Villieläinhoitolassa kiinnytään puolin ja toisin – Mervi-hirvi oli syömättä hoitajansa reissun ajan

Mustasaaressa sijaitsevalle Villieläinhoitolalle viime vuosi oli kiireinen. Luonnonvaraisia eläimiä riitti hoitoon läpi vuoden. Hoitolan ehdoton ilopilleri on sinne alkukesästä muuttanut Mervi-hirvi, joka on niin kiintynyt hoitajaansa, ettei esimerkiksi suostunut syömään juuri mitään sillä aikaa, kun Harjun pariskunta oli itsenäisyyspäivänä kättelemässä presidenttiä.

Kotimaa
Hirvi nuuhkii kameraa
Toimittaja: Anna Wikman /Yle, Kuvaus&leikkaus: Jarkko Heikkinen / Yle

Villieläinhoitola Nordic Wildlife Care on vilkkunut otsikoissa pitkin vuotta 2015. Markku Harjulle, Villieläinhoitolan omistajalle ja ylläpitäjälle, vuosi oli huima. Vuoden aikana ainakin siilien pesiin tulleet vesivahingot, pelastetut joutsenet, Mervi-hirvi ja kutsu linnanjuhliin pitivät Markun ja hänen vaimonsa kiireisinä.

Siilejä ja saukko

Lähes lumeton maa ja vesisateet ajoivat keväällä siilejä karkuun pesistään. Myös pakkaset uhkasivat koitua kastuneiden siilien kohtaloksi. Siilejä tuotiin hoitolaan vielä kesälläkin Markun hoiviin, ja niistä osa on edelleen Mustasaaressa talvehtimassa.

Osalle siileistä jouduttiin etsimään niin sanottuja sijaiskoteja.

– Laitoin someen ilmoituksen vähän tsoukkimielessä, että siilille etsitään pihapiiriä, niin tuli varmaan 50 ilmoitusta ympäri Suomen Sipoota myöten, että tänne voi tuoda. Sain hyvin monesta pihapiiristä tarkan selvityksen, että mitä pensaita kasvaa missäkin, koska pihapiirille on tiettyjä vaatimuksia, jos sinne sijoitetaan siilejä. Se laittoi jo naurattamaan, miten hyvin ihmiset suhtautui tähän koko asiaan, Markku muistelee.

Talvihorroksesta herännyt siili kämmenellä.
Poikkeuksellisen märät kelit ovat koitumassa monen siilin kohtaloksi. Talvipesään tullut vesivahinko herättää siilin horroksesta eikä kastunut siili pärjää lopputalven pakkasissa.

Villieläinhoitolassa vierailleet eläimet jäävät herkästi Markun mieleen. Yksi näistä on saukko, joka ehti jo puraistakin ruokkivaa kättä.

– Se oli siitä huolimatta todella sympaattinen pikku kaveri. Se lähti omatoimisesti vapauteen, mutta palasi häkkiin aina syömään. Yhden kesän ajan se viipelsi välillä mereen ja palasi takaisin, mutta syksyllä se jäi sitten merelle jäiden takia. Näin sitä kuitenkin monta kertaa tuossa rannan tuntumassa, Markku muistelee.

Hurmaava Mervi-hirvi

AlkukesästäSeinäjoelta yksinäisenä löydetty hirvenvasaon kiinnostanut ihmisiä. Markku Harju sanoo, että Mervi-hirvi on ollut koko vuoden varsinainen ilopilleri.

Se mediamylläkkä oli ihan mahdoton, mikä Mervistä syntyi.

Markku Harju, Villieläinhoitola

– Se mediamylläkkä oli ihan mahdoton, mikä Mervistä syntyi, mutta mukavaahan se oli. Saimme levittää samalla tietoa luonnonvaraisista eläimistä ja niiden hoitomahdollisuudesta täällä, mikä oli hyvä asia.

Merville on rakennettu syksyn aikana lähimetsään aitaus, ja työn alla on myös mökki, johon se pääsee halutessaan suojaan. Markku toivoo, että kaikki menee nyt hyvin ja Mervi saa jäädä pysyvästi Villieläinhoitolan asukiksi. Hirven jääminen hoitolaan vaatii vielä muun muassa pitolupia, mutta niistä pitäisi selvitä hienosti, uskoo Markku.

Hirvenvasa
Kuvaus&leikkaus: Jarkko Heikkinen / Yle

Kun Harjut lähtivät presidentin kutsumina itsenäisyyspäivän vastaanotolle Helsinkiin, ei Mervi suostunut syömään mitään Markun poissaollessa. Tämä on aika paljon kasvavalle hirvelle, joka syö päivässä kuitenkin 20 kiloa ruokaa.

Mervi-hirvi Villieläinhoitolassa joulukuussa 2015.
Mervi on tällä hetkellä noin 8 kuukautta vanha ja syö päivässä 20 kiloa ruokaa.Arja-Saini Harju / Nordic Wildlife Care

Kiintymys hirven ja ihmisen välillä on tässä tapauksessa molemminpuolista.

– Totta kai! Vaikka olisi kuinka kiireitä ja stressiä ja huolet painaisi, niin kun Merviä käy vähän rapsuttamassa, ne asiat unohtuvat. Pienikin hetki rentouttaa, ja Mervi on tuottanut todella paljon mielihyvää meille tänä aikana, Markku hymyilee.

Rakkaudesta eläimiin

Villieläinhoitolan ihmisiltä saama huomio lämmittää Markkua.

– Uskon, että eläinrakkautta löytyy Suomesta hyvinkin paljon ja että tällaiset tarinat kiinnostavat ihmisiä. Luonto on monelle pelkästään harrastus, jossa eläin ei ole eläin vaan harrasteväline, ja tämä on erittäin hankala tilanne. On kuitenkin paljon sellaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat vielä eläimeen eläimenä, Markku miettii.

Markku haluaa muistuttaa, että jokaisen on autettava pulassa olevaa luonnonvaraista eläintä jo lainkin puitteissa. Hän haluaa myös, että ihmiset muistaisivat antaa luonnon olla rauhassa.

Uskon, että eläinrakkautta löytyy Suomesta hyvinkin paljon.

Markku Harju

Luonnonvaraisia eläimiä hoitavia paikkoja on Suomessa vain muutamia. Markku Harjukin pyörittää hoitolaa vaimonsa kanssa pääasiassa omin varoin sekä lahjoitusten turvin.

– Mahdollisuutemme hoitaa luonnonvaraisia eläimiä riippuu siitä, paljonko on varaa sijoittaa omia rahoja toimintaan ja hankkia tarvittavaa hoitoa sekä rakentaa tiloja. Rahaa menee myös ruokaan ja hoitajiin, eli tietty määrä eläimiä pystytään hoitamaan, mutta rajoituksiakin on. Mitään tukia emme saa esimerkiksi valtiolta.

Markku ratkeaa nauramaan, kun häneltä kysyy, saako hän jo fanipostia.

– Kyllä kiitosta tulee Facebookin kautta sivuillemme, mutta huomio ja fanitus kannattaa aina kohdistaa näille luonnonvaraisille eläimille ja jättää ihmiset toisarvoiseen asemaan. Eläimiä me täällä hoidamme, ja fanitus kannattaa suunnata sinne. Kyllä Mervikin on saanut jo monia sydämiä meidän päivityksiimme, Markku nauraa.

Mervi-hirvi joulukuussa 2015 Villieläinhoitolassa.
Arja-Saini Harju / Nordic Wildlife Care