Pakolaisena Vietnamista Närpiöön: Lämpöä löytyi kasvihuoneista ja kielitaitoa perunasäkeistä

Yli 20 vuotta Pohjanmaalla asunut Vietnamin pakolainen Thuy Le Luu sanoo, että Närpiössä hänellä on se kaikki, mitä onnelliseen elämään tarvitaan: perhe, työtä ja ystäviä. Närpiöstä on löytynyt myös rauhaa ja turvallista arkea.

Kotimaa
Thuy Le Luu (oik.) ja Lilian Ivars.
Thuy Le Luun (oik.) pettämätön tuki ja turva matkan varrella on ollut Närpiön ensimmäinen maahanmuuttotyöntekijä Lilian Ivars.Elina Kaakinen / Yle

Närpiön torilla pakkanen paukkuu ja pohjoinen viima lennättää lunta. Thuy Le Luu astelee torin laitaa paljain päin ja pilkettä silmässä.

– Eihän täällä ole edes kylmä! Pitää muistaa, että olen tullut Närpiöön Tornion kautta. Siellä oli kylmä.

Vietnamin pakolainen Thuy Le Luu on asunut Närpiössä jo yli 20 vuotta. Hän tuli kiintiöpakolaisena Tornioon, mutta muutti pohjoisesta Pohjanmaalle jo vuoden kuluttua.

– Meillä oli Närpiössä joitakin tuttuja, jotka olivat tulleet tänne kiintiöpakolaisina jo aikaisemmin. He kertoivat, että Närpiössä on kasvihuoneissa lämmintä jopa yli 20 astetta.

Niin Thuy lähti miehensä kanssa Tornion pakkasista Närpiöön etsimään lämpöä. Mies pääsikin kasvihuoneelle töihin. Vuosikymmenien aikana kasvihuoneet ovat Närpiössä tarjonneet työtä lukuisille maahanmuuttajille.

Kieliopintoja perunasäkistä

Thuyn alkutaival Närpiössä ei ollut kovin ruusuinen. Edes ruotsin kieli ei Närpiössä kuulostanut oikeanlaiselta.

– Ajattelin, että minne ihmeen paikkaan olen tullut, kun kuuntelin ihmisten puhetta. Tiesin, että Närpiö on ruotsinkielinen kunta, mutta täkäläinen kieli ei vastannutkaan mielikuvaani ruotsin kielestä.

Närpiön keskustan katunäkymä.
ThuyLe Luun työura Närpiössä alkoi grillibaarista ja perunoiden kuorimisesta.Elina Kaakinen / Yle

Närpiön murre ei Thuytä lannistanut eikä myöskään suomalainen byrokratia. Sen hän selätti sinnikkyydellään. Kun työtä ei meinannut löytyä, kävi hän kerta toisensa jälkeen TE-toimistossa sitä kysymässä. Käännekohta oli kielikurssille pääsy.

– Käytännön kieliharjoitteluun pääsin grillibaariin, jossa tehtäväni oli tiskata astioita ja kuoria pari säkkiä perunoita joka päivä. Siellä sitten opettelin ruotsin kieltä perunasäkkien etiketeistä. Osasin sen verran jo suomea, että kaksikielisiä tekstejä lukemalla saatoin harjoitella ruotsin kieltä, muistelee Thuy naureskellen kotoutumisensa ensiaskeleita.

Työtä vanhusten parissa

Sittemmin "närpiön kieli" alkoi sujua ja Thuy pääsi tekemään työtä ravintola-alalla ja lyhyen jakson myös kasvihuoneen lämmössä, mansikka-aikana.

Vuonna 2004 Thuy aloitti lähihoitajaopinnot ja on sen jälkeen työskennellyt vanhusten palvelutalossa. Työ vanhusten parissa on Thuylle mieluisaja rakas.

Vietnaminpakolainen Luu Thi Thuy Närpiön torilla.
Elina Kaakinen / Yle

– Vanhukset ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan, painottaa Thuy.

Hän suree sitä, että Suomessa vanhuksia ei osata arvostaa. Monet vanhukset unohdetaan. Thuy on kuitenkin ylpeä siitä, miten hyvää hoitoa vanhukset saavat laitoksissa ja palavelutaloissa.

– Hoitajat ovat koulutettuja ja ammattitaitoisia.

Tällä hetkellä Thuy on opintovapaalla ja opiskelee sairaanhoitajaksi. Valmistua hänen pitäisi vuoden 2017 lopulla. Jatkossakin hän haluaa työskennellä vanhusten hoitajana ja myös maahanmuuttajien parissa.

Glögin tuoksu ja lämpö

La Hongin kaupungista läheltä Hanoita kotoisin oleva Thuy tapasi puolisonsa pakolaisleirillä Hongkongissa. Thuylla ja hänen miehellään on kaksi lasta, 22-vuotias tytär ja 19-vuotias poika. Perhe asuu Närpiön keskustassa omakotitalossa.

– Lapsemme ovat jo kokonaan suomalaisia. Tytär on valmistunut restonomiksi ja työskentelee nyt Amsterdamissa. Poika opiskelee Närpiössä lukiossa.

Thuy itsekin pitää Suomea kotimaanaan. Vietnamista lähdöstä on jo pitkä aika ja Thuy oli hyvin nuori sieltä lähtiessään. Perheessä vaalitaan kuitenkin myös vietnamilaisia perinteitä, vietetään mm. kiinalaista uutta vuotta, mutta hyvin tärkeiksi ovat tulleet myös suomalaiset juhlat: joulu, pääsiäinen ja juhannus.

– Ensimmäinen suomalainen joulu Torniossa on jäänyt vahvasti mieleen. Se kylmyys. Ja kun sitten sai glögilasin käteen, niin se tuoksu ja maku ja juoman lämpö oli unohtumaton elämys.

Thuyn perheessä glögiä on juotu sen jälkeen hartaudella joka joulu.

Polkupyöräilevä sosiaalityöntekijä

Thuyn puheessa toistuu usein nimi Lilian.

Lilian Ivars oli Närpiön ensimmäinen maahanmuuttotyöntekijä. Tänä päivänäkin Lilian löytyy Närpiön kaupungintalolta. Hän toimii viiden kunnan yhteisenä maahanmuuttokoordinaattorina.

Thuyn ja Lilianin halauksessa on harvinaisen paljon lämpöä ja naurua.

Luu Thi Thye istuu toimistossa
Elina Kaakinen / Yle

Kummankin naisen silmät kostuvat, kun he muistelevat parinkymmenen vuoden takaista kohtaamista. Nuoreen naiseen jätti lähtemättömän jäljen se, kun kunnan sosiaalityöntekijä tuli talvipakkasella polkupyörällä tapamaan juuri paikkakunnalle muuttaneita pakolaisia.

– En pysty riittävän hyvin kuvailemaan sitä, kuinka suurella sydämellä Lilian on tehnyt työtä meidän maahanmuuttajien keskuudessa ja kuinka suuri merkitys sillä on ollut kotiutumisessa.

Pieni kunta, pienet ongelmat

Närpiötä on pidetty kotouttamisen mallipaikkakuntana. Kaupungin väestöstä yli kymmenen prosenttia on maahanmuuttajia ja kaupungissa puhutaan yli 30 kieltä. Varsinkin 2000-luvulla ulkomaalaistaustaisten määrää on kasvattanut työperäinen maahanmuutto.

Thuy ja Lilian pohtivat, miksi kotouttaminen on onnistunut Närpiössä paremmin kuin monessa muussa paikassa.

– Työtä on ollut tarjolla, se on ehkä kaikkein tärkeintä. Myös kantaväestön asenne on ollut kohdallaan ja maahanmuuttajat ovat kokeneet olleensa tervetulleita.

– Mitään rasismia tai negatiivista asennetta en ole Närpiössä kohdannut, sanoo Thuy.

Myös paikkakunnan pienuudella on merkitystä. Maahanmuutto-organisaatiolla on kasvot, kaupungintalolta on aina löytynyt ihminen, jonka puoleen on voinut kääntyä kun ongelmia on ollut. Tai iloja, jotka on haluttu jakaa!

Hollywood jäi haaveeksi

Kasvishuone Närpiössä pellolla
Elina Kaakinen / Yle

Thuy Le Luu elää Närpiössä samanlaista kiireistä arkea kuin kuka tahansa muu suomalainen nainen vastaavassa elämäntilanteessa. Työn ohessa opiskeleminen vaatii paljon aikaa ja energiaa.

– Se näkyy esimerkiksi siinä, että en ole ehtinyt pitää niin paljon yhteyttä muihin Närpiön vietnamilaisiin kuin tavallisesti. Onneksi yhteydenpito onnistuu kuitenkin facebookissa ja puhelimessa.

Kun Thuy nuorena tyttönä pakolaisleirillä ajatteli tulevaisuuttaan ja haaveili paremmasta elämästä, hänen mielessään oli amerikkalainen glamour. Suomesta hän ei tiennyt silloin mitään - ei yhtään mitään.

– Haavekuvissa kimalteli Hollywood, hymyilee Thuy.

Thuy haaveili Hollywoodista, mutta päätyi Tornion kautta Närpiöön. Vaikka glamouria ei löytynyt, Närpiössä elettyjen vuosien jälkeen Thuy sanoo olevansa onnellinen nainen. Siihen riittää turvallinen arki ja ihan tavallinen elämä.

Lue myös: Pakolaiset keskellämme -ohjelmakokonaisuus Ylen kanavilla