Keskustanuorten uusi pääsihteeri avautuu Pohjois-Korea-taustastaan: "Maailmankuvani on muuttunut"

Vielä viisi vuotta sitten nuori Antti Siika-aho luotsasi diktatuurista Pohjois-Koreaa tukevaa Suomi-Korea-Seuraa. Uusi polku löytyi Keskustanuorista, jonka pääsihteerinä Siika-aho aloittaa tammikuussa.

politiikka
Antti Siika-Aho vieraili Ylen aamu-tv:ssä 30. syyskuuta 2010.
Antti Siika-Aho vieraili Ylen aamu-tv:ssä 30. syyskuuta 2010.Yle

Keskustanuoret on valinnut uudeksi pääsihteerikseen 29-vuotiaan Antti Siika-ahon, keskustalainen Suomenmaa-lehti uutisoi keskiviikkona (siirryt toiseen palveluun). Siika-ahon äänestä kuuluu ilo ja innostus.

– Minulta odotetaan vastuunkantamista ja operatiivista johtamista. Toimin ikään kuin linkkinä puheenjohtajiston, päättävien elinten ja jäsenkentän välissä, Siika-aho kertoo puhelimessa.

Ylisukupolvisuus ja tulevaisuususko ovat kaksi sanaa, jotka Siika-aho nostaa esiin kysyttäessä Keskustanuorten visiosta, unelmasta.

– Näitä kahta tarvitaan, ei pelkästään meikäläisten keskuudessa vaan laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa.

"Maailmankuvani on kokenut murroksen"

Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva, nykyään Helsingissä asuva Antti Siika-aho kertoo eläneensä "vaiherikasta elämää". Hän avaa blogissaan taustaansa vasemmistoliiton sitoutumattomana kaupunginvaltuutettuna ja kommunistina. Vielä viisi vuotta sitten Siika-aho esiintyi Suomi-Korea-Seuran puheenjohtajan roolissa Ylen aamu-tv:ssä.

Mitä tapahtui?

– Ei minulle tapahtunut samanlaista muutosta kuin elokuvissa, jossa yksittäinen hetki laukaisee tilanteen. Maailmankuvani on kokenut pitkän murroksen. Se on edellyttänyt minulta itsetutkistelua ja oman paikkansa hahmottamista suhteessa ympäröivään maailmaan, ja sen seurauksena olen keskustalainen.

Nykyisessä puolueessaan Antti Siika-ahoon vetoaa ajatus sydämensivistyksen vaalimisesta ja vastuun kantamisesta.

– En suostu kuvailemaan itseäni jäsenkirjakeskustalaiseksi vaan ennen kaikkea omasta arvo- ja ajatusmaailmasta syntyneeksi keskustalaiseksi.

Siika-aho puhuu pitkään vapaudesta, yhteiskunnasta ja ristiriidasta, jota hän koki yrittäessään sovittaa oman ajatusmaailmansa yhteen kommunismin aatteiden kanssa. Eteen tuli risteys.

– Olen tutustunut nuorempana marxilais-leniniläiseen filosofiaan. En lopulta pystynyt sitä itselleni hyväksymään: Ajatusta siitä, että meillä on jokin deterministinen suunta yhteiskunnalle, joka päättyy utooppiseen yhteiskuntaan, jota ei ole koskaan ollut olemassa.