne tapaukset, joissa hoito on viivästynyt niin pahasti, että se vaikuttaa hoidon onnistumiseen.

Psyykkinen sairauskin voi oireilla kipuna

Jotkut keskustelijat huomauttivat, että osa potilaista ravaa jatkuvasti lääkärissä vaikka vikaa ei löydy. Silloin he vievät aikaa niiltä potilailta, jotka oikeasti tarvitsevat apua.

Tärkeää olisi ymmärtää, että psykiatria on osa kokonaisuutta eikä mikään irrallinen elin.

Heikki Pälve

Ongelmahan tässä on, että maailmassa on ihmisiä jotka tekeytyvät tahallaan sairaaksi, että saavat huomiota ja hoitoa. Nyt kun ihmiskunnassa ei ole vielä mahdollista mitata, miltä toisen ihmisen kipu tuntuu, voidaan vain spekuloida onko se oikeaa vai itseaiheutettua tai keksittyä. Tavallisesti ihmiset joilla on tällaista vikaa psyykessä, keksivät uusia kipuja ja vaivoja toinen toisensa perään.

Pälve ja Tenovuo muistuttavat, että on myös oikeasti psyykkisesti sairaita ihmisiä, joiden sairaus ilmenee fyysisenä kipuna tai muina oireina.

– On myös se potilasryhmä, jolla on ollut erilaista vaihtelevaa epämääräistä terveysongelmaa vuosikaudet eikä kummempaa ole löydetty. Silloin voi hyvinkin olla kyse ruumiillisin oirein ilmenevästä psyykkisestä ongelmasta. Lisäksi ovat vielä ne psyykkisesti sairaat, jotka eivät ymmärrä tai usko olevansa psyykkisesti sairaita.

– Kaikilla kolikoilla on kaksi puolta, ja virhearvioita voi tapahtua suuntaan jos toiseen, Tenovuo lisää.

Voit lukea koko keskustelun täältä.

Lue seuraavaksi