Rumpalit vaativat usein äänittäjältä mahdottomia: Vanhoilla kalvoilla ei pysty ihmeisiin

Moni vannoo live-musiikin nimeen ja uskoo aidon tunnelman välittyvän vain keikalla. Taitava äänittäjä pystyy kuitenkin taltioimaan tunnelman yllättävän hyvin myös digitaaliseen muotoon. Aivan yksinkertaista se ei silti ole. Äänittäjä Tuomo Vähä-Pesola kertoo ainakin rumpaleiden tuottavan ajoittain päänvaivaa.

Kotimaa
Rumpukapulat rummun päällä
Heikki Rönty / Yle

Musiikin äänittäminen puhtaana ja aidonkuuloisena on haastavaa. Äänittäjä Tuomo Vähä-Pesolan mukaan odotukset ovat välillä liiankin korkealla.

– Bändi voi tuoda äänitykseen rummut, joissa on vanhat kalvot. Niistä pitäisi sitten saada talteen toivotunlainen soundi, eikä rumpaleiden vaatimustasoa ole aina helppo täyttää. Heidän pitäisi ymmärtää, että ääni lähtee instrumentista itsestään. Ei äänittäjäkään ihmeisiin pysty.

Luonnollisuus suosiossa

Rumpujen äänittämisessä on otettu vuosikymmenien aikana suuria harppauksia.

1960-luvulla äänityksiä tehtiin vain yhdelle raidalle, eikä rumpuihin voitu keskittyä erikseen. Raitojen lisäännyttyä rummuista saatiin Vähä-Pesolan mukaan huomattavasti enemmän irti ja niiden soundiin pystyttiin jopa vaikuttamaan.

Esimerkiksi 1980-luvulla rumpuihin lisättiin muun muassa kaikua. Sittemmin tulivat erilaiset rumpukoneet ja digitaalisen kehityksen tarjoamat mahdollisuudet. Jossain määrin nykyään on kuitenkin palattu vanhaan.

– Vaikka näitä virtuaali-instrumentteja onkin paljon tarjolla, halutaan nyt enemmän luomua. Rummut halutaan äänittää oikeissa tiloissa niin, että ympärillä olevan tilan ääni saa kuulua, Vähä-Pesola kertoo.