Ihmiskauppa kukoistaa Malawissa – lapsia myydään orjiksi

Eteläisessä Afrikassa ihmiskauppiaat houkuttelevat hyväuskoisia lapsia mukaansa. Parempaa elämää tavoittelevat lapset päätyvät usein orjatyöhön maatiloille ja tiilitehtaisiin tai töihin bordelleihin.

Ulkomaat
Kolme nuorta poikaa kuvattuna valoa vasten.
Petri Vanhanen

Niinä päivinä sade ei ottanut laantuakseen. Vettä oli satanut tauotta kolme pitkää päivää. 12-vuotias Maliko (nimi muutettu) oli lohduton ja nälkäinen.

– Kotona ei ollut ruokaa, ja minut lähetettiin yleensä koulusta takaisin kotiin, koska minulla ei ollut koulupukua ja kyniä, joilla kirjoittaa, Maliko kertoo.

Kun sade ja kova tuuli vielä kaatoivat osan perheen talon seinästä, kävi tilanne entistä huonommaksi. Malikon perhe elättää itsensä silpputöillä, joita he etsivät kiertämällä talosta taloon. Tulvien aikaan töitä ei ollut.

Seitsenlapsisen perheen vanhimpana Maliko halusi auttaa ja lähti serkkunsa kanssa etsimään tuttuja silpputöitä kylän ulkopuolelta. Sitten pojat saivat vielä paremman idean: lähdetään töihin Mosambikiin.

Kotiväelle he eivät kertoneet aikeistaan mitään. Matkalla he tapasivat tutun miehen, joka lupasi viedä heidät rajan yli. Pojat eivät osanneet aavistaa pahaa.

– Luotin mieheen, koska tiesin hänen käyneen usein Mosambikissa ja auttaneen perhettään. Kotiin jääminen ei olisi auttanut mitään, Maliko kertoo.

Lapsiorjia viljelmillä ja bordelleissa

Maliko ei ole harvinaisuus: työ on arkipäivää joka kolmannelle malawilaislapselle. Rutiköyhää Malawia pyörittää maanviljelys, osin lapsien voimin.

Työolot ovat ankarat, ja palkka usein huono. Kun ihmiskauppias väläyttää parempaa elämää, moni lapsi tarttuukin tarjoukseen hanakasti. Lapselle luvataan rahaa, katto pään päälle ja pääsy kouluun.

Moni menee lankaan ja päätyy orjaksi tupakka- tai teeviljelmille tai tiilitehtaaseen. Tytöt joutuvat usein bordelleihin. Lapsia voidaan myös pakottaa kerjäämään, tekemään rikoksia tai työhön pienyrityksiin tai mahdollisesti kalastusteollisuuteen.

Niin lapsia kuin aikuisiakin viedään muualle maahan, naapurimaihin tai Eurooppaan asti. Tapauksia raportoitiin viime vuonna lähes 250. Ihmiskaupan uhreja on kuitenkin paljon enemmän.

Malawilaista kylämaisemaa.
Rutiköyhää Malawia pyörittää maanviljelys, osin lapsien voimin.Petri Vanhanen

Ihmiskaupasta jää harvoin kiinni

Poikien tapaama mies sanoi voivansa auttaa lapset rajan yli ja lupasi järjestää heille töitä koulun alkuun saakka. Pojat eivät tienneet, että mies aikoi kaupata heidät pakkotyöhön Mosambikiin.

Maliko ei ollut koskaan aiemmin kuullut ihmiskauppiaista. Kolmikko hyppäsi miehen pyörän selkään ja lähti polkemaan kohti Mosambikin rajaa.

Malawi kielsi ihmiskaupan vasta tänä vuonna. Laki ei tosin täytä kaikkia kansainvälisen oikeuden periaatteita: siinä ei esimerkiksi määritellä tarkasti, että lapsen myyminen prostituutioon on hyväksikäyttöä, vaikkei häntä olisi huijattu tai pakotettu mukaan.

Lain porsaanreikien vuoksi syytteitä nostetaan harvoin, ja kovia tuomioita jaetaan vielä harvemmin. Lain mukaan ihmiskaupasta voi rapsahtaa sakot tai pisimmillään 14 vuotta vankeutta.

Kansalaisjärjestöaktiivin mielestä ongelmaa ei ole tiedostettu eikä otettu vakavasti.

– Malawilaisten pitäisi tietää, että ihmiskauppaa tapahtuu: ruohonjuuritasolla olevien ihmisten, kyläpäälliköiden ja paikallishallinnon, poliitikkojen ja oikeusoppineiden. Poliitikot eivät ole ottaneet asiaa vakavasti: siksi on kestänyt niin kauan, että laki on saatu aikaan, Eye of the Child -järjestön projektipäällikkö Egson Kubwalo sanoo.

Kyläyhteisö on uhrien apuna

Maliko ja hänen serkkunsa olivat onnekkaita, sillä rajavalvontaviranomaiset kiinnittivät erityistä huomiota lasten kanssa matkustaviin ihmisiin. He ottivat miehen ja lapset kiinni ja veivät heidät kuulusteluihin poliisiasemalle.

Poliisit olivat jo aiemmin epäilleet miehen kuljettaneen lapsia pakkotyöhön Mosambikiin. Mies sai kahden vuoden vankeustuomion.

Syyskuussa phalombelaisessa kylässä on rutikuivaa. Tulvat ovat vain kaukainen muisto. Malikon perheellä menee paremmin: lasten oikeuksia ajavan järjestön Combatin tuella poika on päässyt kouluun. Myös kyläyhteisö on auttanut perhettä, ja pöydässä on taas ruokaa.

– Haluaisin isona poliisiksi. Enää en lähde ulkomaille, vaan kohtaan ongelmat mieluummin kotona, Maliko haaveilee.

Ulkoasiainministeriö on rahoittanut matkaa kehitysyhteistyövaroin.