Räkäisyyys ja huono äänenlaatu saa kuulua – C-kaseteilla on yhä uskollinen kuluttajakunta

Se pyörii ja suhisee edelleen! C-kasettien kuolemaa on ennustettu vuosikymmenet, mutta formaatti porskuttaa edelleen vannoutuneimpien käyttäjien keskuudessa. Formaattia käytetään sen teknisistä vajaavaisuuksista huolimatta.

musiikki
C-kasetti
Yle / Juho Liukkonen

C-kasetille löytyy edelleen pieni, mutta innokas käyttäjäkuntansa. Suomen harvoista kasettimonistamoista kerrotaan, että kasettien kopioiminen on pieni bisnes, mutta se on ollut viime vuosina vilkastumaan päin. Etenkin demobändit ja underground-muusikot ovat monistamoiden vakioasiakkaita.

Kasettibuumista kertoo myös, että intoilu ei rajoitu Suomeen. Esimerkiksi Bloomberg kertoo, että Yhdysvalloissa kasettivalmistaja National Audio Companyn kuluva vuosi on ollut myynnin osalta erittäin hyvä. (siirryt toiseen palveluun)

Tyhjiä kasetteja myydään tasaisia määriä edelleen. Kauppaketju Clas Ohlsonilta kerrotaan, että kasetteja myydään kouluille ja vanhojen autonauhureiden omistajille Suomessa noin 200–300 kappaletta kuukaudessa. Myynti on silti pienimuotoista. Se ei muodosta edes 10 prosenttia kirjoitettavien cd-levyjen myynnistä.

Verrattuna vuosiin 1976–94 jäädään myynnissä kauas taakse. Tuolla kasetin niin kutsutulla kultakaudella myytiin tyhjiä c-kasetteja sata miljoona kappaletta.

Kasetti on kestänyt julkaisuformaattina vuosien vastatuulet

Mutta kuka ostaa kasettijulkaisuja tänä päivänä? Formaatin voisi kuvitella romahtaneen 2000-luvun taitteessa, jolloin musiikkimyynti painottui yhä voimakkaammin verkkoon.

Suomessa löytyy kuitenkin useita tahoja, jotka julkaisevat musiikkia kasetilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Näihin lukeutuvat esimerkiksi Monsp Records, Överdog, Ruton Music ja Mieletön mutantti. Kasettien painokset liikkuvat muutamissa sadoissa. Ei voi siis puhua massatoiminnasta, mutta toiminta on virkeää ja painokset myy loppuun nopeasti.

Kasetteja hankkivat eivät ole vain vanhojen aikojen perään haikailevat entiset suurkuluttajat vaan formaatin ovat löytäneet myös digikulttuurin keskellä kasvaneet nuoret.

– Ei kasetti keräilykohteena ole vinyylin veroinen tallenneväline, mutta huutokaupoissa on tullut vastaan julkaisuja, joiden hinta on suuri, kasetin merkitystä underground musiikin levittämisessä tutkinut tohtorikoulutettava Atte Häkkinen kertoo.

– Kyllä voidaan puhua kasettiskenestä. Suomiräpissä on kasetteja jotka ovat muodostuneet todella halutuiksi muun muuassa heikon saatavuutensa takia ja jotka ovat julkaistu ainoastaan kasetilla. Yksi näistä on esimerkiksi Lommon ja DJ Kridlokin Maanalaisella saundilla, jonka kasettia on myyty käytettynä jopa viidensadan euron kappalehintaan, suomalaista rap-musiikkia julkaisevan Överdog levy-yhtiön tuotantopäällikkö Tuomas Rinne kertoo.

Tallenneväline on säilyttänyt suosionsa etenkin punk- ja rap-piireissä, joissa sillä on ollut vahva rooli vuosikymmenten ajan. Kasettien yleistyessä 1980-luvulla syntyi musiikkipiirejä, jotka kirjepostitse vaihtelivat demokasettejaan ulkomaalaisten kirjeenvaihtajien kanssa. Pienet yhtyeet niittivät jopa kansainvälistä mainetta alan harrastajien piirissä.

Tänä päivänä kasetti on bändeille halpa ja nopea formaatti, jolla omia hengentuotoksiaan laitetaan myyntiin.

– Kun kuviteltiin, että kasetti on formaattina kuollut, niin ollaankin tilanteessa, että bändit tarvitsevat keikoilla fyysistä tuotetta, jota myydä. Levyjen latauslinkit eivät mene keikoilla samalla tavalla kaupaksi, Häkkinen kertoo.

Persoonallista ja nostalgista

C-kasetin käyttöä on tutkittu Suomessa viime vuosina. On huomattu, että monilla ihmisillä on välineeseen voimakkaampi tunneside kuin esimerkiksi cd-levyihin.

Formaatin käyttöä underground-musiikin levittämisessä tutkinut tohtorikoulutettava Atte Häkkinen uskoo tallennevälineen kestäneen aikaa siksi, että se on tallennusvälineenä persoonallinen.

Hitachi-merkkinen C-kasetti.
Arja Lento / Yle

Samaa mieltä on myös populaarimusiikin tutkimuksen professori Heikki Uimonen Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta. Kasettien tekeminen on käsityötä kansityötä myöten. Kasettien nauhoittamisessa täytyy valvoa vierestä alusta loppuun.

– Kasetti on taipuvampi formaatti. Kasettien analogisuudessa hauskinta on se, että äänitystoiminta sitouttaa. Nauhoittamiseen on keskityttävä kuten myös kuunteluun. Kasetti on kuunneltava alusta loppuun saakka, Uimonen kuvailee.

Rakas analoginen soundi

Kasettibuumissa on taustalla myös ripaus nostalgiaa ja retrokulttuuria, joka syntyy kasetin teknisistä vajavaisuuksista. Kasetin nauhakompression vuoksi kasetti suhisee. Magneettinauha kuluu myös käytössä, jolloin ääni ikään kuin venyy, rahisee ja monkuu.

Häkkinen kertoo, että äänenlaadussa piilee osittain syy sille, miksi formaatista intoillaan edelleen. Toisinaan kaseteille tehdään tarkoituksellisen rosoista jälkeä, esimerkiksi miksaamalla teos eri tavalla. Virheiden ja sattumien annetaan kuulua. Persoonalliseen ääneen verrattuna tarkaksi hiottua ja kirkasta ääniraitaa saatetaan pitää kasettipiireissä jopa sieluttomana.

Näin kasetti on osalle julkaisuvälineenä henkilökohtainen manifesti että esteettinen ilmaisukeino.

– Jos ajatellaan vaikkapa lujaa soittavaa kellaribändiä tai punk-bändiä, niin tuntuisi oudolta, jos pieni säröisyys ja rähjäisyys puuttuisivat. Se on uskottavuuskysymys, Uimonen pohtii.

Kädenvääntö huonolaatuisista ja hyvälaatuisista tallenneformaateista liittyy Uimosesta osaksi laajempaa keskustelua äänenlaadusta ja merkityksistä. Jo Thomas Edisonin fonografin ja Emil Berlinerin gramofonin keksintöjen yhteydessä pohdittiin, onko välineiden tarkoituksena toistaa todellisuutta sellaisenaan vai voidaanko formaattia käyttää luomaan todellisuuksia, joita ei ole olemassa.

– Käsitys, että kasetilta tulevan äänen pitäisi olla puhdas ja kirkas, on vain tietynlainen musiikkikulttuurinen käsitys äänen alkuperästä ja muunneltavuudesta. Kaikki eivät ajattele musiikista, että sen pitäisi kuulostaa selkeältä, siistiltä ja hyvin erottuvalta. Se voi olla myös rosoista ja rikkinäistä.

Formaatit rinta rinnan

Digitaalinen kulttuuri on kuitenkin aiheuttanut sen, että analogisten formaattien merkitys äänen ja musiikin tallentamiseksi ja jakelemiseksi on vähentynyt.

Häkkinen ei pidä enää mielekkäänä edes puhua formaattisodasta. Eri formaatit elävät rinta rinnan ja kasetteja valmistetaan niin pitkään kuin kasettisoittimia valmistetaan.

Näin ajatellaan myös kasetteja julkaisevien piirissä.

– Kasetin halvempi kymmenen euron hinta houkuttelee ihmisiä, jotka haluavat omistaa julkaisun mutta kuuntelee sitä fyysisenä vähemmän. Digitalisoituvan musiikkiteollisuuden keskellä kasetti näyttää kivalta hyllyssä mutta musiikki saatetaan ostamisen jälkeen kuunnella digipalveluista, Rinne kuvailee.

Uimosesta kasetin elinvoimaisuudesta kertoo, että se on tekniikaltaan helppokäyttöinen ja yksinkertainen väline. Kasetti ei vaadi jatkuvia päivityksiä tai laitteistouudistuksia niin kuin monet nykypäivän digitaalisista laitteista. Kasetin ja kasettisoittimien toimintaperiaate on ollut sama vuosikymmenet.

– Kasetista haluaisin ajatella, että se kestää aikaa. Siinä on jotain, mikä puuttuu digitallenteesta. Se on fyysistä. Kasetti vetoaa kaikkiin aisteihin: se tuntuu kädessä, tuoksuu, kolisee ja näyttää usein erilaiselta muihin kasetteihin verrattuna. Epäilemättä se on myös maistunut, ainakin kaikista pienimmille kasetinkäyttäjille, Uimonen pohtii.

Jutussa on käytetty lähteenä Koko kansan kasetti - C-kasetin käyttö ja kuuntelu Suomessa (2015) -teosta ja Sympaattisempaa, arvokkaampaa ja uniikimpaa: Kasettien julkaisutoiminta 2000–2010-luvun suomalaisessa underground-kulttuurissa -tutkimusta.