Hyvän tekeminen tuntuu rakastumiselta – "Se nuljahtelee tuossa vasemmalla puolella oikein kivasti"

Hyvä tekeminen antaa paljon myös tekijälleen. Vapaaehtoiselle vastineeksi riittävät hyvä mieli sekä kokemukset ja muistot.

Kotimaa
Kolme miestä näyttää peukkua lahjoituksia täynnä olevien säkkien edessä.
Peter Ingman

Kajaanin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Peter Ingman on järjestänyt yli 20 vuoden ajan päivätyökeräyksiä Kajaanin kouluissa. Viimeisimmässä keräyksessä mukana oli lähes 400 oppilasta. Keräyksen tuotto, noin 5 350 euroa, lahjoitettiin Nenäpäivään.

– Päivätyökeräys on kiva ponnistus ja se on osa työtäni. Aina, kun näkee nuoria ja saa kertoa heille päivätyökeräyksestä, se on iloinen hetki. Tämä on ainutkertaista Suomessa, että seurakunta ja koulut tekevät tätä yhdessä todeksi, Ingman kertoo.

– Olen erittäin kiitollinen siitä, että ihmiset ovat löytäneet tämän tavan tehdä hyvää. Eräänä keväänä keräsimme reppuja koululaisille ja niitä tuli yli 200. Reput olivat täynnä koulutarvikkeita. Saimme sitten kuvia näistä ekaluokkalaisista reput selässä, se oli huikea juttu.

Ingmanin mukaan päivätyökeräys on kehittynyt monella tavalla vuosien varrella. Asialle on aina tullut kasvot.

– Kaikki lähti koskettavalla tavalla liikkeelle siitä, että olimme Pietarissa vuonna 1993 ja näimme katulapsia. Se repi sydämen irti hyvän tekemiseen. Ympärillä olleista katulapsista näki, että he ovat nälissään. Ajattelin, että jospa tämä on nyt minun tehtäväni, Ingman muistelee.

"En odota itse sieltä mitään"

Ingman on organisoinut myös Viron lastenkoteihin tehtävää tavarankeräystä. Tällä hetkellä seurakunnan Viro-ryhmässä on 17 henkilöä. Yksi heistä on kajaanilainen Juha Lokkila, joka on käynyt Ingmanin kanssa Viron lastenkodeissa.

Eräs ystäväni sanoi, että ilman meitä hän ei olisi oppinut tekemään hyvää.

Peter Ingman

– Nyt tiedän, mihin pakkaamani tavarat menevät. Pystyn jopa sanomaan, kun avaan vaikka housupaketin, että se menee tietylle lapselle. Voin myös kertoa muille, että apu menee varmasti perille.

Lokkilalta kysytään usein, mitä vapaaehtoistyö ja hyvän tekeminen antaa hänelle.

– Silloin voin kysyä, että oletko rakastunut koskaan. Se tunne on samanlainen, se nuljahtelee tuossa vasemmalla puolella oikein kivasti, Lokkila naurahtaa.

Kaksi miestä seisoo myyjäispöydän edessä.
Peter Ingman ja Juha Lokkila esittelevät Pärnun lastenkodin lasten tekemiä savitöitä. Tiia Korhonen / Yle

Vastaanotto lastenkodeissa ja perheissä on aina lämmin. Lokkilan mukaan he ovat odotettuja vieraita. Mieleen ovat jääneet suomeksi opetellut laulut ja lorut, joita lapset esittävät vierailleen.

– Nytkin ennen joulua sytytän kolme kynttilää iltaisin kotona. Muistan näin niitä lapsia siellä. Tämä antaa hirmuisen paljon, ja en odota itse sieltä mitään. En osaa kieltä, mutta se katse, mikä sieltä tulee, kun istut vastakkain jossain perheessä, niin se on palkkio minulle. Sitä muistelee todella pitkään.

Hyvää tehdään yhdessä virolaisten kanssa

Seurakunnan nuorisotyönohjaaja Peter Igmanin mukaan hyvää tehdään yhdessä virolaisten kanssa. Kajaanissa tavarat lajitellaan, pakataan ja nostetaan bussiin. Virolaiset saattavat tulla 350 kilometrin tai jopa 600 kilometrin päästä hakemaan tavaroita.

– He etsivät perheet ja jakavat tavarat eteenpäin perheisiin. He tekevät suunnattoman hyvän työn tässä. Eräs ystäväni sanoi, että ilman meitä hän ei olisi oppinut tekemään hyvää. Eli me koulutamme samalla ihmisiä omalla esimerkillämme, kerromme miten tavarat pitää jakaa niin, että se on luotettavaa, Ingman kertoo.

Se katse, mikä sieltä tulee, kun istut vastakkain jossain perheessä, niin se on palkkio minulle.

Juha Lokkila

Ingman ja Lokkila ovat perjantaina myymässä Pärnun lastenkodin käsitöitä seurakunnan virastotalolla. Lapset ovat tehneet muun muassa savitöitä harrastuksenaan syksyn aikana. Myyjäisten tuotto menee lyhentämättömänä virolaisten lasten auttamiseen, sanoo Ingman.

– He saavat näistä viikkorahan ja osa menee sitten uuden saven ostamiseen. Me tunnemme nämä lapset ja olemme tavanneetkin heitä. Savitöiden pohjassa lukee Pärnun lastenkylä ja lapsen nimi ja merkiksi siitä, kuka sen on tehnyt.

– Ihmiset ovat sanoneet, että ostan kannatuksen vuoksi, mutta on joku sanonut, että ihan kuin olisi joku häävimpi taiteilija tehnyt tuon. Nämähän ovat uniikkeja eikä niitä myydä missään muualla kuin Kajaanissa. Jos joku löytää samanlaisen, niin minä ostan sen, lisää Juha Lokkila nauraen.