Voimakas tuuli toi tunteen 60 asteen pakkasesta – "Nesteitä oli juotava kuin etelän helteillä"

Pekka Junkala on kiivennyt maailman kylmimpänä pidetylle vuorelle Alaskassa sekä nukkunut lumiluolissa 30 asteen pakkasella Suomen Lapissa. Hän tuntee hyytävät olosuhteet ja tietää, miten niissä selvitään.

Kotimaa
Lähikuva miehen kasvoista. Viikset ovat lumessa ja jäässä.
Pekka Junkala Alaskassa.Pekka Junkala

Miten täällä voi selvitä kuukauden? Pienkone oli jättänyt neljän hengen retkikunnan jäätikölle Alaskaan. Kysymys nousi kokeneen kiipeilijän Pekka Junkalan mieleen, kun ilta pimeni ja pakkanen kiristyi.

Oli toukokuu 2009, ja retkikunnan tavoitteena oli kiivetä maailman kylmimpänä vuorena pidetylle Denalille, 6 194 metrin korkeuteen. Pakkasta oli keskimäärin 30 astetta, ja se tuntui voimakkaan tuulen kanssa jopa 50–60 asteen pakkaselta. Olosuhteet olivat vaativat, sillä kylmyyden lisäksi oli sopeuduttava korkeuteen.

Pahiten kylmyys hyökkäsi ruokaa laittaessa, kun piti ottaa hanskat pois tai laittaa ohuemmat tilalle.

– Jos ihminen altistaa ihoalueita kylmyydelle tuollaisissa olosuhteissa, vaurioita ja paleltumia voi tulla jopa 30 sekunnissa, toteaa kiipeilijöitä ja jäätikkövaeltajia kouluttanut Junkala.

Kaksi miestä Alaskan vuoristossa telttaleirissä.
Teltat kaivettiin Alaskassa lumikuutioilla suojaan.Reijo Linnola

Pakkasessa pärjää, kun tietyt asiat ovat kunnossa

Retkikunta tottui hyytäviin olosuhteisiin 7–10 päivässä, kukin omaan tahtiinsa. Junkala kertoo, että nopeuteen vaikuttivat esimerkiksi ikä, ruumiinrakenne ja fyysinen kunto.

– Kylmissä olosuhteissa parit ensimmäiset päivät ovat hankalimpia. Sitten siihen kumma kyllä tottuu.

Tottumista ja pakkasessa pärjäämistä helpottivat kunnon varusteet. Junkala neuvoo kaikkia retkeilijöitä kiinnittämään huomiota kenkiin, käsineisiin ja päähineeseen.

– Jos pää ei ole suojattuna, lämpöhukka voi olla 75–80 prosenttia.

Suuressa roolissa ovat myös nesteytys ja ravinto. Kylmässä säässä lämmöntuotantoon kuluu huomattavasti enemmän energiaa kuin normaaliolosuhteissa. Myös vettä tulee juoda riittävästi. Junkala kertoo, että esimerkiksi Alaskassa nesteitä oli juotava kuin etelän helteillä.

– Tämä pitää muistaa, vaikka ollaan kylmässä. Se on yhtä tärkeää kuin kuumissa etelän maissa, Junkala sanoo.

Mies kylmässä vuoristossa teltan vierellä.
Pakkasen lisäksi vuoristossa on kestettävä kovaa tuulta.Jukka Otsamo

Kun pakkanen otti pienen erävoiton

Junkala on varusmieskoulutukseltaan laskuvarjojääkäri ja harjoitteli pakkasessa selviytymistä jo armeijassa. Ryhmä hyppäsi laskuvarjolla Enontekiön pohjoispuolella olevalle alueelle, jossa piti selviytyä viikon ajan, ”luonnon armoilla” 30 asteen pakkasessa.

Yöt he nukkuivat lumiluolissa.

– Tuo viikko oli yksi armeija-aikani hienoimmista kokemuksista. Huomasin silloin, että kyllä ihminen pärjää kovissakin olosuhteissa, jos varusteet ovat hyvät sekä tiedot ja taidot oikealla tasolla.

Junkala on kuitenkin kohdannut myös tilanteen, jossa pakkanen on ottanut retkikunnasta lyhyen erävoiton. Se tapahtui juuri Alaskan-reissulla päivänä, jolloin vuoren huippu jo häämötti.

– Pakkanen ja tuuli olivat sen verran voimakkaita, että yhden retkikunnan jäsenen kasvot paleltuivat aika pahasti. Asia havaittiin ja saatiin hoidettua nopeasti, joten matkaa pystyttiin jatkamaan eikä kasvoihin jäänyt pysyviä vaurioita.

Mikä houkuttelee kiipeilemään tämänkaltaisiin ankariin olosuhteisiin?

– Maallikosta se varmasti kuulostaa ihan järjettömältä touhulta. Tätä on aiemminkin kysytty, eikä minulle ole ollut siihen tyhjentävää vastausta. Leikilläni olen sanonut, että se on tietty luonnevamma, kun ihminen haluaa tuollaisissa olosuhteissa rääkätä itseään ja kokeilla rajojaan, Junkala naurahtaa.

Lähikuva miehestä talvivarusteissa vuoristossa.
Kasvojen paleltuman jälkihoitoa Denalilla.Pekka Junkala