Luonnon kummajainen: Eläin joka muuttuu lasiksi – ja takaisin

Mikroskooppisen kokoinen karhukainen suojaa elintärkeät osansa lasimaisella aineella, jota se kehittää täydellisen kuivumisen uhatessa.

luonto
Karhukainen on mikroskooppisen pieni eläin.
Karhukainen on mikroskooppisen pieni eläin.AOP

Karhukaiset tiedetään kummallisiksi olioiksi: Mikroskooppisen pienet eläimet selviävät minuutteja 272 miinusasteessa ja kuumuudessa, joka nousee 151 asteeseen. Myöskään voimakas säteily tai paine eivät tuota niille ongelmia.

Eräs tämän mikroskooppisen pienen eläimen omituisimmista piirteistä liittyy kuivumiseen. Karhukainen sietää nimittäin senkin, että se menettää lähes kaiken nesteensä.

Tuolloin karhukainen muuttuu eräänlaiseksi biolasiksi, jolloin se kykenee säilyttämään elintärkeät proteiinit ja molekyylit kasassa aina siihen asti, kunnes kosteus saa ne taas heräämään henkiin, kertoo Science alert (siirryt toiseen palveluun) -nettisivusto.

Chicagon yliopiston tutkijat kertoivat syyskussa löytäneensä tämän uudentyyppisen lasin, jota muodostuu ainoastaan karhukaisen kuivumisen yhteydessä.

– Kuivuessaan ne päällystävät itsensä nopeasti suurella määrällä lasinkaltaisia molekyylejä, kertoo päätutkija Juan de Pablo.

Tutkijat arvelevat nyt olevansa askeleen lähempänä karhukaisen biolasin arvoituksen selvittämistä. North Carolinan yliopiston tutkijat kertovat löytäneensä geenit, jotka ohjaavat lasinmuodostuksesta vastaavia IDP-proteiineja.

Tutkijat havaitsivat myös, että karhukaiset, joilla oli muita vähemmän kuivumiselta suojaavia IDP-proteiineja, kestivät esimerkiksi äärimmäistä kylmyyttä yhtä hyvin kuin muutkin lajitoverinsa.

Tämän tulkittiin tarkoittavan, että IDP-proteiinien geeneillä ei ole tekemistä sen kanssa, miten eläin selviää muista stressitekijöistä. On siis mahdollista, että karhukaisella on erilliset keinot selvitä esimerkiksi voimakkaasta säteilystä tai paineesta.

Löytöä voidaan hyödyntää monin tavoin 

Seuraavaksi tutkijat testasivat muun muassa hiivaa, jolle oli siirretty karhukaisen kuivuusproteiinia. Havainto oli, että hiiva sieti tavallista enemmän kuivumista. Tämän huomion toivotaan johtavan nykyistä paremmin kuivuutta kestävien viljalajikkeiden kehittämiseen.

Thomas Boothby Pohjois-Carolinan yliopistosta arvelee, että IDP:tä voidaan hyödyntää myös muun muassa lääketeollisuudessa. Lääkkeiden varastoinnin kustannukset laskevat selvästi, jos niiden kuivuminen voidaan estää.

– Kehitysmaissa noin 80 prosenttia rokotusohjelmien kustannuksista johtuu tarpeesta säilyttää rokotteet kylmässä, sanoo Boothby.

Lisää aiheesta englanniksi täällä. (siirryt toiseen palveluun)