Koe uusi yle.fi

Järjestyksen kaipuu ajaa ihmisen kotiseudulle joulun viettoon

Mihin mennään jouluksi? Vastaus ei aina ole helppo, sillä jouluksi halutaan omien hyvien muistojen luo, etsimään onnellista aikaa, kun kaikki oli vielä järjestyksessä.

Kotimaa
Nainen viettää joulua.
Jani Koskinen / Lehtikuva

Jouluksi halutaan kotiseudulle, varsinkin, jos kotiseutuun liittyy lämpimiä ja mukavia muistoja lapsuudesta. Joulunvietossa muistot ovat tärkeimpiä, sanoo Kotiseutuliiton puheenjohtaja Janne Vilkuna.

– Halutaan ikään kuin palata juurilleen ja lapsuuteen. Se näkyy joululaulustakin, jossa vanhakin jo nuortuu kuin lapsi leikkimään. Etsitään lapsuuden onnellista aikaa, varsinkin näinä epävarmoina aikoina, kun kaikki ympärillä muuttuu ja mitään ei itse pysty hallitsemaan. Asiat halutaan saada hallintaan muistojen, tunnelmien ja paikan avulla, siitähän on kysymys.

Lapsuuden kotiseutuja voi kuitenkin olla useita, esimerkiksi jos perhe on muuttanut paljon paikasta toiseen. Myös perheen perustamisen jälkeen voi perheen aikuisilla olla hyvinkin erilaiset toiveet joulunviettopaikasta.

Kamalinta on, että joku on yksin jouluna.

Janne Vilkuna

– Silloin onkin neuvottelemisen aika. Ei tietenkään ole selvää vastausta, kenen koti on paras. Usein saattaa olla, että koko lapsuuden paikkaa ei enää ole olemassa: se on voinut jäädä autioksi tai se on myyty, ja silloin paikka jää vain muistoihin.

Entäpä jos lapsuudesta on kipeitä muistoja? Jospa joulu ei herätäkään kaipuuta kotiseudulle?

– Voimakas ja päättäväinen ihminen saattaa tietysti palata silloin kotiin terapeuttisessa mielessä, mutta pääsääntöisesti kipeitä muistoja vältetään. Silloin rakennetaan joulullekin turvallinen paikka uudelle kotiseudulle, sanoo Vilkuna.

Paikkaa tärkeämpiä ovat ihmiset

Kotiseutuliiton puheenjohtaja Janne Vilkuna muistuttaa, että jo esikristillisinä aikoina joulu oli yhteen kokoontumisen juhla.

– Vuoden pimeimpänä aikana kokoonnuttiin yhteen, koska haluttiin varmistaa, että pimeän ajan jälkeen vuosi kiertyy normaalisti ja tulee kevät ja kesä. Siksi vietettiin valon juhlaa pimeyden keskellä, ja suku kokoontui yhteen. Tästä on nytkin kysymys.

Asiat halutaan saada hallintaan muistojen, tunnelmien ja paikan avulla, siitähän on kysymys.

Janne Vilkuna

Vilkuna korostaa, että jouluna tärkeintä ovat ihmiset eli se, mitä on seinien sisällä – ei se, mitä on ikkunan ulkopuolella.

– Kaikkein olennaisinta on, ettei ole kiire, on rauhallista, ja kaikki kantavat kortensa kekoon. Ei rasiteta vaikkapa äitiä kauhealla siivouksella tai ruuanlaitolla, vaan että kaikki ovat mukana. Kamalinta on, että joku on yksin jouluna.

Lapsuuden jouluna oli aina paljon lunta. Mitä jos nyt tulee musta joulu?

– En usko, että on ratkaisevaa, onko lunta, vaikka sitä lapsuuden jouluna olisi ollutkin. Ei vanhempi väki sinne kelkkamäkeen ensimmäisenä ryntää, tuumaa Janne Vilkuna.