1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Kapinointi on itsenäistymistä – ärsyttävästä vanhemmasta on helpompi irrottautua

Teini-ikäisen kapina voi näkyä eri tavoin. Joku ei suostu tottelemaan vanhempiaan, toisen kohdalla välit vanhempiin pysyvät koko itsenäistymisvaiheen ajan lämpiminä. Teinin voi olla helpompi irtaantua vanhemmasta, jonka hän kokee ärsyttäväksi.

ilmiöt
Angstinen teini.
Julia Sieppi / Yle

Teini kapinoi. Ei tottele, eikä kuuntele. Kyseessä on itsenäistymisvaihe, johon vanhempien tulee suhtautua nuorta tukemalla.

– Itsenäistymisestä siinä on kyse. Se vaihtelee, joskus on isoa kuohuntaa, joskus selvitään vähilläkin rajojen koetteluilla, MLL:n Kainuun piirin toiminnanjohtaja Seija Karjalainen sanoo.

Kapinavaiheessa nuorelle voi ja kannattaakin antaa tilaa ja tietyllä tapaa valtaakin. Samalla nuoren kapinaa voi taltuttaa.

– Siinäpä se onkin, se vaatii vanhemmuutta ja aikuisena olemista. Se vaatii pitkää pinnaa ja ymmärtämistä. Pitää hahmottaa se, minkälaiset rajat ovat riittäviä ja missä voisi antaa periksi, Karjalainen miettii.

Sitä saattaa miettiä, että miksi minä olen epäonnistunut ja miksi meidän tilanteemme on tällainen.

Seija Karjalainen

– Voisi ajatella näin, että on asioita, joista vanhempi huolehtii ja ottaa viime kädessä vastuun, esimerkiksi koulunkäynti on sellainen. Nuori voi päättää itse esimerkiksi mielipiteistään, omaan ulkonäköön ja huoneen sisustukseen liittyvistä asioista.

Kotiintuloajat ovat perheen sisäisiä sopimuksia, yhteisesti sovittuja sääntöjä.

– Niistä varmaan käydään eniten keskustelua ja se edellyttää neuvottelevaa asennetta.

"Vanhempikin epäonnistuu"

Vanhemman voi olla vaikeaa toimia kapinoivan teinin kanssa. Epäonnistuminen on kuitenkin mahdollista ja yhtä normaalia, kuin itse kapinointikin.

– Välillä menee metsään, ei sille mitään voi. Vanhempikin epäonnistuu päätöksissään. Kasvatukseen liittyvät asiat ovat haasteellisia, mutta myös ainutkertaisia.

Yhtä oikeaa tapaa ja neuvoa itsenäistymiseen ei ole. Ei murrosikäiselle, eikä vanhemmalle.

– Kunhan vain suhde vanhempaan säilyisi hyvänä, vuorovaikutuksellisena. Vanhemman näkökulmasta niin, että suhtautuminen olisi ymmärtävää ja hyväksyvää.

Pitää hahmottaa se, minkälaiset rajat ovat riittäviä ja missä voisi antaa periksi.

Seija Karjalainen

Teinin rajojen haastaminen ja ylittäminen on kasvamista. Vanhempi voi joskus kuitenkin syyttää itseään.

– Sitä saattaa miettiä, että miksi minä olen epäonnistunut ja miksi meidän tilanteemme on tällainen. Mutta kaikenlainen kapinointi liittyy kasvamiseen ja kehittymiseen, Seija Karjalainen toteaa.

Jos välit vanhempien kanssa ovat läheiset, voi kapinointi olla vähäisempää. Kuten myös irrottautuminen ja itsenäistyminen.

– Nuori irtaantuu vanhemmistaan. Kapinoinnin ja haastamisen suhteen nuoren on helpompi irrottautua sellaisesta vanhemmasta, joka on ärsyttävä – siis jonka nuori kokee ärsyttäväksi, Karjalainen miettii.

Lue seuraavaksi