1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Eläkkeellä parisuhde syventyi: "Ihana tunne, kun siinä ei ole niitä työasioita"

Pariskunnan jäädessä eläkkeelle voi kotona odottaa tuntematon ihminen. Toisinkin voi käydä, minkä todistaa Mäkelöiden pariskunta. Miehen tiukasti vaatima yhteinen viikonloppu joka vuosi piti kiireisinä aikoina puolison tuttuna muutenkin kuin isänä tai äitinä.

Kotimaan uutiset
Mies ja nainen nauravat pöydän äärellä
Mari Siltanen / Yle

Seinällä raksuttaa kaappikello ja taustalla kuuluu klassinen musiikki hiljaisella voimakkuudella. Kahden eläkeläisen rivitalokodissa on hiljaista. Tai on niin kauan kunnes Riitta Mäkelää alkaa taas naurattaa joku miehensä Raunon kuvio. Kuten esimerkiksi se tokaisu, että eihän pystyiltä pinnoilta pölyä tarvitse pyyhkiä.

Pariskunta jäi samoihin aikoihin eläkkeelle syksyllä 2006, yhdeksän vuotta sitten.

Se oli Raunon avioehto, että kerran vuodessa täytyy mennä kahdestaan viikonlopuksi, vaikka olisi kuinka vaikeaa.

Riitta Mäkelä

– Se on ollut meille lahja. Molemmat olemme tehneet niin kokonaisvaltaisesti töitä, että nyt on paljastunut uusi maailma. Mitä kaikkea niiden asioiden ympärillä on ollutkaan, mihin nyt saa tutustua. Tämä on uuden etsimistä, oppilaana olemista. Hyvällä omallatunnolla, painottaa Riitta.

Rauno teki työuransa viimeiset vuodet töitä A-klinikan johtavana ylilääkärinä ja Riitta terveyskeskuksen hammaslääkärinä. Samoina vuosina perhe kasvoi ja arkea pyörittivät arjen kuviot. Vuosien jälkeen voi olla hyvällä tapaa itsekäs.

Kotona ei odottanut tuntematon ihminen

Kiitos Raunon asettaman avioehdon, ei eläkkeelle jäädessä kotona kumpaakaan odottanut tuntematon puoliso.

– Se oli Raunon avioehto, että kerran vuodessa täytyy mennä kahdestaan viikonlopuksi, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Se oli ehto, että täytyy tuntea toisemme myös miehenä ja vaimona, eikä vain isänä ja äitinä, joilla on koko revohka ympärillä.

Joskus Riitta protestoi lasten ollessa juuri sinä viikonloppuna kuumeessa, mutta Rauno ei antanut periksi. Jälkikäteen Riitta on tyytyväinen, että suostui lähtemään. Sitä hedelmää kerätään nyt.

Parisuhde on syventynyt

Jotain uuttakin on puolisosta eläkevuosina löytynyt.

– Ihailen Raunossa entistä enemmän sitä rauhallisuutta, millä hän kokee vieraat ja hankalat asiat ja miten sovittelevasti hän niihin asennoituu. Ehkä työvuosina se näkyi työpaikalla, sillä se ei ole korostunut kotona. Sitä ihailen päivittäin.

Näinä vuosina Riitta on pehmennyt, ja entistä huonommin saamme riitaa aikaiseksi.

Rauno Mäkelä

– Riitta on ollut periaatteen nainen monessa ja pitänyt tiukasti pintansa. Näinä vuosina hän on pehmennyt, ja entistä huonommin saamme riitaa aikaiseksi.

Kun ei tarvitse ponnistella töissä, on Raunon mukaan kotona paremmin voimia ajatella omia asioita ja suhteita. Eläkkeellä olo on Riitankin mielestä vaan parantanut parisuhdetta.

– Se on syventynyt ja rauhoittunut. Jotenkin aivan ihana tunne, kun siinä ei ole niitä työasioita.

Omaa ja yhteistä aikaa

Aikaa on ollut moneen. Riitta on alkanut maalata ikoneja ja Rauno opiskellut lisää yliopistossa, pari graduakin on syntynyt.

Yhteiseksi harrastukseksi ovat kehittyneet pidemmät pyöräretket ulkomaille ja lyhyemmät lenkit kotimaisemiin. On ruoanlaittoa, puutarhanhoitoa ja mökkeilyä. Viime aikoina yhteiseksi on muuttunut myös Raunon nuoruuden harrastus, eli linnut.

– Sen jälkeen kun sain vaadittua kalliin kiikarin myös itselleni, on luonto avautunut ihan erilailla. Eri linnuilla on upeat värit, miten kauniita ne on. Ja lajien runsaus keväällä – ja on sekin aika hienoa, että pystyy erottamaan eri lajit, sanoo Riitta ja nauraa.

Kaksin aina kaunihimpi.

Rauno Mäkelä

Raunokin on silminnähden iloinen uusimmasta yhteisestä harrastuksesta.

– Kivempaa se on kaksistaan, ja havaintojakin tulee enemmän. Kaksin aina kaunihimpi.

Vuodet hiovat yhteen

Teekuppien äärellä monia asia naurattaa jompaakumpaa, ja keskustelua rytmittää vuosien saatossa hioutunut keskinäinen sanailu. Niin kuin esimerkiksi siinä vaiheessa, kun Rauno kertoo aloittamastaan ruokaharrastuksesta. Kuusikymppisenä naisten huollettavana oleminen riitti ja hän alkoi kehittää ruoanlaittotaitojaan, joihin sisältyi nipin napin perunoiden keittäminen.

– Se osoittautui ihan kivaksi, kun oli sisälukutaito ja osaan lukea reseptejä. Vaimollahan ei tätä ollut.

Nykyään Rauno laittaa esimerkiksi isolle harrasteporukalleen ruokaa ja se sujuu Raunon mukaan hyvin.

– Ei se suju, toteaa Riitta.

– Minua tarvitaan yhdessä kohtaa: suolan maistamisessa. Hän ei kerta kaikkiaan tiedä, miten suolaa laitetaan ja nostaa aina siinä vaiheessa kädet pystyyn.

Pöydän toisella puolella hymyilyttää ja vastaus tulee äkkiä.

– Täytyy pitää vaimo tarpeellisena.

Lue seuraavaksi