Politiikan hullu vuosi 2015 – Analyysi: Usko koetuksella

Edellistä heikompaa hallitusta ei pitänyt tulla, mutta tämä vuosi opetti, että politiikassa kaikki on mahdollista, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Pekka Ervasti.

Näkökulmat
Pekka Ervasti
Lassi Seppälä / Yle

Tunnelma oli kuin Saigonia evakuoitaessa. Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) saattohoitohallitus rojahti vaalikauden kalkkiviivoilta maaliin mahalleen. Vaalikuumeinen eduskunta pisti silppuriin hallituspuolueiden suosiollisella avustuksella lakiesityksiä, jotka hallitus oli viimeisinä viikkoinaan saanut kyhätyksi kasaan. Pöytää putsattiin paniikissa ennen vallanvaihtoa.

Päättämättömyyden, sekoilujen ja hallituskahakoiden vaalikausi pakotti uskomaan, että sama ei voisi enää toistua. Vaalitulos näytti tukevan toiveikkuutta. Pääoppositiopuolue keskusta tyhjensi pajatson ja Juha Sipilä kokosi kolmen ässän porvarihallituksen hurjien ennakko-odotusten siivittämänä.

Monet asiat, jotka näyttivät uuden hallituksen vahvuuksilta, ovatkin osoittautuneet sen heikkouksi.

Kokoomuksen ongelma ei ole hallituksen politiikka, vaan Alexander Stubb.

Selkeä blokkipohja on selkiyttänyt poliittista agendaa, mutta samalla porvarihallitus on jakanut kansakunnan kahtia. Työmarkkinat ovat jämähtäneet ikiaikaisiin poteroihin ja varsinkinduunaribunkkereista kajahtelee jo vahvasti poliittisia iskulauseita. Hakaniemen kuumakallet jupisevat, että tämä hallitus pitää kaataa.

Rautatientorin suurmielenosoituksesta hurjistunut ay-liike on ajoi suoraan poliittisen vasemmiston kylkeen. Tulos näkyy puoluekannatusmittauksissa.

Mikä opposition laariin sataa, on hallitukselta pois. Toistaiseksi pääministeripuolue keskusta on välttynyt kannatuksen laskulta, mutta kokoomus ja varsinkin perussuomalaiset ovat tunteneet kylmän puhurin – tosin eri syistä.

Perussuomalaisten ainoa mahdollisuus oli mennä hallituksen. Toinen perättäinen kieltäytyminen olisi vienyt Timo Soinin poliittisen uskottavuuden. Nyt näyttää, että myös hallitukseen meno uhkaa uskottavuutta. Räyhäkäs, populistinen oppositiopolitiikka nosti vallan kamareihin, mutta raadollinen vallankäyttö vaikeassa talouspoliittisessa tilanteessa on vieraannuttanut kannattajat. Kreikka-paketti, leikkaukset, säästöt ja pakkolait

Hallituksen alkutaival on osoittanut, että politiikka ei kuitenkaan ole insinööritiedettä.

eivät ole sitä, mitä perussuomalaisten äänestäjät uskoivat saavansa, kun Soini katosi ministeri-Audin takapenkille.

Kokoomuksen ongelma ei ole hallituksen politiikka, vaan Alexander Stubb. Hurmahenkisesti kokoomuksen johtoon valittu Stubb teki mallikkaan vaalikampanjan ja pelasti puolueensa hallitukseen. Se on ollut hänen tärkein saavutuksensa, mutta ote puolueesta ja politiikasta ei olekaan osoittautunut pitäväksi. Nolo sekoilu hallintarekisterilain yhteydessä palautti kokoomusjohtajan samalle arvostuksen tasolle, jossa hän hääräili jo polvihousupääministerinä. Mikään puolue ei kestä sellaista pitkään.

Juha Sipilän vahvuuksia ovat selkeäoloinen insinöörilogiikka ja poliittinen ryvettymättömyys. Hallituksen alkutaival on osoittanut, että politiikka ei kuitenkaan ole insinööritiedettä. Demokraattisessa prosessissa on kitkaa, joka näyttää tulleen pääministerille kiusallisena yllätyksenä. Tiukat aikataulut ja ultimaatumit saattavat toimia yhden miehen kempeleläisessä tietotekniikkafirmassa, mutta kokoomushallituksessa ja

Pakkolait ja sote ovat näkyvissä, mutta peliä ei ole vielä pelattu.

työmarkkinaväännöissä ne ovat vain tarpeettomasti kiristäneet ilmapiiriä. Jos ja kun uhkavaatimuksista on pakko perääntyä, rapisee samalla myös arvovalta ja uskottavuus. Pääministeri ei voi monesti uhata hallituskriisillä.

Hallituksen kortit ovat nyt pöydällä. Pakkolait ja sote ovat näkyvissä, mutta peliä ei ole vielä pelattu. Työmarkkinoilla on kaikki katastrofin ainekset ja sote voi vielä repiä hallituksen omia rivejä. Pakolaiskriisi on tullut pyytämättä ja yllättäen Se on hankala realiteetti, joka pysyy hallituksen pöydällä vielä Sipilän pääministerikauden jälkeenkin.

Parin vuoden päästä tasavalta juhlii satavuotiasta itsenäisyyttään. Pieni ja sisukas Suomi ponnisteli köyhästä takametsien maasta sisällissodan, konikapinan, talvisodan, jatkosodan, Lapin sodan ja kylmän sodan myllerrysten läpi moderniksi tietoyhteiskunnaksi ja pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Siinä sitä on perintöä hallitukselle tärveltäväksi.