"Se on hyvin kaukana hauskanpidosta" – näin suomalainen bilekulttuuri on muuttunut

Suomalaiset juhlivat ravintoloissa ja kotona, niin pyhänä kuin arkena. Enää säännöt eivät kuitenkaan sido samalla tavalla juhlimisen tapoja kuin aiemmin. Silti jotkin asiat eivät muutu – ihmiset juhlivat, koska haluavat kokea asioita yhdessä.

kulttuuri
Opiskelijabileet YO-talolla 1970-luvulla.
Opiskelijabileet YO-talolla 1970-luvulla. Kalle Moilanen / Tampereen yliopiston arkisto

Kun viihdetaiteilija Ilkka Sysimetsä aloitteli uraansa 1960-luvulla Jim & The Beatmakersien urkurina, oli tavallista, että tanssilavoilla viihtynyt juhlakansa vetäytyi tauolla toviksi pois.

– Kansa ryntäsi ulos tanssipaikalta. Ihmiset menivät autoon istumaan ja isäntä kaivoi takakontista koskenkorvapullon esille. Sitten tultiin vartin päästä taas takaisin, sanoo Sysimetsä, joka tunnetaan taiteilijanimellä Frederik.

Sitten 1960-luvun juhlimisen tavat ovat muuttuneet. Sysimetsä on nähnyt muutoksen sanan mukaisesti estradipaikalta.

– Suurin muutos oli keskikaljan tuleminen. Aiemmin huvilupa kielsi alkoholijuomien tuomisen edes huvialueen läheisyyteen.

Keskikaljan vapauttimisen myötä alkoholin kulutus on kasvanut huomattavasti sitten 1960-luvun.

– Naiset juovat nykyään samalla tavalla kuin miehet. Aiemmin ero oli siinä, että tytöillä oli likööripullo auton takapenkillä ja miehillä kossupullo, naurahtaa Sysimetsä.

Piti ostaa leipä, että sai alkoholia

Juhlakulttuuri oli pitkään tapoihin ja sääntöihin sidottua. Niin vanhat kuin nuoret juhlivat suurin piirtein samalla tavalla. Joulupäivänä ei käyty baarissa ja ravintolassa piti ostaa ruokaa, jotta sai alkoholia.

Ravintolassa juhliminen muuttui valtavasti 1960–70-lukujen taitteessa, jos mietitään pukeutumiskulttuuria, musiikkia ja vaikkapa sitä, että saivatko naiset käydä ravintolassa yksin

Johanna Catani

– Ravintolassa juhliminen muuttui valtavasti 1960–70-lukujen taitteessa, jos mietitään pukeutumiskulttuuria, musiikkia ja vaikkapa sitä, että saavatko naiset käydä ravintolassa yksin ilman miesseuraa. Valinnan vapaus on kasvanut huomattavasti, kertoo juhlatutkija Johanna Catani.

– Alkoholin käyttö bilekulttuurissa lisääntyi. Keskioluen vapauttaminen oli radikaali muutos, sanoo puolestaan alkoholitutkija Peter Eriksson Helsingin yliopistosta.

Kolmosolutta sai ryhtyä myymään elintarvikeliikkeissä vuonna 1968 keskiolutlain astuttua voimaan.

Ajan henki suosi muutosta

Murroksen juhlimisen tapoihin toivat sotien jälkeen syntyneet, 1960-luvulla nuoruuttaan eläneetsuuret ikäluokat (siirryt toiseen palveluun). Erityisesti yliopistojen osakaskunnat olivat keskeisessä asemassa, kun juhlimiseen liittyviä myyttejä murrettiin.

Toisaalta suuret ikäluokat pitivät yllä ja säilyttivät aiempien sukupolvien juhlimisen tapoihin liittyneitä perinteitä. Oli yhtäaikaa kyse katkoksesta ja jatkuvuudesta.

Samalla suuret ikäluokat kuitenkin nostivat alkoholin kulutuksen määrän uudelle tasolle kolmosoluen vapauduttua.

– Vaikka he olivat kuinka märkiä tahansa, niin 1960–70-luvuilla alkoholia ei kulutettu läheskään niin paljoa kuin nyt, toteaa alkoholitutkija Peter Eriksson.

– Tämän päivän nuorten osalta juominen on vain polarisoitunut aiempaa enemmän. 80 prosenttia nuorista on jopa vähentänyt juomista, mutta 20 prosenttia ei ole vähentänyt lainkaan, hän lisää.

Taksilla synnyttämään – taksilla ravintolasta

Juhlatutkijan mukaan suomalaiset osaavat juhlia vapautuneesti, riemuiten ja iloiten. Siitä kertoo omaa kieltään se, että 2000-luvulla kuohuviinin kulutus on kasvanut selkeästi.

Etenkin naiset ovat löytäneet kuplivan.

Jossain vaiheessa sanottiin, että ihminen menee synnyttämään taksilla ja tulee ravintolasta taksilla, mutta ei paljon muuta

Johanna Catani

– Pienet asiat, pienet hyvän olon hetket, niille saatetaan kohottaa lasillinen kuohuvaa, sanoo Johanna Catani.

– Tietyllä tavalla voisimme silti juhlia tai juhlistaa asioita enemmän. Jossain vaiheessa sanottiin, että ihminen menee synnyttämään taksilla ja tulee ravintolasta taksilla, mutta ei paljon muuta, hän lisää.

Kuplivan kuohuviinin nauttimisesta arjen keskellä näyttää olevan turha jännittäminen ja pönötys kaukana.

– Toisille jokainen arkipäivä on juhlaa. Toinen ääripää on hyvin luterilainen juhla-ajattelutapa, että juhlimiseen liittyy valtavasti paineita ja sosiaalisia sääntöjä. Se on hyvin kaukana hauskanpidosta, naurahtaa Catani.

Keittiö oli vierailta suljettu paikka

Eräs yksityiskohta nousee vielä esille. Kodeissa on järjestetty juhlia aina, mutta vielä 1960-luvulla keittiössä ei juuri juhlavieraita suvaittu.

– Aikaisemmin keittiö oli vierailta suljettu paikka, nyt siellä ovat kaikki. Juhlimiseen liittyy nyt yhteinen ruoan laitto, mikä ei aiemmin ollut lainkaan yleistä. Se on uudenlaista yhteisöllisyyttä, sanoo juhlatutkija Catani.

Ilkka Sysimetsä alias Frederik näkee, että nykyisin kotona juhlitaan entistä enemmän siksi, että ravintoloissa alkoholi on kallistunut.

– Kun kello tulee kaksitoista, niin mietitään, että missä se Reetu nyt esiintyy, että mennäänkö sinne. Juhlapaikalle tullaan todellakin vasta puolenyön jälkeen.