Komeettaa mittanneen avaruuskeksinnön tehtävä loppusuoralla – "toivottavasti ei tule pelkkää savolaista dataa"

Rosetta-luotain ja Philae-laskeutuja ovat keränneet reilun vuoden ajan tietoa komeetasta. Laskeutujan jalassa on kämmenen kokoinen laite, joka mittaa komeetan vesipitoisuutta.

komeetat
Osmo Anttalaisen sunnnittelema piirikortti
Ilmatieteen laitos

Viimeisen vuoden ajan Rosetta-luotain ja 67P-Tshurjumov-Gerasimenko-komeetan pinnalle telakoitunut Philae-laskeutumisalus ovat keränneet informaatiota komeetasta.

Laskeutumisaluksessa on myös mikkeliläistä osaamista. Environics Oy:n teknologiaosaston johtaja Osmo Anttalainen on suunnitellut Philae-laskeutujan jalkaan laitteen, joka mittaa komeetan vesipitoisuutta.

– Kauhean kutkuttavaa on, että instrumentin, jonka kanssa on puuhaillut pitkään, anturit ovat ensimmäisiä, jotka ovat jättäneet jäljen komeetan pintaan. Toivottavasti sieltä tulee järkevää tietoa, eikä pelkästään savolaista dataa, jota on vaikeaa ymmärtää, Anttalainen kertoo.

Suunnittelu aloitettiin vuosia sitten

Anttalainen aloitti piirikortin suunnittelun jo vuonna 1996. Vuosia myöhemmin laite laskeutui Philae-laskeutujan mukana komeetan pinnalle vuonna 2014. Hankkeen laajuus on tullut Anttalaiselle yllätyksenä.

- Se oli tiedossa heti alusta, että isosta kokonaiskuviosta on kysymys ja pienen osan tekemisestä sinne, instrumentin suunnittelu laitteeseen oli kiikarissa. Tiedossa oli. Eihän sitä kokonaisuutta ymmärrä, kuinka monta sataa tai tuhatta ihmistä on mukana. Yksittäisen ihmisen askartelut ovat aika pieniä.

Yksi laitteen suunnittelun haasteista oli se, että se kestää vaikeita olosuhteita. Anttalainen on tyytyväinen, että laite on tehnyt tehtävänsä.

Kämmenen kokoinen laite voitaisiin tiivistää nykypäivän osaamisella vielä pienempään kokoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laite toimisi avaruudessa. Laitteiden on kestettävä säteilyä hyvin paljon. Siksi sitä ei voida suunnitella samalla tavalla, kuin mitä voidaan parhaimmassa tapauksessa maan päälle tehdä.

- Jos käytettäisiin modernia tekniikkaa, niin kaikki toiminnallisuus voitaisiin laittaa yhteen neliömillimetrin kokoiseen piiriin. Itse avaruustekniikan vaatimukset ja komponenttitekniikan vaatimukset ovat kuitenkin sen laatuisia, että pienentäminen onnistuisi, mutta ei mahdottomasti.