Näkökulma: Itketään yhdessä – Downton Abbey päättyy

Jatkuuko elämä, kun brittiläinen draamasarja Downton Abbey loppuu, kysyy Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa.

viihde
Jonni Aromaa
Jonni AromaaAntti Haanpää / Yle

Britanniassa joulupäivä kerää perinteisesti koko kansan television ääreen. Silloin tv-kanavat panevat parastaan. Kuningatar Elisabetin puhe on varma hitti, mutta tilaa on myös viihteelle ja draamalle. Kaupallinen tv-kanava ITV löi reilu viikko sitten kruununjalokivensä pöytään. Se näytti joulupäivänä Downton Abbeyn viimeisen jakson.

Tuntuu omituiselta kirjoittaa muistokirjoitusta tv-sarjasta, mutta tähän on tultu. Britanniassa sarjan viimeistä jaksoa katsoi lähes yhdeksän miljoonaa ihmistä ja voin vakuuttaa, että ainakin joissain kodeissa kaiveltiin liikutuksessa nenäliinoja. On järkyttävää, miten tv-sarjasta voi tulla ystävä ja rakastettu, lähes inhimillinen olento, jonka poismeno sattuu. Sarjalla on maailmassa 120 miljoonaa katsojaa 250 eri kielialueella. Miltä heistä tuntuu?

Olen anglofiili, englantilaisen kulttuurin ihailija ja leikittelen usein ajatuksella miespalvelijasta. Sellaisia on Downton Abbeyssä. Silitetty sanomalehti aamiaispöydässä, valmiiksi kiillotetut nahkakengät, kalvosinnapit, jotka on valinnut joku muu kuin minä. Olen elänyt tv-sarjan kautta aikuisten satua. Iho menee vieläkin kananlihalle, kun palveluskunnan soittokello kilahtaa sarjan jaksojen ensisekunneilla.

Downton Abbey on Pohjois-Yorkshiressa sijaitseva kuvitteellinen kartano, jota Crawleyn aatelissuku palveluskuntineen pyörittää. Se on kuin ihanneyritys, joka pitäisi palkita kauppakamarin ansiomerkillä. Taloushallinto pelaa, ja näyttävä omistajaporras pitää hyvää huolta yrityksensä työntekijöistä. Välillä esitellään uusia keksintöjä, kuten jääkaappia tai hiustenkuivaajaa. Yhteistyökumppaneista välitetään. Aikaa riittää illallisille ja riistametsälle. Joskus käydään Lontoossa. Downton Abbey on kuin luksustavaratalo, josta tarttuu mukaan vieno vastahaudutetun, maustetun teen tuoksu.

Viime vuosisadan alkupuolelle sijoittuva sarja on käsitellyt lempeästi yhteiskunnan muutoksia: työväen poliittista heräämistä, naisasialiikettä ja luokkayhteiskunnan rapistumista. Sarjaan on kirjoitettu homoseksuaali, ensimmäinen maailmansota ja avioton lapsi. Kun maailma ympärillä rakoilee, ote Downton Abbeyssä pitää. Crawleyn suku on vehkeilijöitä pullollaan, ja samaa vikaa on myös palvelusväessä. Kuka jaksaisi seurata hyveellisten, tasapainoisten ihmisten elämää kuusi tuotantokautta?

Downton Abbey on taiteellisen tiimin voimannäyte. Jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Siinä näkyy lavastajan, pukusuunnittelijan, maskeeraajan ja rekvisitöörin tinkimättömyys. Sarjassa ei nähdä pieleen menneitä peruukkeja. Myös roolittaja on tehnyt mittavan työn. Jokainen kivi on käännetty Britanniassa, jotta sarjaan on löydetty parhaat mahdolliset näyttelijät. Pitää olla särmää ja ulkonäköä. Historiallisen draamasarjan käsikirjoittaminen on tarkkuutta vaativa laji. Meidän pitää kiittää Julian Fellowesia. Hän loi koko sarjan. Annetaan taputukset myös sarjan lukuisille ohjaajille.

Downton Abbeyä ei voi ajatella ilman leskikreivitärtä. Häntä esittää Dame Margaret Natalie ”Maggie” Smith, nyt 81-vuotias timantinkova brittinäyttelijä. Rakastuin häneen ensi silmäyksellä. Smithin roolihenkilö käy esimerkkinä huikeasta näyttelijäntyöstä: mikä syvyys ja rytmi. Jos maailmaan tarvitaan jarrumiestä, etsikää leskikreivitär käsiinne!