Vuosikymmenien ura Ippa-mummuna valaisee Ritvan elämää

40 vuotta perhepäivähoitajana toiminut Ritva Karhukorpi on viettänyt viisi vuotta eläkeläisen elämää. Lukuisa joukko hoitolapsia muistaa hänet Ippa-mummuna, jonka luona pyörähtäjiä riittää.

perhepäivähoitajat
Ritva Karhukorpi ympärillään vuosikymmenien aikana syntyneet joulutontut ja -enkelit.
Juha Kemppainen / Yle

Tarkkaa lukua siitä, kuinka monta lasta kokkolalaisen Karhukorven kodin kautta on elämäänsä kulkenut, ei toistaiseksi ole. Hän sanoo vielä jonakin päivänä laskevansa lukumäärän.

Vaikka lasten määrä ei ole selvillä, Ippa-mummuksi tituleerattu hoitaja ei ole unohtunut maailmalle lähteneiden mielistä.

— Heitä käy näin joulun aikaan, mutta yleensä kesällä on paljon “pyörähtäjiä”.

Mummu muistelee, että kauimmaisin taitaa olla Singaporesta pihalle ilmaantunut vieras. Entisten hoitolasten lisäksi heidän vanhempansa ja jopa mummut ja vaaritkin vierailevat Karhukorvella.

Entisiä lapsia ja elinikäistä ystävyyttä

Hän sanoo tutustuneensa työn kautta suureen joukkoon ihmisiä, joista on tullut elinikäisiä ystäviä.

— Kun lapset ovat lähteneet luotani, ensimmäiset juhlat ovat rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja sitten häät. Minulla on paljon lapsia, iso perhe.

Ritva Karhukorven ura perhepäivähoitajaksi rakentui sattumien kautta.

— Omat lapset oliva pieniä ja jäin kotiin. Siten otin yksityisesti lapsia hoitoon. Lopulta tuli mahdollisuus hakea kunnalliseksi hoitajaksi. Siihen pääsin ja olin 35 vuotta perhepäivähoitajana.

Karhukorven mielestä tuskin monikaan työ antaa niin paljon, kuin perhepäivähoitajan työ. Palaute tulee yleensä heti suoraan lasten suusta.

Lisäksi perhepäivähoitajan työn luonne on sellainen, että suhteet vanhempien kanssa muodostuvat läheisiksi, kun joka päivä kohdataan, sanoo Karhukorpi.

— Joka päivä olemme nenät vastakkain. Tietysti asia riippuu ihmisestäkin, kuinka avoimesti puhutaan kaikki asiat.

Joulutontut rivissä puisella penkillä.
Juha Kemppainen / Yle

Ritva Karhukorpi tunnustautuu jouluihmiseksi, jonka juhlavalmistelut alkavat jo ensimmäisestä adventista. Tontut tulevat kotiin päivä kerrallaan.

Ippa-mummun rooli muistuu mieleen varsinkin jouluisin kotia koristellessa.

— Kun ottaa joulukoristeita esiin, niin aina esineen antaja muistuu mieleen. Sitten alkaa miettiä, mitähän hänellekin nykyään kuuluu. Lapset palaavat mieleen esineiden mukana.