Näkökulma: Sota vai rauha

Leo Tolstoin massiivinen opus Napoleonin sotaretkestä Venäjälle ja sen vaikutuksista viiden porvaris- ja aatelisperheen elämään on aina ajankohtainen, kirjoittaa Yle EU-erikoistoimittaja Susanna Turunen.

Näkökulmat
Susanna Turunen.
Susanna Turunen.Hanne Reitala / Yle

Yritin vimmaisesti etsiä tietoa, josko BBC:n uusi 6-osainen TV-sarja Sota ja Rauha esitettäisi Suomessa, turhaan. Tammikuussa alkanut sarja esitetään Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Virossa, mutta ei meillä. Harmi!

Leo Tolstoin massiivinen opus Napoleonin sotaretkestä Venäjälle ja sen vaikutuksista viiden porvaris- ja aatelisperheen elämään on aina ajankohtainen. Tieto televisiosarjasta muistutti mieleeni viime vuoden juhlallisuudet Napoleonin kukistumisesta Waterloon taistelussa vuonna 1815.

Edellinen kotini sijaitsi vain parinkymmenen kilometrin päässä tuosta ehkä Euroopan kuuluisimmasta paikasta ja olen käynyt siellä lukuisia kertoja. Tämän päivän silmin katsottuna historiallinen paikka näyttää kovin pieneltä pellolta ja se onkin pelto, mutta sillä pellolla taisteltiin Euroopan herruudesta ja Euroopasta. Taistelun lopputulos muutti ja muokkasi tulevaisuuttamme lopullisesti, itsevaltius kukistettiin.

Yksi tulkinta Napoleonin häviöstä on se, että luulo kaikkivoipaisuudesta johtaa ylimielisyyteen ja vastustajan aliarviointiin. Hyökkäys mutaisella ja liejuisella pelolla ylämäkeen oli aivan yhtä typerää kuin kuvittelu, että laajan Venäjän voisi vallata kesävaatteissa keskellä hyistä talvea.

Valitettavasti ihminen ei tunnu oppivan. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, joku jossakin haluaa herraksi. Sodat ovat repineet Eurooppaa lukuisia kertoja Napoleoninkin jälkeen, mutta toiveikkaana haluan uskoa, että lopulta oikea on voittanut.

Demokratia, ihmisen oikeus määrätä itse omasta kohtalostaan on vankkumaton periaate jolle Euroopan unioni on rakennettu. Nyt tuo periaate ja arvo ovat taas uhattuina.

EU:n komissio teki keskiviikkona merkittävän päätöksen. Unionin oikeusvaltioperiaatteet ovat koskemattomat, niinpä Puola asetettiin tarkkailuun. Maan johtava Laki ja Oikeus -puolue on viime aikoina rajoittanut merkittävästi oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja sananvapautta muuttamalla lakeja, jotka antavat puolueelle mahdollisuuden istuttaa kannattajiaan sekä tuomareiksi että valtion viestintälaitosten johtotehtäviin.

Yksimielisesti komissio haluaa aloittaa pehmeästi, keskustelemalla Puolan johdon kanssa. Mikäli tilanne ei parane, unioni voi ottaa ja sen pitäisi ottaa käyttöön rangaistustoimet kuten EU-tukien jäädyttäminen ja äänivallan vieminen ministerikokouksissa.

Historia kertoo meille loputtomia esimerkkejä siitä miten oman käden oikeus lopulta johtaa vahvemman oikeuteen, joka murentaa oikeusvaltion.

Näin tehtiin Itävallalle kun Jörg Haiderin johtama Vapauspuolue nousi valtaan. Nationalistista puoluetta pidettiin suvaitsemattomana ja demokratia-arvoja polkevana. Silloinen päätös tosin löi EU:ta kynsille. Puolue ei ehtinyt tehdä Puolan kaltaisia lakimuutoksia, joten unioni hyökkäsikin omaa demokratiaperiaatettaan vastaan. Haiderin puolue nousi valtaan vapailla vaaleilla ja itävaltalaisten omasta tahdosta, se nimenomaan on EU:n oikeusvaltioperiaatteen mukaista. Siksi siis varovaisuus.

Uusin ilmiö Euroopassa on oman käden oikeus. Ns. katupartioita on ilmestynyt useisiin maihin. Perustelu näille partioille on kasvanut väkivalta ja uhka, jonka valtava ja hallitsematon pakolais- /turvapaikanhakijavirta on tuonut mukanaan, sanotaan.

Ne on tuomittu lähes kaikkialla. Suomen poliittinen johto sekä viranomaiset alleviivaavat lakia ja oikeusvaltioperiaatteita, niin kuin pitääkin, mutta se ei ratkaise ongelmaa. EU:n on vaikea puuttua tällaisiin sisäisiin ilmiöihin, niiden hoito kuuluu kansallisvaltioille.

Oman käden oikeus johtaa helposti laittomuuksiin ja anarkiaan. Historia kertoo meille loputtomia esimerkkejä siitä miten oman käden oikeus lopulta johtaa vahvemman oikeuteen, joka murentaa oikeusvaltion.

Raha on aina sotien vaikutin. Ehkä natsi-Saksan nousulta olisi vältytty, jos ympärysvallat eivät olisi pakottaneet Saksaa polvilleen Versailles'n rauhassa. Lama ja hyperinflaatio loivat samanlaista kasvualustaa vihalle, jota nyt nähdään, tosin vielä hyvin lievissä muodoissa. Mutta heikoin on aina helppo syyllistää.

Euroopan heikko taloustilanne on mitä mainiointa kasvualustaa kansallismielisyydelle, itsekkyydelle ja epäluuloille. Pelko kasvattaa tyhmyyttä ei järkeä ja historian opit unohtuvat silmänräpäyksessä. Pitäisi kuitenkin muistaa, että meille Eurooppaan tulevat ihmiset haluavat samaa kuin mekin, parempaa elämää.

Jos tietäisin, kertoisin muillekin, miten Euroopan kasvavat ongelmat pitäisi ratkaista. Mutta me emme elä historiaa vaan tässä ja nyt. Perspektiivini on yhtä lyhyt kuin muiden. Siksi haluaisin nähdä tuoreen BBC:n sarjan Sota ja Rauha. Vähintäänkin kaivan 1 500-sivuisen maailman klassikon muuttolaatikosta ja yritän jaksaa loppuun asti.

Kirjoittaja on Ylen EU-erikoistoimittaja

Jälkikirjoitus: Tämän kirjoituksen julkaisun jälkeen sain tietää, että myös Yle televisioi sarjan alkusyksystä. Hienoa, mutta mahdanko jaksaa odottaa sinne asti...