Norppaa kiusoitteleva perhonen teki vaikutuksen kuvaajaan: "Todella upea hetki"

Teemu Liakka on yli 20-vuotisen uransa aikana erikoistunut eritoten vedenalaiskuvaukseen ja sanoo kalojen tottuvan nopeasti "omituiseen möykkyyn" järven pohjassa. Hänelle sukeltaminen on jo niin tuttua, että se on kuin menisi pyörällä töihin.

urheilusukellus
Norppa ja kuutti elokuvassa Järven tarina.
Teemu Liakka pääsi ikuistamaan myös kuutin ja norpan kohtaamisen.Juha Taskinen

KajaaniJärven tarina -elokuvassa Liakka näki linssinsä lävitse painivat rupikonnat, jälkikasvuaan hauelta puolustavat ahvenet, erikoisen suuren nieriäparven ja suorastaan taianomaisen utuverhon järven pohjassa.

– Sellaista utua en ole minäkään aiemmin veden alla nähnyt. Se sopi elokuvan tarinaan, joka perustuu tarustoon, ja se utu oli Ahitar. Utu oli läsnä myös maanpäällisissä kuvauksissa, kertoo vedenalaiskuvaukseen erikoistunut Teemu Liakka.

– Vanhat myytit ja tarusto ovat todella hienoja ja niillä on ennen vanhaan ollut tärkeä merkitys myös valistuksena, että tieto on siirtynyt nuoremmalle polvelle mieleenpainuvalla tavalla. Niiden kautta ymmärrettiin luonnon kiertokulkua eikä kalastettu järveä tyhjäksi. Halusin myös kuviin sadunomaisuutta.

Manipuloimatonta luontokuvaa

Suomessa on noin 188 000 järveä ja pinnan alle mahtuu kaikenlaista niin paljon, ettei luontodokumenttia ole manipuloitu millään tavoin.

– Kaikki, mitä valkokankaalla näkyy, on aitoa. Kuvaa on värikorjattu, mutta mitään ei ole lisätty tai poistettu luonnossa kuvattuun, Liakka kertoo.

Järven tarina -elokuvan kuvaukset
Kuvauksissa käytettiin suljetun kierron sukelluslaitteistoa, joka ei kupli, eikä ääntele.Pasi Lensu

Sukeltaminen on Liakalle kuin pyörällä töihin meno, eikä kuvaamisesta kuulema mitään tulisikaan, jos joutuisi keskittymään sukeltamiseen. Sukeltaja myös hyväksyttiin osaksi vedenalaista elämää yllättävän äkkiä.

Nopeasti esimerkiksi kalat alkoivat touhuta omiaan, ja niitä pääsi kuvaamaan niiden omassa ympäristössään.

Teemu Liakka

– Se olikin jännä juttu, kuinka nopeasti esimerkiksi kalat alkoivat touhuta omiaan, ja niitä pääsi kuvaamaan niiden omassa ympäristössään.

– Käytimme suljetun kierron sukelluslaitteistoa, joka ei äännä eikä kupli. Kun on rauhassa ja liikkumatta, niin kalat hyväksyivät sen omituisen möykyn järven pohjassa, Liakka sanoo.

Perhonen ja norppa

Luontodokumentti on käsikirjoitettu elokuva, mutta joskus luonto tarttuu ohjaksiin välittämättä kuvaajien suunnitelmista.

– Hienoin hetki kuvaajalle on se, kun jo luupin läpi kamerasta näkee, että vitsit, nyt tuli sellainen kuva, että tämä päätyy ihan varmasti elokuvaan! Tosin heti alkaa kiivas miettiminen, että miten tästä kuvasta saadaan aikaiseksi kohtaus, koska muuten se itsessään hieno kuva menee roskiin, vedenalaiskuvaaja kertoo.

Järven tarina -elokuvasta
Teemu Liakka ilahtui Suomen kirkasvetisistä järvistä. Pasi Lensu

Vaikka luonto tarjosi monenlaisia yllätyksiä kuvauksissa, oli Liakalle suurin yllätys se, kuinka kirkasvetisiä vesistöjä Suomesta löytyykään.

– Löysimme niinkin paljon aivan upeita kuvauspaikkoja! Monin paikoin vedet on valitettavasti pilattu ihmisen toimesta, mutta näitä kirkasvetisiä vesistöjä on vielä jäljellä. Paikkoja etsittiin jo etukäteen, ja saimme myös arvokasta apua alan harrastajilta kuvauspaikkojen löytymisessä.

– Kuvatessa ilahduttavinta oli seurata sitä, kun perhonen kiusoitteli norppaa – se tuli tosi nopeasti, ei kestänyt kauaa ja onnistuimme saamaan sen tilanteen tunnelatauksen talteen. Se oli henkilökohtaisestikin todella upea hetki, Teemu Liakka sanoo.