Huovutusta aamuyöllä – ja muut käsityöhulluuden merkit

Ihan hullultahan se tuntuu, että tulee kipeä olo, jos ei saa tehdä jotain käsityötä, sanoo Merja Vilmunen. Anja Kivinen taas huovuttaa, kun muut nukkuvat. Taitavat tekijät arvostavat myös muiden tekemiä käsitöitä – ja uuden työn valmistuminen palkitsee joka kerta.

Kotimaa
Kaksi naista järjestelee villasukkia joulupuodissa.
Anja Kivinen ja Merja Vilmunen rakastavat käsitöiden tekemistä. Hämeenlinnaan perustetaan käsityöhenkisille ihmisille oma yhdistys, joka kouluttaa ja tekee yhdessä.Hannu Harhama / Yle

Käsitöiden tekeminen yksin kotona on monelle tuttua. Ehkä juuri yksinäisyys poiki Hämeenlinnaan perustettavan käsityön harrastajien yhdistyksen. Kolmena jouluna Keskustalossa ollut pop up -puoti kokosi tänä vuonna yhteen reilut kolmekymmentä tekijää.

Joulupuodin puuhanainen Merja Vilmunen sanoo tähdänneensä yhdistyksen perustamiseen koko ajan, mutta vasta nyt aika oli kypsä toteutukselle.

– Yhdistys antaa enemmän mahdollisuuksia jopa ympärivuotiseen toimintaan. Voidaan pitää ompeluseuroja ja kouluttaa ihmisiä enemmän. Kyllä yksin käsitöitä kotonaan tekevä kaipaa välillä ympärilleen muita. Miksi ryhtyisimme lokeroimaan ihmisiä erilaisiin laatikoihin?

– Joulupuoti on koonnut ihmisiä yhteen, mutta ei se tarkoita, että jokainen puodissa oleva olisi jatkossa mukana yhdistyksessä tai toisin päin. Ei kaikkien tarvitse tehdä kaikkea, pohtii Merja Vilmunen.

Kyllä yksin käsitöitä kotonaan tekevä kaipaa välillä ympärilleen muita

Merja Vilmunen

Parasta kaikessa on ollut tutustua uusiin ihmisiin ja päästä vaihtamaan ajatuksia muiden käsityöläisten kanssa, sanoo Anja Kivinen.

– Mukana on myös miehiä, ja tuotteita riittää nukkekodeista sukkiin ja savitöihin. Tärkein yhdistävä tekijä on käsillä tekeminen, sanoo optikkoliikkeen myyjänä päivätyötään tekevä Kivinen.

Nyt kaatuu seinät!

– Minulla ainakin välillä kaatuvat seinät päälle, jos en pääse muiden pariin! Huovutan kotona usein yksin ja vielä aamuyöllä, joten on pakko päästä vaihtamaan ajatuksia ja tuulettumaan. Käsitöitä tehdään usein yksin, mutta harrastuspiirissä yhdessä tekeminen on ihan erilaista ja tosi virkistävää, nauraa Anja.

Molemmat naiset tunnustautuvat oikeiksi käsityöhulluiksi.

– Kotona on eri puolilla koreja sitä varten, että käsillä on aina sopiva käsityö. Ihan hullultahan se tuntuu, että tulee kipeä olo, jos ei saa tehdä jotain käsityötä. Mummoni ja vanhempani olivat käsityöläisiä, joten verenperintönä tämä on tullut. Toisaalta olen sisarusparvessamme ainoa, joka tekee käsitöitä, kertoo Merja.

Muut nukkuu ja minä huovutan

Anja Kivinen

– Huovuttamiseni on jaksottaista, ja se keskittyy syksyyn ja jouluun. Sitten saattaa tulla muutaman kuukauden tauko, mutta kun myytävä loppuu tai tietystä väristä on pula, niin sitten se taas alkaa. Silloin tuntuu, että vuorokauden tunnin eivät riitä, ja puhunkin "aamuyön harrastuksestani". Muut nukkuu ja minä huovutan, valottaa Anja.

Ihanaa, purkillinen nappeja!

Käsityöläisyydessä on hienointa oman työn valmiiksi saaminen ja se, ettei luovuudellla ole materiaaliin tai työtapoihin liittyviä rajoja. Käsitöiden taitaja osaa arvostaa myös muiden osaamista, eikä tärkeintä ole tuotteiden myyminenkään. Pelkkä antaminen on mukavaa, samoin käsityölahjan saaminen.

Villasukkia suksisauvaan ripustettuna
Käsityön tekemisessä on hienointa oman työn valmiiksi saaminen.Hannu Harhama / Yle

– Tässä ajassa ihaninta on kaikenlainen kierrättäminen! Kananmunakennoja, tölkkien klipsuja, vanhoja lusikoita, haarukoita tai pitsejä voi käyttää uudelleen. Jotkut hakevat tavaraa kaatopaikoilta tai roskalavoilta, innostuu Anja.

Mitähän tapahtuu, kun nämä naiset lähtevät kirpputorille?

– Juuri löysin kirppikseltä ison lasipurkin, johon oli kerätty erilaisia nappeja ja solkia. Se maksoi vain kaksi euroa! Eihän sellaisen ohi voi kävellä, kertoo Merja.

– Siitähän saa vaikka mitä: napeista voi tehdä erilaisia kaulakoruja, rintakoruja ja nauhoja. Niitä voi laittaa rautalankaan ja koristella vaikka jonkun kranssin. Voihan nappeja myös ommella koristeiksi vaikka erilaisiin laukkuihin...