"Olis kiva herätä aamulla niin, että tietäisi mitä tekisi" – Syrjäytyneet nuoret miehet avaavat elämänsä valokuvissa

Syrjäytyneet nuoret miehet ovat usein huolen aiheena mediassa. Valokuvaaja Kaisa Rautaheimo halusi selvittää, millaisia tyyppejä nämä yhteiskunnan ongelmatapaukset ovat. Dokumentaarisessa valokuvissa esiintyy nuoria miehiä, jotka haluavat sinnikkäästi löytää suuntansa elämälleen.

kulttuuri
Kuva sarjasta Pojat (2015).
Kaisa Rautaheimo

Valokuvaaja Kaisa Rautaheimo astelee Valokuvataiteen museon näyttelytilassa ja viimeistelee ripustusta. Ympärillä on kuvia tutuiksi käyneistä hahmoista, sillä Rautaheimo kuvasi nuoria miehiä puolentoista vuoden ajan. Siinä ajassa pojat, ehtivät tulla läheisiksi.

– Kyllä nämä tuntuvat jo hyviltä tutuilta. Toki pidin koko ajan roolini valokuvaajana, ja tein selväksi etten ole sossutäti enkä ystävä. Mutta totta kai, kun seurataan toisen elämää ja käydään läpi hyvin henkilökohtaisia juttuja, niin ilman muuta siinä kiintyy, Rautaheimo kertoo.

Nyky-yhteiskunnan kiihtyvä eriarvoistuminen sai Rautaheimon tarttumaan aiheeseen. Hän halusi kuvata millaista on elämä yhteiskunnan laidalla, menestyjäyhteiskunnan ulkopuolella.

– Huomasin, miten pienestä voi olla kiinni mihin suuntaan elämä lähtee viemään. Sekä hyvässä että pahassa.

Kuva sarjasta Pojat (2015).
Kaisa Rautaheimo

Rautaheimo kuvasi pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria, jotka hän löysi erilaisten sosiaalipalvelujen kautta. Hän kävi kertomassa valokuvaprojektistaan ja halukkaat saivat ottaa yhteyttä. Valokuvaamista ei voinut kuitenkin aloittaa saman tien, vaan ensin oli voitettava poikien luottamus.

– Istuin tuntikausia poikien sohvalla ja juttelin heidän kanssaan. Luottamus on kaiken A ja O. Sitä kautta pääsin kunnolla kiinni heidän maailmansa. Välillä kieltämättä mietin, että koskahan tämä sohvalla istuskelu riittäisi ja pääsisi kuvaamaan, Rautaheimo muistelee.

Osa keskusteluista on kirjoitettu näyttelytekstiksi ja niistä huomaa, miten avoimesti nuoret miehet kertoivat ajatuksiaan.

"Olis kiva herätä aamulla niin, että tietäisi mitä tekisi ja olis innostunut siitä. Haluisin että asiat muuttuis, mutten osaa tehdä mitään sen eteen, kun en oo varma mistään. On mulla visioita, mutta tuntuu, että ne pysyy pään sisällä. Sitä on vaan niin v*** aikaansaamaton. Haluisin olla normaali. Sitä kävis koulua, niin kuin muutkin ihmiset. Sitä kävis baarissa. Harrastais, nauttis perusasioista, ei tekis pienistä asioista isoja. Olis silleen rento, eikä ahdistunut ja masentunut. Tajuun että oon risteyksessä."

– Pojista paljastui ihan älyttömän itsereflektoivia ja kypsiä ihmisiä, jotka nyt vain sattuvat olemaan sellaisessa elämäntilanteessa, etteivät tiedä mitä tehdä ja minne mennä, Rautaheimo kuvailee.

Kuva sarjasta Pojat (2015).
Kaisa Rautaheimo

Rautaheimo haluaa korostaa poikien tilanteen väliaikaisuutta. Suuri osa perjantaina avautuneen valokuvanäyttelyn pojista näkee tulevaisuudessa valoa, vaikka elämä polkeekin paikallaan.

"Mä katson asioita aina positiivisesti. Vaikka välillä mä oon, että ei hitto mitä mä täällä teen. Mutta ei tää voi näin pitkään jatkuu. Jos haluu arvoo itelleen."

– Jokaisella on oma tarinansa, mutta kaikilla on kova halu löytää se oma suuntansa elämässään.

Nuorten miesten tulevaisuudessa siintelevät haaveet hyvin tavallisista asioista. He toivovat säännöllistä arkea ja vähän rakkautta.

"Mun haaveet on aika perussettii. Oma talo jossai. Mut ei yksin, ois joku muukin. Ehkä seuraavassa elämässä sitte. Mut hei, eteenpäin."