Kuusta löytyi kauan etsitty kantoraketin kraatteri

Viiden Apollo-lennon kantorakettien viimeinen vaihde pudotettiin tarkoituksella Kuuhun, koska siten saatiin seismologista tietoa. Muut kraatterit on tiedetty, mutta Apollo 16:n kantoraketti livahti ampujiltaan viime vaiheessa karkuun.

Ulkomaat
Soikiomainen kraateri ja siitä leviävät säteet Kuun pinnalla.
Kun kraateri vihdoin löytyi, se näkyy selvänä Saarten meren basalttipinnalla. NASA/Goddard/Arizona State University

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan luotain on ratkaissut 43-vuotisen arvoituksen siitä, minne Apollo 16 -kuualuksen avaruuteen kuljettanut kantoraketti tömähti.

Kuuta kiertävä LRO-luotain havaitsi Saarten meressä kraatterin, jonka kantoraketti teki vuonna 1972. Kuun "meret" ovat vulkaanisen toiminnan synnyttämiä basalttitasankoja.

Saturn V -kantoraketin viimeisen vaiheen eli S-IVB:n tekemä ovaali kraatteri on kooltaan noin 40 x 30 metriä, mutta jäljet säteilevät satojen metrien päähän. Raketin kaksi muuta vaihetta olivat irronneet suunnitellusti matkan varrella.

Paikka heitti 30 kilometriä

Apollo 13 -lennosta alkaen S-IVB:t suunniteltiin putoamaan Kuun pinnalle. Siten haluttiin saada lisätietoa Kuun rakenteesta. Aiemmilla lennoilla Kuuhun oli viety seismometrejä mittaamaan tömähdysten aiheuttamia värähtelyjä kuuperässä.

Kuuta vuodesta 2009 asti kiertänyt LRO oli jo löytänyt kaikki muut kraatterit, mutta Apollo 16:n S-IVB katosi hetkeksi lennonjohdolta ennen putoamistaan, minkä takia paikka jäi muita epäselvemmäksi.

Se löytyi lopulta noin 30 kilometrin päästä alueesta, johon laskelmissa oli päädytty. Muiden kraatterien osalta laskelmat heittivät korkeintaan seitsemän kilometriä.

Tömähdys oli suhteellisen pieni

Jäljen etsintää LRO:n ottamista kuvista vaikeuttivat myös muut uudehkot arvet, joita Kuu on saanut avaruuden kivenmurikoista.

Kantorakettien tekemät kraatterit ovat kuitenkin matalampia kuin kuopat, joita asteroidit ja komeetat ovat Kuuhun iskeneet. Niihin verrattuna S-IVB:t olivat keveitä, etenkin kun niiden polttoainetankit olivat matkalla tyhjentyneet, ja nopeuskin oli vähäinen, vain 2,6 kilometriä sekunnissa, selittää LRO (siirryt toiseen palveluun):n tutkijaryhmä.

Kantorakettien kraattereita aiotaan hyödyntää muun muassa tarkkailemalla, miten aika muuttaa niitä. Tieto saattaa olla yleisesti sovellettavissa Kuun ja asteroidien pintaan.