"Nämä tunteet on toisen ihmisen tunteita, ei minun" – Auttajalta kaivataan empatiaa, ei sympatiaa

Psykologian tohtori Tuija Turunen muistuttaa auttajia erottamaan omat tunteensa autettavan tunteista. Empatia on hyvä asia, mutta sympatiaa pitäisi välttää. Auttajan on tärkeä säilyttää oma ammatillinen etäisyytensä autettavan kokemiin ahdistaviinkin tapahtumiin. Se, että auttaja jaksaa, auttaa myös avuntarvitsijaa.

Kotimaa
Espoon Tapiolan SPR:n toimipiste.
Elina Ervasti / Yle

Moni suomalainen on syksyn mittaan osallistunut vapaaehtoistyöhön vastaanottokeskuksissa eri puolella maata. Työ on palkitsevaa, mutta raskasta, sanotaan. Turvapaikanhakijoina Suomeen tulleiden ihmisten kokemukset voivat olla hyvinkin rankkoja.

Riski siihen, että auttaja altistuu itsekin traumaperäisille reaktioille, on olemassa. Siksi asia onkin tarpeen tiedostaa.

– Mitä paremmin tiedostaa etukäteen, että toisen ihmisen voimakkaat tunnekokemukset ja muistot siirtyvät niin ystävyyssuhteissa kuin ammatillisissakin suhteissa, sitä paremmin pystyy tunnustelemaan omaa oloaan ja huomaamaan merkit, jos omassa olossa tapahtuu joku muutos. Ja puhdistautumaan työpäivän jälkeen siitä, että palaa siihen, mikä on oma elämä ja oman elämän tunteet, sanoo psykologian tohtori Tuija Turunen.

Traumakokemus voi tarttua

Tuija Turunen työskentelee kriisi- ja traumapsykoterapeuttina. Hän on osallistunut muun muassa Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien hoitoon. Turusen mukaan vakavan kriisin jälkeen kiinnitetään huomiota ensisijaisestiuhrien ja heidän läheistensä selviytymiseen, mutta järkyttävä tilanne saattaa jättää jälkensä myös auttajaan.

Psykologian tohtori Tuija Turunen
Psykologian tohtori Tuija Turunen muistuttaa auttajia omasta itsestä huolehtimisen tärkeydestä.Elina Niemistö/Yle

Turunen tietää, että traumakokemukset voivat tarttua.

– Jos katsomme vaikka jännityselokuvaa, samaistumme siihen ja meille saattaa tulla tarve laittaa kädet silmille tai korville. Saattaa pelottaa. Eläydymme (elokuvaan), vaikka tiedämme, että se on fiktiota. Tottakai eläydymme siis siihen, mikä on tapahtunut ihan oikeasti toiselle ihmiselle, Turunen sanoo.

Empatiaa vai sympatiaa

Koulutus antaa Tuija Turusen mukaan auttamistyötä tekevälle jonkunlaisen suojan. Hän toivookin, että myös vapaaehtoistyötä tekeviä on neuvottu pitämään ammatillista etäisyyttä autettaviinsa. Työskentely eri tavoin traumatisoituneiden ihmisten parissa on mahdotonta ilman empatiakykyä, mutta empatia ja sympatia ovat eri asioita.

– Empatiakyky on sitä, että pystyy eläytymään toisen ihmisen asemaan. Ymmärtämään, mutta samalla säilyttämään irti omista tunnekokemuksista. Sympatia on sitten sitä, että myös koetaan ne samat tunteet. Se on meille vahingollista.

Turunen muistuttaa, että auttajan on tärkeä tuntea itsensä ja omat rajansa. Rajojen asettaminen ei merkitse toisen kärsimyksen vähättelyä, vaan päinvastoin omasta inhimillisyydetä ja empatiakyvystä huolehtimista. Ammatillinen etäisyys on auttajan ja autettavankin etu.

– Silloin tarjoaa myös neutraalia ammattiapua, mitä ihmiset tarvitsevat. Läheisten tuki on tärkeä tuki ja se on monesti myötäelämistä myös tunnetasolla. Kun haetaan ammattilaisen tarjoamaa apua, pitää saada luottaa siihen, että tuo ihminen kestää ja jaksaa. Ammattilainen huolehtii itse, että niin myös käy, Turunen sanoo. Hän muistuttaa, että ammatillinen etäisyys ei välttämättä tarkoita fyysistä etäisyyttä, vaan mielensisäistä etäisyyttä:

– Sitä, että nämä tunteet on toisen ihmisen tunteita, ei minun.

Pahan pitää olla ohi, jotta toipuminen voi alkaa

Tuija Turusen mukaan traumatisoituminen tapahtuu aina samalla tavalla. Se on biologista. Kulttuurisia eroja voi olla siinä, miten reagoimme ja miten olemme tottuneet ilmaisemaan tunteita, ottamaan apua ja lohdutusta vastaan tai auttamaan itseämme. Itse ydinkokemus esimerkiksi hengenvaarassa olemisesta on aina sama.

Trauma saattaa näkyä pitkäänkin ihmisessä.

– Esimerkiksi joku säpsähtely tai ylireagointi koviin ääniin voi olla sitä, että elimistön hälytysjärjestelmä hälyttää, vaikka nyt ei olekaan vaara. Ei olekaan pommi tai ase, joka laukeaa. Se saattaa silti olla biologinen aktivointi, joka laukeaa automaattisesti, Turunen sanoo.

Se, mitä esimerkiksi vapaaehtoinen auttaja voi tarjota, on tuki käytännön asioissa, arki ja perusturva. Avuntarvitsijan vaikeimpia kokemuksia ei tarvitse lähteä käsittelemään.

– Että arki on mahdollisimman ennakoitavaa ja turvallista, ja rakenteet mahdollisimman muuttumattomat. Että perustarpeista pidetään huolta. Ei ole syytä lähteä avaamaan niitä kokemuksia, mutta niitä on hyvä ymmärtää.

Jotta traumasta toipuminen voisi käynnistyä, tarvitaan juuri turvallisuutta.

– Mitä turvallisempi olo näillä ihmisillä on, jotka ovat tänne tulleet, sitä helpommalla me pitkässä juoksussa pääsemme. Jos heillä on turvaton olo täällä, toipuminen ei pääse käyntiin. Turvan tunne on ensimmäinen edellytys – pahan pitää olla ohi.