Näkökulma: Vuosi 2015 – Aita rajasi arvot

Vuodenvaihde on menneen tarkastelua ja tulevan arvailua. Vuoden 2015 hyvä uutinen oli se, että Pariisin terrori-iskujen jälkeen ihmiset eivät suostuneet pelkäämään, vaan turvasivat ihanteisiinsa. Vuoden huono uutinen oli se, että Eurooppa unohti pakolaisten edessä arvonsa ja ihanteensa.

Ulkomaat
mies rakentaa aitaa
Mies rakensi aitaa Itävallan ja Slovenian rajalle lähellä Spielfeldiä 8. joulukuuta.Erwin Scheriau / EPA

*Heti marraskuun terrori-iskujen jälkeen *pariisilaiset halusivat yhteen ääneen julistaa pelottomuuttaan. Spontaani ”je suis en terrasse” eli ”olen terrassilla” -liike alleviivasi taipumattomuutta. Iskettiinhän Pariisissa nimenomaan terasseilla ja konserttitalossa kepeää vapaa-aikaa viettäviin nuoriin.

Pariisi lähti ammentamaan kulttuuriperimästään, sivistyksestään voimaa silmitöntä väkivaltaa vastaan. Avainkäsitteeksi nousi laïcité eli Ranska haluttiin nähdä uskonnottomana valtiona. Maallinen Ranska katsoi taakseen: vallankumoukseen ja valistukseen.

Suuren mullistuksen riepottelemien pariisilaisten reaktio oli järkeenkäypä ja käytännönläheinen. Lisäksi – ja ennen kaikkea – Ranska päätti pitää kiinni ihanteistaan ja arvoistaan.

Euroopan halu katsoa taakseen on valikoiva.

Pitkin vuotta 2015 on koko Eurooppaa mullistanut turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten jatkuva liike halki maanosan. Eurooppalaisten reaktioissa unohtuivat arvot ja ihanteet alkuunsa. Pragmaattisuus sai raja-aidan muodon.

Vuosi 2015 näytti selvästi sen, että Eurooppa elää nyt vahvasti nationalismin, populismin – ja uskonnon aikaa. Eurooppa manifestoi pakolaisille nuivan populistisesti kansallismielisyyttään ja kristillistä menneisyyttään, etujoukoissaan Unkari, Puola ja moni muu itäisen Euroopan maa.

Raja-aidat rakentavat Eurooppaa linnakkeeksi, jonne pääsee sisään vain hyvin tarkoin ehdoin. Hädänalaisia autetaan valikoiden, eikä kristillinen armo ole kaikille sama.

Sama jaon logiikka ylettyy – ja on jo hyvän tovin ylettynyt – myös linnakkeen sisään jo aiemmin päässeisiin tai siellä syntyneisiin. Etninen tausta määrittää sen, mihin olet oikeutettu ja mitkä polut saat valittavaksesi.

Toisista tulee tasa-arvoisempia kuin toisista. Euroopan historia on näyttänyt, mihin tällainen kehitys voi johtaa.

Eurooppa elää nyt vahvasti nationalismin, populismin - ja uskonnon aikaa.

Siksi on vaarallista, että Euroopan halu katsoa taakseen on valikoiva. Selvimmin se näkyy populististen liikkeiden tavassa suhtautua menneisyyteen.

Populisteille tulevaisuus ja sen epävarmuus on pelottavaa. Heidän vastauksensa on paluu sikiöasentoon ja 50-, 60- ja 70-lukujen turvalliseen äidin kohtuun. Tuolloin maailma oli yksinkertainen, II maailmansodan paha oli takana ja tulevaisuus talouskasvuineen toivoa täynnä.

Olennaista on tietysti se, ettei paluu menneeseen ole mahdollista. Sitä ei vain tarvitse potentiaalisille äänestäjille kertoa – ja potentiaalisia äänestäjiä on paljon.

Erityinen vaara on siinä, että yksi osa äänestäjäkunnasta elää tyystin omaa elämäänsä. Nämä vihan sokaisemat sananvapauden vääristäjät joukkoistavat verkossa ”meinkampfejaan”.

Niin valistus kuin sivistyskin loistavat poissaolollaan. Vuosi 2016 on Euroopan vaaran vuosi.