1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Automekaanikko elää Kamalasta luonnosta

Peruskoulun jälkeen Jarkko Vehniäinen kouluttautui automekaanikoksi. Se osoittautui kauheaksi virheeksi. Nyt hän saa elantonsa Kamala luonto -sarjakuvastaan, jota julkaistaan muun muassa Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Turun Sanomissa.

Kuva: Heli Kaski / Yle

Sarjakuvapiirtäjä Jarkko Vehniäisen arki alkaa samalla tavalla kuin se alkanee useimmilla muillakin: kahvinkeitolla ja lehdenluvulla.

– Siitä siirryn työhuoneeseen ideoimaan ja pläräämään muistiinpanoja. Niitä muistiinpanoja kertyy muutama lappu joka päivä, alkuja, loppuja, ideoita. Seuraavana päivänä edellisen päivän tai vanhemmatkin ideat saattavat yhdistyä, Vehniäinen kertoo työtavastaan.

Kuva: Timo Hytönen / Yle

Alkuviikosta työ painottuu piirtämiseen ja loppuviikosta ideointiin. Päivän sisällä Vehniäinen työskentelee melko normaaleina työaikoina, kymmenen ja kuuden välillä.

– Illemmalla piirrosjäljestä katoaa sujuvuus, ja siitä tulee pakotettua. Ideointiin ilta on ihan hyvää aikaa, hän sanoo.

Viisitoista vuotta kuvien kanssa

Koulutukseltaan Vehniäinen on automekaanikko.

Oli realistisempaa mennä rassaamaan autoja, mikä sittemmin osoittautui kauheaksi virheeksi.

Jarkko Vehniäinen

– Minulle kävi niin kuin varmaan monelle peruskoulusta ponnistavalle, ettei siinä vaiheessa oikein tiedä mitä elämällä pitäisi tehdä. 80-luvun lopulla ei ollut realistista ryhtyä piirtämään sarjakuvaa ja elämään sillä. Oli realistisempaa mennä rassaamaan autoja, mikä sittemmin osoittautui kauheaksi virheeksi, hän sanoo.

Mutta piirtäminen on ollut Vehniäisen työ viidentoista vuoden ajan. Hän ideoi ja piirtää seitsemän Kamala luonto -strippiä viikossa, ja sen päälle muut kuvitustyöt.

– Kyllä siinä menee koko päivä, ja joskus varsinkin ideointi käy raskaaksi. Teen kuitenkin sitä mistä jo pikkupoikana unelmoin, ja edelleen tämä on unelma-ammatti, Vehniäinen sanoo.

– Suomessa ei montaa täysammattilaista sarjakuvapiirtäjää ole. Leipänsä tienaamiseen on helpompiakin tapoja, hän jatkaa.

Ideointi, itsekuri ja työmoraali

Mielikuva sarjakuvapiirtäjästä on edelleen se, että sarjakuva piirrellään ja sitten kirjoitellaan puhekupla. Ammattimaisen sarjakuvapiirtäjän keskeinen ominaisuus on kuitenkin Vehniäisen mukaan työmoraali.

– Että itsekseen jaksaa tehdä ja aikataulut pitää, se vaatii välillä tolkutonta sitkeyttä, hän sanoo.

Keskeinen osa työtä on ideointi. Muuten ei synny sarjakuvia.

Piirtäminen on pienin osa työtä.

Jarkko Vehniäinen

– Piirtäminen on pienin osa työtä. Ideointi ja käsikirjoittaminen vievät ajan, ja on ehdottomasti rankin osa työtä. Joskus se vie hulluuden partaalle, kun ei irtoa, Vehniäinen sanoo.

Toinen aikaa vievä vaihe on teksti.

– Asia pitää ilmaista aika lyhyesti. Puhekuplat pitää sorvata läpi monta kertaa, että on tyytyväinen siihen miten kukakin mitäkin sanoo. Katson hyvin tarkkaan sanajärjestyksen, ja teen vaikka tahallisia kirjoitusvirheitä, jos se on jutulle eduksi, Vehniäinen kertoo.

Hömppää ja luonnontiedettä

Ideointiaan varten Vehniäinen on kehittänyt muutamia työkaluja.

– Selailen esimerkiksi hömppäsivuja Facebookista, sellaisia, joilla on viiden pennin aforismeja elämästä. Kääntelen niitä sitten omiin tarkoituksiini. Kuuntelen myös aina aamuisin radiota, ja saatan ottaa sanoituksista jotain, jos niissä on itua, Vehniäinen sanoo.

Ideoiden varastamisesta ei kuitenkaan ole kyse.

Selailen esimerkiksi hömppäsivuja Facebookista, sellaisia, joilla on viiden pennin aforismeja elämästä.

Jarkko Vehniäinen

– Jos siinä on ideaa, ja se lähtee kehittymään, lopputulos ei välttämättä ole yhtään sama kuin alkuperäinen ajatus. Sieltä löytyy ehkä lähtölaukaus jollekin ajatukselle, Vehniäinen sanoo.

Vehniäinen lukee myös eläinten elämästä ja käyttäytymisestä luonnossa.

– Teen niistä sitten omia sovellutuksia sarjakuvaan.

Palautteessa vihaa ja rakkautta

Kamalasta luonnosta Vehniäiselle tuleva palaute on selkeän kaksijakoista. Osa on sitä mieltä, että kyseessä on huonoin sarjakuva ikinä, osalle taas se on paras. Positiivista palautetta tulee muun muassa sarjakuvan Facebook -ryhmän ja yleisötapaamisten kautta.

– Helsingin kirjamessuilla syksyllä yksi täti tuli kertomaan, että meidän perheessämme ei lueta Kamalaa luontoa, me emme kukaan tykkää siitä. Minusta se oli jotenkin hauskaa, että me emme pidä sinun sarjakuvastasi. Kaipa siitä oli sitten perheessä keskusteltu, Vehniäinen nauraa.

Kuva: Heli Kaski / Yle