Valeviljoilla haetaan ratkaisua nälänhätään – uusia tuotteita kehitetään suomalaisvoimin

Ravintoköyhien vehnän, maissin ja riisin rinnalle yritetään tuoda muun muassa luontaisesti gluteenitonta ja helposti kasvatettavaa amaranttia ja jo laajalti käytössä olevaa kvinoaa. Ongelmana kaupallistamisessa on muun muassa ruokiin liittyvä sosiaalinen painolasti.

tiede
Kvinoapelto.
Marjo Keskitalo / MTT

Itä-Suomen yliopisto on mukana hankkeessa, jossa kehitetään uusia, proteiinipitoisia ruokatuotteita maailman köyhille alueille. Raaka-aineina Suomen lisäksi Perussa ja Keniassa toimivassa Global Foodnet -hankkeessa käytetään Suomessakin jo tuttua kvinoaa sekä muun muassa Etelä-Amerikassa viljeltyä amaranttia.

– Maailmassa on noin 7 000 kasvia joita voitaisiin käyttää ravinnoksi, mutta valtaosan viljelymaista ovat vallanneet ravintoköyhät maissi, vehnä ja riisi, projektisuunnittelija Roseanne Avento toteaa.

Viljely onnistuu kuivassakin ympäristössä

Maailman elintarvike- ja maatalousjärjesto FAO on nostanut kvinoan jo vuonna 2013 kasviksi, joka voisi vastata maailman ruokaturvaongelmaan. Runsaasti muun muassa proteiinia sisältävää, niin kutsutuksi valeviljaksi laskettavaa lajia viljellään jo Suomessakin.

Amarantti on Suomessa vielä kvinoaa vähemmän tunnettu viljelykasvi. Se nautitaan Etelä-Amerikassa perinteisesti jyvinä, Itä-Afrikassa lehtinä. Kasvi sisältää paljon muun muassa ihmiselimistölle tärkeitä aminohappoja, lysiiniä ja metioniinia. Molemmat kasvit ovat luontaisesti gluteenittomia.

Yleisin ongelma maailmanlaajuisessa ravintokasvien viljelyssä on tilanpuute ja kuivuus. Avennon mukaan kvinoa ja amarantti ovat hyvin vaatimattomia viljeltäviä.

– Niiden kasvua halutaan lisätä erityisesti kehitysmaissa, sillä ne eivät tarvitse kasvaakseen kovin ravinteikasta maaperää. Lisäksi ne ovat hyvin joustavia kasvuolosuhteidensa suhteen. Etelä-Amerikassa amaranttia pidetään paikoin jopa rikkaruohona, mutta tietysti se on hyvin ravinteikas sellainen, Avento naurahtaa.

Tuotteita kehitetty kekseistä ketsuppiin

Vaikka monien uusvanhojen viljelykasvien terveyshyödyt on laajalti tunnustettu, ongelmana on monesti, että valmiita niistä valmistettuja tuotteita ei ole olemassa.

Avennon mukaan hankkeessa on lähdetty liikkeelle siitä, ettei nykyistä vehnän, riisin ja maissin viljelyalaa ryhdytä suoranaisesti korvaamaan ravintorikkaammilla kasveilla, koska ihmisten tottumukset eivät muutu hetkessä. Lisäksi esimerkiksi amaranttiin liittyy myös asenteellisia ongelmia.

– Afrikassa sitä on käytetty muun muassa hiv-potilaiden hoidossa. Sen vuoksi ihmiset saattavat jopa salata sen, että syövät amaranttia, Avento kertoo.

Hankkeessa mukana olevissa yliopistoissa on kehitelty erilaisiin ruokapöytiin sopivia tuotteita.

– Suomessa valmistettiin keksejä, muffineja ja näkkileipää. Perussa energiapatukoita ja leipiä, ja Keniassa smoothieta, jugurttia, sekä jopa ketsuppia, joka oli tehty amarantista, Avento luettelee.

Gluteenittomuus kiinnostaa länsimaissa

Hankkeen tarkoituksena on tiedonvaihdon ja tuotekehityksen lisäksi ollut kaupallistaa tuotteita, eli käytännössä esitellä niitä paikallisille yrityksille. Avennon mukaan erityisesti Keniassa kiinnostus on ollut laajaa.

Suomessa ja monissa muissa länsimaissa uusissa viljelykasveissa kiinnostaa etenkin niiden gluteenittomuus.

– Euroopassa keskimäärin yksi prosentti väestöstä sairastaa keliakiaa. Valmistajien määrä ja tuotevalikoima on kuitenkin vielä varsin rajallinen, Avento huomauttaa.

Yksi uhkatekijä tuotekehityksessä voi olla niiden trendikkyys.

– Länsimaissa nämä ovat superfoodia. Jos köyhän maan vienti nostaa hinnat samalle tasolle kuin esimerkiksi Euroopassa, voi olla, että kehitysmaassa edes paikalliset maanviljelijät eivät pysty ostamaan tuotteitaan, Avento varoittaa.