Isän selkärepussa jäälle – pilkkijä tuntee kalavetensä ja vieheensä

Heinolalainen Risto Lehikoinen hurahti pilkkijarrastukseen jo kuuden vanhana. Vuosien kokemus on osoittanut, että välineillä on väliä. Taitava pilkkijä valmistaa vieheensä itse ja tietää myös, miten niitä kannattaa käyttää.

ilmiöt
Risto Lehikoinen pilkillä.
Mika Moksu / Yle

Lahden Villähteellä, vanhan omakotitalon yläkerrassa tasapainopilkki on juuri saanut pintaansa värityksen.

– Musta selkä, keltainen kylki, oranssi vatsa ja vähän hopeista hilettä selässä. Tämä voisi pulahtaa vaikka johonkin tummavetiseen metsälampeen, jossa on isoa ahventa, vieheen tekijä, Risto Lehikoinen pohtii.

Isän opit ovat olleet miehelle tärkeitä.

Isä kannusti ja opetti minua.

Risto Lehikoinen

– Isä kannusti ja opetti minua. Ensimmäiset pilkkireissut olen tehnyt isän selässä rinkassa. Kilpailut aloitin kuuden, seitsemän vuoden iässä ja siitä lähtien olen niitä kiertänyt.

Parhaiten Risto Lehikoisen mieleen on jäänyt 14-vuotiaana nuorten sarjassa Asikkalassa saavutettu voitto.

– Sain vaellella pitkään, eikä kalaa tuntunut tulevan. Sitten nappasi, ja nostin parissa tunnissa seitsemän kiloa saalista ylös.

Värillä on vieheessä väliä

Uuden pilkin tekeminen pitää sisällään monta työvaihetta.

– Ensin tehdään muotti, valetaan aihio ja hiotaan se. Sen jälkeen viehe saa pintaansa erinäisiä maali- ja lakkapintoja, uimalevyt ynnä muut. Lopuksi säädetään uinti kohdilleen, ensin altaassa ja vielä järvellä.

Pilkkivieheen pitää Lehikoisen mielestä olla myös silmälle hyvä. Kokemuksen kautta taito tekemiseen kehittyy.

Vuodenaika, veden väri, valo…kaikki vaikuttaa.

Risto Lehikoinen

– Eivät minunkaan vieheeni aluksi maailman parhaiten toimineet, mutta nyt tiedän, miten ne saadaan uimaan.

Miehen tasapainopilkin malli pohjaa synnynseuduille Pohjois-Karjalaan.

– Runko on lähtöisin Hammaslahdesta. Siitä olen lähtenyt kehittämään omia uintisäätöjä ja värejä.

Vieheen toimivuutta eivät lopulta kuitenkaan ratkaise vain uinti, väritys ja muotoilu. Pilkkijän täytyy tuntea kalavedet tarkkaan, ottaa sää huomioon ja tietää saaliinsa luontaiset mieltymykset.

– Vuodenaika, veden väri, valo…kaikki vaikuttaa. Paljon on kiinni myös siitä, millaista perusravintoa kala järvestä saa – sitä siinä yritetään matkia.

Hupipilkkiä ennen ja jälkeen kisakauden

Pilkkikaudella Risto Lehikoinen kilpailee parhaiden jäiden aikaan joka viikonloppu, jos muuten töiltä ehtii.

Välillä paistetaan makkaraa ja keitetään pannukahvit.

Risto Lehikoinen

Kisailu on verissä.

– Siitä ei pääse. Mahdollisuuksien mukaan kierrän kauempanakin. Raha ei ole suurin ponnin, mutta kyllä kilpailua käydään hampaat irvessä.

Kilpailuissa Lehikoinen turvaa hyväksi havaittuihin välineisiin.

– Saatan käyttää tasapainopilkkiä silloin, jos on iso ajoahvenparvi alla ja älyttömän hyvä syönti. Muuten käytössä ovat useammin tapsipilkit ja kolmihaarakoukut.

Tasapainopilkille mestarilla on käyttöä alku- ja lopputalvesta, ennen ja jälkeen kisakauden.

– Käymme kavereiden kanssa hupipilkillä ja yritämme saada isoja ahvenia. Välillä paistetaan makkaraa ja keitetään pannukahvit.