1. yle.fi
  2. Uutiset

Globalisaatio näkyy vaatteiden pesuohjeissa – ymmärtääkö kuluttaja valmistajan ohjeet?

Vaatteiden pesumerkinnät tuntuvat vuosi vuodelta sisältävän yhä enemmän erilaisia symboleja ja tekstiä usealla kielellä. Onko kaikki tieto kuluttajalle tarpeen? Mitkä symbolit vähintään kannattaa opetella? Kuinka paljon kuluttajan oletetaan lukemastaan/näkemästään ymmärtävän?

ilmiöt
Vaatteen pesumerkinnät, erilaisia symboleja.
Petra Haavisto / Yle

Pesumerkintöjen pitkä kuvakerivi kertoo kaupan yhä kasvavasta globaalisuudesta ja maiden erilaisista vaatimuksista. Tämän jutun pesulappukuvassa on esimerkiksi japanilaisia, kiinalaisia ja kansainvälisiä symboleja. Kuluttajat tunnistavat globaalit kuvat, maakohtaiset eivät välttämättä avaudu ollenkaan.

– Valmistaja/valmistuttaja haluaa tietysti taata merkinnöillä sen, että tuote soveltuu mahdollisimman monille markkinoille. Se palvelee myös yhä kasvaa verkkokauppaa, kuluttajat ostavat paljon vaatteita ulkomailta, sanoo edunvalvontapäällikkö Satu Nissi-Rantakömi Suomen Tekstiilistä ja Muodista.

Nissi-Rantakömin mielestä kuluttajalle tärkeimpiä merkintöjä ovat vaatteen hoito-ohjeet, kuitusisältö ja tieto valmistajasta / valmistuttajasta tai maahantuojasta.

Esimerkiksi luonnolliseen kuivaukseen liittyvät symbolit (ripustuskuivaus, tasokuivaus tai kuivamaan ripustaminen vettävaluvana) voivat vielä olla kuluttajille outoja.

Edunvalvontapäällikkö Satu Nissi-Rantakömi Suomen Tekstiili ja Muoti

Vaatteen hoito-ohjemerkintöjä on Suomessa käytössä viisi: vesipesu, valkaisu, rumpukuivaus, silitys ja kemiallinen pesu. Osa näistä sisältää monta erilaista symbolia. Standardoitujen merkkien lisäksi käytössä on myös muita kuvakkeita, jotka eivät välttämättä ole kuluttajille vielä tuttuja.

– Esimerkiksi luonnolliseen kuivaukseen liittyvät symbolit (ripustuskuivaus, tasokuivaus tai kuivumaan ripustaminen vettävaluvana) voivat vielä olla kuluttajille outoja, koska ovat aika uusia, arvelee Nissi-Rantakömi.

Suomessa alkuperämaan kertominen vapaaehtoista

Valmistajan antamat tiedot ohjeistavat miten voi välttää värien lähdön tai vaatteen venymisen/kutistumisen. Ohjeitten noudattaminen on kuluttajan vastuulla. Hänen myös oletetaan ymmärtävän tiettyjä perusasioita esimerkiksi erilaisista kangaslaaduista.

– Jossakin määrin voidaan olettaa, että kuluttajan tulisi tietää esimerkiksi, että pellava ja puuvilla voivat kutistua tai että silkki on valonkestoltaan herkkä, eikä siis kestä suoraa auringonpaistetta, selittää Nissi-Rantakömi.

Pesumerkintöjen noudattaminen turvaa myös kuluttajan selustan mahdollisissa riitatilanteessa.

– Jos on noudattanut valmistajan antamia ohjeita, ja vaate menee silti pilalle, tuotteessa on silloin virhe.

Vaatteista voi kuitu- ja pesumerkintöjen lisäksi löytyä ympäristömerkki tai tietoa vaikkapa teknisistä ominaisuuksista. Joissakin maissa vaaditaan tieto vaatteen alkuperämaasta, Suomessa sen kertominen on vapaaehtoista.

– Vapaaehtoisuus on mielestäni hyvä juttu. Ei ole yksiselitteistä mikä on alkuperämaa. Lagat voidaan valmistaa yhdessä maassa, kangas toisessa, kolmannessa vaate kasataan – mikä niistä sitten katsotaan alkuperämaaksi. Tärkeintä on, että jäljitettävyys on kunnossa. Valmistajan/valmistuttajan/ myyjän täytyy tietää ja tuntea oma hankintaketjunsa, sanoo edunvalvontapäällikkö Satu Nissi-Rantakömi.

Lue seuraavaksi