Suomalainen haluaa käsinkosketeltavat päivät ja kuukaudet – "Kalenteri on kaveri ja lunttilappu"

Uuden vuoden tullen on edessä uusien kalenterisivujen lehteily. Vain harvat ovat luopuneet tyystin paperisesta päivyristä. Pöytäkalentereiden suosio hiipuu, mutta kuvalliset seinäkalenterit ovat voimissaan.

ilmiöt
Kalenterikuva.
Heli Kaski / Yle

Suomen- ja ruotsinkielisiä kalentereita painettiin viime vuonna yli 12 miljoonaa kappaletta. Helsingin yliopiston almakkatoimisto saa tiedot kaikilta kotimaisilta kalenterikustantajilta.

Kalenteri on kaveri, joka tietää päivieni kulun.

Kuvittaja Pia-Maria Pohto

Nimipäivien, kuukausien ja juhlapyhien halutaan yhä olevan käsinkosketeltavia, ei vain näytöltä tuijotettavia. Kalenteri pitää kärryillä omista menoista ja aikatauluista.

– Ihmiset haluavat nähdä kuukausi- ja päivätietoja. Esimerkiksi työpaikan seinältä kalenteria on helpompi vilkaista, kun lähteä aina kaivamaan tietoja koneelta tai kännykästä, sanoo almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.

Yliopiston almanakka 2016
Perinteisestä Yliopiston almanakastakin saa jo mobiiliversion.Heli Kaski / Yle

Kalentereilla on käyttöarvon lisäksi näyttöarvoa. Seinäkalentereilla sisustetaan, luodaan tilaan viihtyisyyttä ja kauneutta. Pelkkä sähköinen kalenteripohja tuntuu monista kolkolta ja persoonattomalta.

Mobiilisovellukset tekevät kuitenkin tuloaan. Perinteisestä Yliopiston almanakasta on vuodelle 2016 saatavana ensimmäisen kerran mobiiliversio.

Joku aika sitten keksittiin hiirimattokalenterit

Almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala

– Ehkä on niin, että nuorempi polvi käyttää mobiileja ja vanhempi paperiversioita. Monet nuoretkin haluaa kyllä paperikalentereita tuunata, arvelee Saarelma-Paukkala.

Hän toteaa, että varsinkin työpaikoilla käytössä olleet pöytäkalenterit eivät nauti enää entisenlaista suosiota. Seinäkalenterit ovat sen sijaan pitäneet hyvin pintansa.

Monet yrityksetkin teettävät edelleen ahkerasti kuvakalentereita, samoin järjestöt ja yhdistykset. Kalenterimyynti on järjestöille tärkeä varainhankinnan tapa.

Pia-Maria Pohdon kuvittamia kalenterikuvia.
Heli Kaski / Yle

Kalenterimakuja on Saarelma-Paukkalan mukaan joka lähtöön. Aika ajoin päivyrit saavat myös aivan uusia muotoja.

– Joku aika sitten keksittiin hiirimattokalenterit eli tietokoneen vieressä olevan hiirimaton sisällä voi olla vaihdettavat kalenterisivut. Ajan ilmiö ovat myös omista valokuvista tai piirrustuksista teetettävät kalenterit, joita annetaan lahjaksi.

Almanakkatoimiston johtaja suosii itse mukana kuljetettavaa kalenteria.

– En osaisi olla pelkän puhelimen varassa kalenteriasioissa. Säilytän vanhoja kalentereita ja niitä on hauska lueskella vuosien jälkeenkin ja katsoa mitä kaikkea onkaan tullut tehdyksi.

Kalenterikuvittaja on kalenteri-ihminen

Pia-Maria Pohto.
Timo Hytönen / Yle

Myös muuramelainen kuvittaja Pia-Maria Pohto tunnustaa olevansa kalenteri-ihminen. Hän päätti jo kertaalleen pärjätä pelkällä kännykkäsovelluksella, mutta paperinen versio on palannut elämään. Seinäkalenterikuvitukset ovat viime vuosina työllistäneet Pohtoa.

Nainen sanoo, että kalenterin pitää tuntua hyvältä kädessä ja koko viikon tulee näkyä yhdeltä aukeamalta. Tilaa omille merkinnöille on myös oltava riittävästi.

– Kalenteri on kaunis esine käsilaukussa. Se on kaveri, joka tietää päivieni kulun. Hyvässä kalenterissa näkyy kartat, pääkaupungit, auringonnousut ja muut, se on kuin lunttilappu aina mukana, luonnehtii Pohto.

Niin kauan sitä työstää, että on tyytyväinen.

Pia-Maria Pohto

Mukana kulkevaan kalenteriin kuvittaja kertoo tekevänsä henkilökohtaisia, jopa päiväkirjatyyppisiä merkintöjä. Seinäkalenterit taas ovat ennen kaikkea ilo silmälle.

Pohto sai ensimmäisen kalenteri-ideansa vuonna 2012. Omakustanteen jälkeen hän on tehnyt yhteistyötä Ajaston kanssa.

Pohdon kuvituksissa seikkailevat tontut ja muut taruolennot, kuten ahti, keijut, merenneito ja unikakkiainen. Parhaillaan työn alla on vuodelle 2017 keijut ja metsänväki-aiheinen seinäkalenteri. Satuolennot ovat kiehtoneet kuvittajaa pienestä pitäen ja nykyisiä innoituksen lähteitä ovat luonto, satukirjat ja lapsuuden kokemukset.

Pia-Maria Pohdon kalenterikuvitusta.
Unikakkiainen eli suomalaisissa uskomuksissa esiintyvä unenhaltija ei ole enää kaikille kovin tuttu hahmo.Heli Kaski / Yle

– Olen ollut aina kova piirtämään ja tarusto on ollut aina kiinnostavaa ja jännittävää. Varsinkin tontut on kivoja. Maaliskuuhun mennessä pitää olla kaikki kuvat vuoden 2017 kalenteriin piirrettynä.

Kuukausien kuvituksessa pitää Pohdon mukaan huomioida ennen kaikkea vuodenaikojen mukaan vaihtuva luontomaisema ja se, että kuvissa on värien ja teemojen suhteen riittävästi kirjoa.

Kuvien teossa Pohdolle on tärkeää saada paperille sen näköistä jälkeä, kun on suunnitellut.

– Nyt se alkaa jo sujua, kun on montakymmentä vuotta tehnyt. Teen pastelliliiduilla ja -kynillä ja niillä on haastavaa saada esimerkiksi silmät ja suut kohdalleen. Niin kauan sitä työstää, että on tyytyväinen. Tekemällä tätä oppii.

Kuvittajaa ajaa ennen kaikkea sisäinen palo piirtämiseen ja halu toistaa luonnon kauneutta.

Kalenterin kansikuva.
Timo Hytönen / Yle

– Sitä yrittää saada kuvaan loihdittua vaikkapa lumen narskeen tai kuutamon kumotuksen, se on se ilo. Yritän tehdä kuvia, joista tulee hyvä mieli.

Kuvat, kuten taide ja kulttuuri yleensäkin, voivat koskettaessaan kohottaa arjen yläpuolelle.

– Kuvistakin voi ammentaa kohoamisen arjen yläpuolelle. Silloin on vähän aikaa askeleet kevyemmät, kun on nähnyt jotakin todella hienoa tai saanut sitä itse aikaan, pohtii Pohto.