1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Kun eläin kuolee, isokin mies itkee

Ihminen voi muodostaa nopeastikin tunnesiteen jopa villieläimeen. Pihtiputaan Joppe-haikaraa ruokkinut Pentti Hytönen kertoo, että tunneside lintuun oli vahva.

Joppe-haikara oli Matias Pasasen mukaan paitsi harvinainen myös helppo kuvattava, koska lintu päästi hyvin lähelle, jopa kymmenen metrin päähän. Pasanen kertoo, että villieläimen kohtaaminen lähietäisyydeltä ja niiden elämän seuraaminen on kuvaajalle kaikkein kiehtovinta. Joppe-haikaran kuolema on Pasasestakin harmillista ja haikeaa. Kuva: Matias Pasanen

Pihtiputaalla puuhataan hautajaisia kattohaikara Jopelle. Lintu jäi jostain syystä jälkeen kun lajitoverit suuntasivat talvehtimaan Afrikkaan. Joppea ruokittiin Hytösten pihapiirissä, missä lintu oli jo kehittänyt omat rutiininsa.

Lintua ruokkinut Pentti Hytönen sanoo ehtineensä kiintyä lintuun kovin, ennen kuin se tapasi kohtalonsa ilmeisesti törmätessään voimalinjaan.

Myös Joppea kuvannut Matias Pasanen sanoo, että luonnon eläimiin muodostuu tunneside.

– Monenlaisia ajatuksia ja tunteita siinä liikkuu, kyllä niitä ajattelee ihan lämpimästi, Pasanen kuvailee.

Ihminen kiintyy eläimeen

Mutta miksi ihminen kiintyy eläimeen? Pihan orava tai siili voi muodostua yhtä rakkaaksi kuin kesyt kotieläimet.

– Haikaran kohdalla on vielä se, että se on suuri ja näyttävä eläin, ja Suomessa harvinaisuus. Lisäksi se tässä vielä hakeutui ihmisten keskelle apua hakemaan, pohtii eläintieteilijä, tietokirjailija Jussi Viitala.

Ihminen on sosiaalinen eläin, ja kaikilla sosiaalisilla eläimillä on hoivaamistarvetta. Myös muilla lajeilla kuin ihmisellä hoivavietti voi joskus kohdistua myös muuhun kuin omaan lajiin.

Eläimelläkin on tunteensa

Ihmisellä on tunteita eläimiä kohtaan – mutta niin on myös eläimillä ihmisiin päin.

– Koira ja isäntä, kyllä kai siinä kiintymys on molemminpuolinen. Kiinteä sosiaalinen vuorovaikutus ja sosiaalinen suhde perustuu kiintymykseen, olipa kyse eläimistä tai ihmisistä, sanoo Viitala.

Koira ja isäntä, kyllä kai siinä kiintymys on molemminpuolinen.

Jussi Viitala

Joppe-haikaran Viitala arvelee olleen kiinnostunut lähinnä ruoasta. Muuttojoukoista jälkeen jääneenä Suomen talvessa sen mahdollisuudet omaan ravinnonhankintaan olivat huonot.

– Joppe oppi myös, että ihmiset ovat vaarattomia. En kuitenkaan jaksa uskoa, että Jopen puolelta on kiintymyksestä ollut kyse. Ei se mahdotonta ole, mutta en pidä todennäköisenä, Viitala sanoo.

Kuka kesyttikään kenet?

Ihminen tulkitsee helposti eläimen kesyyntymisen merkit kiintymykseksi.

Ainakin ihminen tulkitsee niin, että hän on kesyttänyt eläimen. Asia voi kuitenkin olla päinvastoin. On esitetty esimerkiksi, että koira ei olisikaan syntynyt ihmisen kesyttäessä suden, vaan suden kesyttäessä ihmisen.

– Susi tuli siihen tunkiota tonkimaan, ja totutti vähitellen ihmisen itseensä. Se oli merkittävä askel ihmisen ihmistymisen tiellä, Viitala sanoo.

Ihminen tulkitsee eläintä

Ihminen on kuitenkin kova sijoittamaan tunteita ja ajatuksia eläimiin. Niiden käyttäytymistä perustellaan samoin kuin ihmisen käyttäytymistä perusteltaisiin.

Arkihavaintojen tulkinnat menevätkin helposti pieleen.

Jussi Viitala

– Täytyy varoa eläimen ymmärtämistä ihmisen kautta, jokainen laji toimii omalla tavallaan. Arkihavaintojen tulkinnat menevät helposti pieleen, kuten menevät lemmikkien omistajien tulkinnat lemmikkiensä motiiveista, Viitala linjaa.

Kissat tai koirat eivät esimerkiksi kosta omistajalleen vaikkapa sitä, että ne on jätetty päiväksi yksin.

– Nykyinen käsitys on, että se on selvä väärintulkinta. Toimintaan on kyllä syy, mutta se on jokin muu kuin kosto, Viitala sanoo.

Kostaminen onkin eläimelle yksinkertaisesti liian monimutkaista.

– Eläimillä on perustunteet, ilo suru, kipu, nälkä, mielihyvä, stressi, mutta esimerkiksi häpeä on pieneläinten kapasiteetin ulottumattomissa. Ne eivät vain kykene siihen. Simpanssit saattavat kyetä, sanoo Viitala.

Viitalan mukaan jos eläimiin projisoidaan ihmisen motiiveja ja ominaisuuksia, tehdään helposti vääryyttä lajille.

– Saatetaan vaatia eläimeltä asioita, joihin se ei kerta kaikkiaan pysty. Esimerkiksi koiran maailma hahmottuu hajuista, ja linnut näkevät värit eri tavalla kuin ihmiset, hän sanoo.

Eläin ystävystyy

Sosiaaliset eläimet, kuten koirat, kissat tai gorillat kykenevät kuitenkin esimerkiksi myötatuntoon ja ystävyyteen.

– Jo sellaisilla lajeilla kuin myyrillä yksilöllinen tunnistaminen näyttää olevan joskus tärkeämpää kuin lajin tunnistaminen, Viitala sanoo.

Viitalan tutkimuksessa kahden myyrälajin yksilöt ystävystyivät, jos ne viettivät poikasina talven yhdessä.

– Silloin yksilö on tärkeämpi kuin laji, Viitala linjaa.

Haastattelut teki Heli Kaski