Kirjailija Juha Itkonen sanoo urheilleensa tarpeeksi, ettei tarvitse viisikymppisenä hurahtaa

Uutta romaaniaan viimeistelevä Juha Itkonen tunnetaan ahkerana liikkujana. Kirjailijan työ on enimmäkseen yksinäistä puurtamista, mutta niin ovat olleet myös monet hänen urheilulajinsa. Joukkuelajejakin Itkosen elämässä riittää.

Kotimaa
Juha Itkonen
Marja Väänänen / Yle

Arkisena pakkasaamuna kirjailija Juha Itkonen ei pyöräile työhuoneelleen Helsingin Suvilahteen. Parikymmentä pakkasastetta on sentään jo liikaa. Pyöräily sitä paitsi loppuu viimeistään lumen tuloon.

Kävellen kotoa työpaikalle kestää puolisen tuntia. Se tuli testattua viimeksi muutama aamu sitten.

Itkonen on harrastanut urheilua koko ikänsä, nuorempana vakavammin ja nykyisin omaksi ilokseen ja kunnon sälyttämiseksi. Ilman sitä hän ei osaa olla.

Juha Itkonen
Marja Väänänen / Yle

Lapsuuden Hämeenlinnassa Itkonen tunnettiin lahjakkaana juniorina. Parhaiten hän pärjäsi juoksussa. Tuhannen metrin matkalla hän kertoo olleensa piirimestaritasoa. Jukolan viestiin Itkonen on osallistunut 11 kertaa.

Juoksemisen ja suunnistuksen lisäksi Itkonen harrasti hiihtoa.

– Vanhan liiton lajeja, hän naurahtaa.

Urheilun tielle Itkosen johdatti oma isä, joka juoksi kilpaa 1970-luvun alussa. Parhaimmillaan isä ylsi SM-hopealle 4x800-metrin viestissä. Itkonen muistelee käyneensä 1980-luvulla lenkillä yhdessä kovakuntoisen isänsä kanssa.

Urheilu meni kuitenkin liian vakavaksi. Kilpajuoksut loppuivat 14-vuotiaana ja suunnistuskin pari vuotta myöhemmin.

– Minulla oli varmaan lahjojakin, mutta tajusin jo varhain, että urheilijan luonnetta minulla ei ollut.

Vieläkin useita kertoja viikossa

Urheilu ei koskaan jäänyt kokonaan syrjään, vaan Itkonen kertoo käyneensä aina jonkun verran lenkillä ja pelanneensa sählyä.

Nykyisin liikuntaa tulee harrastettua kahdesta neljään kertaa viikossa. Lenkillä hän käy fiiliksen mukaan. Ja talvisin hiihtämässä.

Juha Itkonen
Marja Väänänen / Yle

Sählyä – salibandyksi hän ei sitä tohdi kutsua – Itkonen on harrastanut lähes samalla porukalla 15 vuoden ajan. Itkonen hoitaa porukan juoksevat raha-asiat, jonka takia kirjailija- ja joukkuetoveri Miika Nousiainen on nimennyt seuran "Kirjailija Juha Itkosen liikuntaseuraksi".

Lisäksi Itkonen pelaa jalkapalloa kirjailijoiden FC Kynässä, vaikka ei pidäkään itseään kovin kummoisena futarina. Hän sanoo, ettei osaa pelata jalkapalloa, mutta osaa juosta laidalla ja saa ehkä jonkun vastustajan mukaansa.

– En nyt ihan toivotonkaan ole. Pystyn syöttelemään ja joskus hoitamaan tonttini. Maaleja en tee juuri koskaan.

Nelikymppisillä nuoria esikuvia

– Molemmissa lajeissa sekä urheilu että sosiaalisuus ovat tärkeitä. Sählyharrastuksen alkaessa olimme kaikki noin 25-vuotiaita ja nyt nelikymppisiä ikämiehiä, hän kertoo.

Urheileminen on totista tsemppaamista, mutta leikkimieltäkin on mukana. Itkosen mukaan tämän viikon sähkyharjoituksissa pelaajat leikkivät jääkiekon nuorten MM-kisojen innoittamina laineita, ahoja ja puljujärviä.

Yleensä aikuiset ovat lapsille esikuvia, mutta tässä tapauksessa omien lasten ikäiset nuoret olivat esikuvia nelikymppisille, Itkonen kertoo huvittuneena.

Uusi höyrähtäminen edessä?

Urheilemalla kunto säilyy, eikä ilman sitä osaa olla, kertoo kesällä 40 täyttänyt Itkonen teekupin äärellä suvilahtelaisessa ravintola Lämmössä. Erityisiä tulostavoitteita tai harjoitusohjelmia hänellä ei enää ole, mutta voihan kelkka vielä kääntyä.

– Paras olla vannomatta. Olen huomannut, että 40:n ja 50:n vuoden välillä monella urheilu pamahtaa ihan överiksi. Mä olen nyt siinä aikaikkunassa. Ehkä siinä iässä on jotain.

– Minua suojellut se, että olen urheillut ja saanut siitä kyllikseni.

Itkonen arvelee, että eniten tässä iässä innostuvat ne, jotka eivät ole nuorempana urheilleet ja koetelleet rajojaan. He saattavat jopa lähes tyhjästä lähteä juoksemaan maratonia.

Itkonen ei ole kokeillut maratonia, koska lyhyemmät matkat ovat aina kiinnostaneet enemmän. Muutama vuosi sitten hän kävi testaamassa voimiaan Cooperin testissä. Tulos, 3 200 metriä, ei ollut lainkaan huono.

Hän muistelee myös testanneensa kuutisen vuotta sitten nuoruutensa tuhannen metrin matkaa. 34-vuotiaan Itkosen aika oli heikompi kuin 13-vuotiaan.

Juha Itkonen.
Marja Väänänen / Yle

Joukkue- vai yksilölajit?

– Yksilölajithan ne mulla on. Kirjoittaminen on yksilölaji ja yksilöurheilija olin myös aktiiviaikoina.

Romaaneissa ei juuri urheilla

Urheilukuvauksia Itkosen romaaneissa ei juuri ole, vaikka suhtautuminen urheiluun onkin ollut intohimoista.

Parhaillaan Itkonen viimeistelee uusinta romaaniaan Palatkaa perhoset. _Se jatkaa vuonna 2005 ilmestyneen _Anna minun rakastaa enemmän -romaanin päähenkilöiden tarinaa kymmenen vuotta myöhemmin.

Kiireistä huolimatta urheilulle jää aikaa. Hiihtoa ja luistelua opetetaan jo seuraavalle sukupolvelle: Jalolle, 10, ja Untolle, 4. Itkonen sanoo yrittävänsä tarjota pojille mahdollisuutta urheiluun. Joululomallakin käytiin pari kertaa luistelemassa Oulunkylän tekojäällä.

– Lopultahan pojat ovat itsenäisiä ihmisiä, joita ohjaavat heidän omat kiinnostuksensa.