Nuuka hevosmies pelasti kahvinkorvikkeetkin – Ylen kellarista löytyy kokonainen kauppa

Tarvittiinpa televisiosarjan kuvauksissa sota-ajan korvikkeita tai Venäjän vallan aikaista tavaraa, löytyy Ylen rekvisiittavaraston kaupan hyllyltä todennäköisesti aikakauteen sopiva purnukka. Aikakone on paljon käytetty lavaste, joka loksauttaa suun auki vierailijoilta.

kulttuuri
Raimo Mikkola kaupan hyllyjen edessä
Raimo Mikkola on kerännyt erityisesti sota-ajan korviketuotteita. Useimmissa elintarvikepaketeissa on vielä alkuperäinen tavara sisällä.Anna Sirén / Yle

Sellaista vanhaan aikaan sijoittuvaa televisiosarjaa ei ole tehtykään, jossa ei syötäisi, juotaisi, poltettaisi tupakkaa tai luettaisi sanomalehtiä. Tämän tietää Ylellä vuosikymmeniä järjestäjänä työskennellyt Raimo Mikkola, joka vielä eläkepäivilläänkin kartuttaa yhtiön rekvisiittavarastoa.

Vanhoja hammasharjoja ja partakoneenteriä
Anna Sirén / Yle

Kun televisiosarjan tai elokuvan ohjaaja tarvitsee kameran eteen vaikka purkillisen aitoa kahvinkorviketta tai paperikangaspakan, niin Mikkolalta kyllä löytyy. Tampereen Mediapoliksen kellarikerroksessa on kokonainen kauppa, jonka hyllyiltä löytyy siisteistä riveistä elintarvikkeita, kankaita, rautakauppatavaraa, astioita ja kosmetiikkaa. Katosta roikkuu saappaita ja pläkkiämpäreitä, ja pitkää tiskiä hallitsee vanha kassakone.

Kauppa on vanha hämeenlinnalainen ”Pompan kauppa”, jonka Mikkola bongasi kuvausmatkalla 1973. Hän osti kaupan koko irtaimiston hyllyineen kaikkineen, mutta todellinen aarre vartosi pihavarastossa.

– Kauppias oli 1920-luvulta alkaen antanut varastomiehelleen tehtäväksi viedä turhat tavarat kaatopaikalle. Tämä hevosmies oli kuitenkin sodan nähnyt ihminen eikä raaskinut heittää tavaraa hukkaan. Hän pakkasikin kaikki kahvinvastikkeet, pesuaineet ja juomat hienosti ja vei ne pihamakasiiniin, Mikkola muistelee järjestäjän onnenpotkua.

Maksu säilytyksestä, ei tavaroista

Vaikka kaupan raamit ovat Hämeenlinnasta, suurin osa Mediapoliksen kellarin kauppahuoneen tavaroista on kuitenkin tarttunut Mikkolan mukaan vuosikymmenten aikana kuvausmatkoilla ympäri Suomen.

– Jo 1960-luvulla huomasin, etteivät edes museot ole keränneet sota-ajan korviketavaraa, joten aloin itse haalia sitä. Aina vanhan kaupan nähdessäni pysähdyin ostoksille. Ei ollut yhtä ainutta kauppaa tai kauppiasta, jolta ei olisi jotain löytynyt.

Korkkivaraston kokotaulukko
Anna Sirén / Yle

Kauppaa hierottiin usein pihavarastoissa, jonne oli vuosikymmenten saatossa kertynyt kaikenlaista. Kauppiaita luonnollisesti kiinnosti, mitä Mikkola heille maksaisi.

– Minä sanoin, että tämä on sellaista romua, etten maksa tästä penniäkään. Mutta siitä, että olet säästänyt tämän minua varten 40 vuotta, siitä minä maksan. Tässähän joutuisi mielentilatutkimukseen jos kaikenlaisesta vanhasta romusta alkaisi maksaa, Mikkola nauraa.

Televisiosta tuttu kauppamiljöö

Vanha kauppa aarteineen on esiintynyt useissa Ylen sarjoissa. Kuvakulman ja hyllyjärjestyksen muutoksilla tilasta saa helposti niin siirtomaakaupan kuin esimerkiksi kangas- tai rautakaupankin.

– Hovimäessä tässä taisi olla kirjakauppa, Raimo Mikkola muistelee.

Eläkkeelle jääneen järjestäjän aktiivisuus sataa nuorempien kollegoiden laariin. Järjestäjän tehtävä on hankkia kaikki kuvissa näkyvä esineistö, ja Mikkolan kaupassa epookkirekvisiitta löytyy helposti.

– Kun aletaan kuvata esimerkiksi uutta Tuntematonta sotilasta, järjestäjän ei tarvitse odottaa käsikirjoitusta, vaan hän voi alkaa heti kerätä aikakauteen sopivaa tavaraa. Itse tein Tuntemattoman aikoinaan Mollen kanssa, ja tiesin alusta alkaen, että pitää hankkia esimerkiksi tupakat, juomat ja levysoittimet.

Vanha kassakone
Anna Sirén / Yle

Kellarikaupassa käy välillä eläkeläisryhmiä ihastelemassa nuoruutensa tavaroita. Hyllyt ovat täynnä, ja ihastelevien vieraiden mielestä kauppa saattaa olla sellaisenaan täydellinen. Raimo Mikkolan mukaan kokoelma ei kuitenkaan ole lähimainkaan valmis.

– Koko ajan löytyy jotain, ja kauppa vaatii jatkuvaa järjestelyä. Toiset ne koettavat kaikki viikonloput saada pientä valkoista palloa pyöreään reikään, ja se on heidän harrastuksensa. Tämä on minun harrastukseni. Sitä voi sitten miettiä, kummalla on järkevämpi harrastus, Mikkola nauraa.