Hevoset hoitavat palkittua kasvattajaa – Pielisen rannoilla kasvaa vahva lämminveristen suku

Iso mies puhelee nuorelle hevoselle kotitallissaan Pielisen rantamilla rauhallisesti ja riisuu loimea valokuvausta varten. Pitkän linjan hevoskasvattaja Seppo Vaakanaisen otteista näkee, että hommaa on tehty ja se on myös opittu. Samaa kertovat Hippoksen tilastot ja ruuna Madmanin sopuisa ilme, sekä tuore elämäntyöpalkinto.

hevonen
Seppo Vaakanainen ja ruuna Madman.

Vaakanaisen sisarusparvi kasvoi Lieksan Kelvässä Pielisen rantamilla, ja tottui hevosiin pienestä pitäen. Sepon isä puuhasi hevosten kanssa ja Seppokin opetteli ajamaan ja valmentamaan hevosia jo ennen armeijaikää. Myös veljet Esko ja Antti kasvoivat ravimiehiksi.

– Muut sisarukset lähtivät kotitilalta, joten 70-luvun taitteessa piti miettiä, laittaako laudat ikkunaan vai jatkaako tässä. Kun hevosia oli silloinkin, jääminen kävi aika luontevasti, jutustelee Seppo Vaakanainen tallinsa nykyisiä asukkeja esitellessään.

Cover Capital valloitti Joensuun raviradan

Nyt jo ajasta poistunut, vuonna 2002 syntynyt ruuna Cover Capital, eli tuttavallisemmin Kamu, oli tallin ykköstykki. Capital oli Vaakanaisten perheen oma "maskotti" ja edusti kotikasvatusta peräti neljännessä polvessa. Cover Capitalin uraan mahtui 187 starttia, 56 voittoa ja 116 totosijaa. Joensuun raviradalla se juoksi 18 voittoa.

– Hyvänä päivänä tuntuu, että kyllä tästä hommasta jotain jää palasen päällekin. Ainakin jos Hippoksen tilastoja katsoo, niin siellähän näyttää olevan hirmutienestejä ja summia. Capital esimerkiksi juoksi nimiinsä yhdeksän vuoden aikana reilut 120 000 euroa. Tilastoissa eivät kuitenkaan näy kulungit ollenkaan, eikä tehdylle työlle lasketa tuntihintaa, Vaakanainen toteaa.

Kun yli 40 vuoden kulut ja hevosten juoksemat eurot laitetaan laskimeen, käy selväksi, että kyse on ennemminkin elämäntavasta.

– Täältä Pielisen rannalta raviradoille tulee matkaa, sama minne päin maata lähdetään. Ensin autoillaan satoja kilometrejä, ja vasta sitten päästään kauramoottorin rattaille kyydin ottoon. Vain Joensuun ravirata on lähituntumassa, Vaakanainen toteaa.

Vaakanainen seuraa huolestuneena ravien keskittymistä etelän radoille. Hevoskasvatus ja ravimatkat ovat kohtuuttoman kynnyksen takana, jos idän ja pohjoisen radoilta raveja siirretään enenevästi etelään.

– On tätä ravikansaa muuallakin, kuin pizzakolmiossa, samoin kelvollisia hevosenkasvatusolosuhteita. Minusta pitäisi katsoa koko Suomea tasapuolisesti, kun pohditaan millä radoilla raveja ajetaan, Vaakanainen harmittelee.

Marizasta on sukupolvien matka Madmaniin

Venäläinen tamma Mariza vei Vaakanaiset lämminveristen aikaan, ja hevossukupolvien ketju alkoi kasvaa Pielisen rannalla.

Nykyisin Vaakanaisten tallissa majailee seitsemän hevosta. Odotusten viitta lepää tällä hetkellä Madman-nimisen kuusivuotiaaksi tulevan ruunan päällä. Madman on jo Vaakanaisten viidettä sukupolvea Marizasta.

– Ensimmäinen merkittävä hevonen meidän tilalla oli vuonna -60 syntynyt suomenhevosori Ero-Vila. Se juoksi siihen maailman aikaan sovitellen jo ihan mukavasti, ja sytytteli kummasti ravikipinää. 70-luvun alussa alkoi sitten tämä lämminveribuumi, niin meillä kuin monilla muillakin, Vaakanainen muistelee.

Näin jälkeenpäin ajatellen suunnilleen joka kymmenes varsa on ollut sellainen, josta voi ehken sanoa, että tuli hyvä hevonen noin ravimielessä.

Seppo Vaakanainen

– Näin jälkeenpäin ajatellen suunnilleen joka kymmenes varsa on ollut sellainen, josta voi ehken sanoa, että tuli hyvä hevonen noin ravimielessä. Se on sellainen realiteetti, joka pitää vain hyväksyä jo lähtökohtaisesti. Helmiä syntyy harvakseen, Vaakanainen toteaa yli 40 vuoden kokemuksella.

Seppo hoitaa hevosia - ja hevoset Seppoa

Seppo Vaakanaisen aamut Lieksan Kelvässä alkavat aina samalla tavalla.

– Tuleehan sitä joskus miettineeksi onko tosiaan tarpeen elää näin, että ensimmäiseksi herättyä on lähdettävä hevosia ruokkimaan. Sitten kuitenkin, kun on käynyt raikkaassa ulkoilmassa ja hevoset on syötetty, sitä vain huomaa saaneensa päivän taas mukavasti käyntiin, Vaakanainen naurahtaa.

– Yhdeksän aikoihin hevosten syötyä vien niitä laitumelle ja usein jätän jonkun hevosen tähän tallille ajokiksi. Hevonen valjaisiin ja tutulle lenkille tuulettumaan, mies ja hevonen.

Tällä hetkellä Vaakanaisen tallilta pääsee kerrassaan mittavalle suoralle vauhdinottoon. Pielisen jääkannelta ei tila lopu, siellä riittää suoraa laskea nuorista hevosista höyryjä vähemmäksi.

Mikähän tässä on mennyt siten, että minut palkitaan?

Pohjois-Karjalan ravigaalassa vuoden alkajaisiksi saamastaan elämäntyöpalkinnosta Vaakanainen yllättyi, ja ilahtui.

Ensimmäinen ajatus oli kyllä, että mahdanko minä olla tällaisen palkinnon väärti.

Seppo Vaakanainen

– Ensimmäinen ajatus oli kyllä, että mahdanko minä olla tällaisen palkinnon väärti. Mietin, että mitä minä nyt oikein olen tehnyt sillä tavoin, että näin mukavasti huomioidaan, Seppo Vaakanainen sanoo, ja pyörittää päätään.

Ravigaalan palkintojuhlissa todettiin muun muassa, että Vaakanainen tunnetaan hiljaisena herrasmiehenä, joka ei tee itsestään ja saavutuksistaan numeroa.

Osaamista ja menestystä on vuosikymmenten matkassa karttunut Vaakanaisen talliin sen verran, että se puhuu itse puolestaan.

Isän hevoset ja tyttöjen hevoset

Vaakanaisten tyttäret Piia ja Tea keikkuvat sujuvasti ravikärryillä molemmat, mutta tilan tulevaisuus ja kasvatustyön jatko on vielä pohdinnassa.

– On kovin toinen asia olla mukana tallin askareissa, kuin olla päävastuussa tilasta ja hevosista. Sitoohan tämä, eivätkä työt lopu tekemällä. Tytöt saavat itse miettiä kohdaltaan, mikä heidän ratkaisunsa näissä hevosasioissa tulee olemaan, Seppo Vaakanainen juttelee.

Hevosista osa on tyttöjen nimissä, ja Seppo-isä on vuokrannut hevosten kilpailuoikeudet.

– Minä nyt vien tätä asiaa eteenpäin niin kauan kuin minua huvittaa, ja terveys on tyydyttävällä mallilla. Kasvatustyö ja ravihomma on tavallaan helppo lopettaa, mutta sen uudelleen aloittaminen onkin sitten jo aivan toinen laji. Tehdään nyt yhteen soittoon, ja katsotaan sitten kortit uudestaan, Seppo Vaakanainen toteaa, ja taluttelee rauhallisesti Madman-ruunan ulos poseeraamaan.