Michael Monroe: "Jos puhutaan tinkimättömyydestä, Lemmy oli se jätkä"

Michael Monroe tutustui Lemmy Kilmisteriin 1980-luvun alussa. Alkoi ystävyyssuhde, joka jatkui Motörheadin perustajan kuolemaan saakka.

kulttuuri
Kitaristi Phil Campbell ja Lemmy Kilmister VOLT festivaaleilla Budapestissa heinäkuussa 2015.
Kitaristi Phil Campbell ja Lemmy Kilmister VOLT-festivaalilla Budapestissa heinäkuussa 2015.Peter Nyikos / EPA

Lemmy Kilmisterin rätisevä ja kohiseva basso sekä yllättävän korkea laulurekisteri olivat Motörheadin ainutlaatuisen soundin keskeisiä aineksia. Niiden lisäksi ei tarvittu kuin kitara ja rummut. Toisinaan trio käytti vielä ylimääräistä moottoria, Michael Monroeta.

Vuonna 2010 Monroe yhtyeineen kiersi kolmisen viikkoa Englantia Motörheadin kanssa. Oman settinsä jälkeen turkulaisrokkari kävi harva se ilta vetämässä vielä Motörheadin kanssa biisin Born to Raise Hell. Lemmy piti huolta siitä, että homma toimi kaikin puolin moitteettomasti.

– Hänellä oli arvot kohdallaan. Hän aina varmisti, että mekin saimme sound checkin, Monroe muistelee.

Suomen itsenäisyyspäivänä, 6. joulukuuta, Motörhead veti Hartwall-areenalla kolmanneksi viimeisen keikkansa. Silloinkin Monroe oli mukana kuvioissa.

No Class -biisissä mulla oli väärä huuliharppu. Se ei mennyt kauhean hyvin, mutta ei se mitään. Overkill oli sitäkin kovempi, se vedettiin ihan täysillä.

Etukäteen biisejä katseltiin lähinnä kitaristi Phil Campbellin kanssa. Sillä aikaa Lemmy pelasi flipperiä.

– Se tykkäsi pelata. Totta kai huomasin, ettei hän ollut enää parhaassa mahdollisessa kunnossa. Elättelin silti toivoa, ettei olisi vielä ollut viimeinen kerta. Annoin hänelle yhden harppunikin.

Aina sama mies

Lemmyllä oli pilkettä silmäkulmassa. Vuonna 1987 päämoottori antoi Soundi-lehdelle haastattelun, jossa hän kertoi, kuinka Hanoi Rocksin jäsenet saattoi ennen keikkaa löytää parhaiten pöydän alta.

– Ehkä hän oli nähnyt enemmän muita Hanoin jäseniä. Itse hypin enemmänkin pöydän päällä, Monroe nauraa.

Lemmy ei kuppiin sylkenyt. Alkoholin lisäksi tutuiksi tulivat vuosien varrella monet muutkin aineet. Rokkari osasi hoitaa senkin homman tyylillä.

– Vaikka hän olisi mitä ottanut, viinaa tai mitä tahansa, niin hän oli aina sama mies. Hän ei koskaan sekoillut tai muuttunut eri tyypiksi. Arvostan ja kunnioitan häntä suuresti, enkä sano tätä sen takia, että aika on hänestä jättänyt. Olen aina sanonut samaa.

Mikä on asia, jonka haluat kaikkien tietävän ystävästäsi?

– Jos puhutaan tinkimättömyydestä, niin Lemmy oli se jätkä.