Kiinan talouskasvu jäähtyi vuonna 2015 – ja maailma hytisi

Tarkat tilastot talouden tilasta pysyvät kommunistipuolueen johtamassa maassa yhtä hämäränä kuin sen suurkaupunkeja talvisin verhoava savusumu, kirjoittaa Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinen.

Ulkomaat
Shenzhenin kaupungin pilvenpiirtäjiä.
Vaurasta Kiinaa. Shenzhenin kaupunki oli Kiinan ensimmäinen erityistalousalue.Yle / Mika Mäkeläinen

Kiinan huippunopea talouskasvu on vuosikausia perustunut vientiin ja valtion suurinvestointeihin. Vuonna 2015 oli tarkoitus hakea uutta potkua kulutuskysynnän lisäämisestä, mutta päättäjiltä puuttui uskallusta antautua rakennemuutoksen kouriin.

Kiinan talouden rakennemuutosta seurataan maailmalla tarkasti, sillä se vaikuttaa suoraan niin moneen asiaan. Suomalaisittain puhutaan esimerkiksi suomalaisen terästehtaan kannattavuudesta ja suomalaiskuluttajan ostovoiman kehityksestä.

Nykyisin Kiinassa on teollisuuden ylikapasiteettia, jonka purkaminen ei ole helppoa. Kun kannattamatonta ja valtio-omisteista raskasta teollisuutta ajetaan alas, päättäjät pelkäävät kansalaisten tyytymättömyyden ja työttömyyden kostautuvan levottomuuksina, joita Kiinassa pyritään välttämään hinnalla millä hyvänsä.

Devalvaatioilla hetken helpotus

Virheitä ja vastoinkäymisiä karttavalle johdolle on siten ollut helpompaa yrittää edelleen tukea vientiä heikentämällä maan valuutan juanin eli renminbin arvoa, kuten tehtiin elokuussa 2015.

Devalvoinneilla on tavoiteltu helppoa parannusta kiinalaistuotteiden hintakilpailukykyyn maailmanmarkkinoilla, sillä Kiinassa palkat ovat pitkään nousseet kilpailijamaita nopeammin. Kiinan osuus maailmankaupasta jatkoikin nousuaan vuonna 2015.

Kiinankaalia myytävänä Pekingissä.
Kiinankaalia myytävänä Pekingissä.Yle / Mika Mäkeläinen

Rahapolitiikassa Kiinalla on vielä pelivaraa, sillä vaikka liikepankkien varantovaatimuksia on kevennetty ja korkoja on laskettu useaan otteeseen, korot eivät ole nollatasolla kuten lännessä.

Rahapolitiikan keinot ovat kuitenkin rajalliset, sillä alenevien hintojen oloissa pankit eivät välttämättä halua antaa rahaa lainaksi eivätkä yritykset halua ottaa uutta lainaa. Uutistoimisto Reutersin haastatteleman, nimettömänä pysyttelevän talousasiantuntijan mukaan Kiinan pitäisikin turvautua ennen kaikkea finanssipolitiikan keinoihin talouskasvun laskusuunnan pysäyttämiseksi.

Valtion budjettivaje kasvaa nopeasti

Viitteitä reseptin noudattamisesta saadaan vähitellen. Vuonna 2016 Kiinan budjettivajeen uskotaan kasvavan suuremmaksi kuin kertaakaan sen jälkeen kun Kiinan talousuudistukset alkoivat 1970-luvun lopussa, mikä kertoo voimakkaasta tarpeesta ja pyrkimyksestä elvyttää taloutta.

Reutersin haastattelemien Kiinan johdon talousneuvonantajien mukaan hallitus aikoo turvautua kulutuskysynnän kasvattamiseen antaakseen vauhtia talouskasvulle. Sen seurauksena vuoden 2016 budjettialijäämä kasvaa noin kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vuonna 2015 tavoiteltiin 2,3 prosentin alijäämää.

Huonoin vuosi neljännesvuosisataan

Ulkomailla on seurattu silmä kovana Kiinan toteutunutta talouskasvua, jonka vauhdiksi ennakoidaan noin seitsemää prosenttia vuonna 2015. Missä tahansa muualla maailmassa luku olisi erinomainen, mutta Kiinassa se on neljännesvuosisadan pohjanoteeraus.

Todellinen luku voi olla selvästi alempikin, sillä Kiina on edelleen pohjimmiltaan komento- ja suunnitelmatalous, jonka tilastonikkarit eivät ole riippumattomia virallisesta totuudesta.

Pähkinöitä myytävänä Pekingin kauppahallissa.
Pekingin kauppahallissa on tarjolla pähkinöitä jokaiseen makuun.Yle / Mika Mäkeläinen

Puoluejohdon kasvojen säilyttämisen kannalta on oleellista, että julkaistut kasvuluvut eivät liikaa poikkea aiemmin julkaistuista kasvutavoitteista. Ekonomistit ovat yrittäneet johtaa realistisempia kasvuprosentteja muun muassa sähkönkulutuksen muutoksista, mutta Kiinan talouden kasvuluvut pysyvät yhtä hämärinä kuin sen suurkaupunkeja talvisin verhoava savusumu.

Talouskasvu 6,5 prosenttiin – tai melkein

Vuoden 2016 viralliseksi talouskasvutavoitteeksi ennakoidaan noin 6,5 prosenttia, kertovat Reutersin nimettömät lähteet. Se olisi linjassa nykyisen viisivuotissuunnitelman kanssa, jonka tavoitteena on kaksinkertaistaa henkeä kohti laskettu bruttokansantuote kuluvan vuosikymmenen aikana.

Kiinan poliittinen ja talouspoliittinen päätöksenteko on läpikotaisin salaista, eikä päätösten valmistelusta kerrota julkisuuteen ilman erityistä syytä.

Kiinan media puolestaan on hallituksen ohjaamaa, eikä avointa talouspoliittista debattia käydä julkisuudessa, koska se voitaisiin tulkita hallitsevan kommunistipuolueen arvosteluksi.

Pörssiä pidettiin pelipaikkana

Kiinalaisten omia talousodotuksia ovat vuonna 2015 heijastelleet ensin jyrkästi nousseet ja kesäkuussa rojahtaneet osakekurssit. Suojatakseen kansalaisia suurtappiolta ja itseään arvostelulta valtio loivensi pörssilaskua noin 200 miljardin dollarin tukitoimilla, jotka lähinnä pitkittävät krapulaa.

Keväällä myös raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat kääntyivät nopeaan laskuun, mikä johti eksoottisten johdannaissijoitusten romahduksiin. Ne koskettivat Kiinassa ainakin satoja tuhansia piensijoittajia, joiden harvinaisista mielenosoituksista Yle raportoi syyskuussa.

Raaka-aineiden äkillinen halpeneminen johtui pääosin siitä, että Kiinan teollisuus ja rakentaminen eivät tarvitse läheskään sellaisia määriä hiiltä, terästä ja kymmeniä muita raaka-aineita kuin vielä vuosi sitten kuviteltiin. Käänne vavisuttaa raaka-aineiden tuottajia ympäri maailmaa ja näkyy myös suomalaisen nikkelin hinnassa.

Uudet valtaukset: reservivaluutta ja investointipankki

Jos taloudessa onkin mennyt odotuksia kehnommin, niin talouden ja ulkopolitiikan risteyksestä Kiina on laukonut itselleen pari pitkään himoittua maalia.

Vuoden lopulla Kiina sai juanille kaipaamaansa kansainvälistä arvostusta, kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF hyväksyi juanin yhdeksi niin sanotuista reservivaluutoista dollarin, euron, punnan ja jenin rinnalle. Käytännössä päätös astuu voimaan lokakuussa 2016.

Kännykkäkauppias Shenzhenissä.
Kännykkäkauppias Shenzhenissä.Yle / Mika Mäkeläinen

Vielä paljon enemmän Kiinan talouspoliittista mahtia maailmalla korostaa Kiinan perustama Aasian infrastruktuuri-investointipankki (AIIB), joka käynnistyi virallisesti jouluna 2015. AIIB, jossa Yhdysvallat ei ole mukana, on nähty erityisesti poliittisena vastapainona ja vastavetona lännen dominoimille rahoitusinstituutioille.

Kansalaisten kulutusjuhlaa halutaan jatkaa

Reservivaluutta ja investointipankki ovat kuitenkin enemmän julkisuudenhallintaa ja valtapolitiikkaa kuin talouspolitiikkaa, eikä niistä ole apua sen paremmin Kiinan kuin muun maailman talouden pelastamiseksi.

Kiinan tärkein haaste on ylläpitää kulutusjuhlaa, jotta kansalaiset eivät saisi päähänsä syyttää johtajiaan. Kun talouspolitiikka epäonnistuu demokratiassa, valtapuolueita on helppo vaihtaa seuraavissa vaaleissa. Kiinassa ei sellaista varoventtiiliä ole.