Lakeuden kotipanijat tietää: Olutta pannaan jälleen keittiöissä

Täysmallasoluiden valmistus käsityönä ja kodeissa on yleistymässä. Etelä-Pohjanmaalla alan harrastajat perustivat juuri oman seurankin. Lakeuden kotipanijat sai alkunsa – mistäpä muualta kuin – Facebook-ryhmästä.

Kotimaa
Aleksi Tamminen valmiina panemaan kotiolutta.
Aleksi Tamminen valmiina panemaan kotiolutta.Päivi Rautanen/Yle

Seinäjokelainen Aleksi Tamminen kaataa 18 litraa vettä keittimeen kuumennettavaksi. Siitä alkaa Aleksin kotioluen valmistus. Aleksin keittovälineet ovat vähän tavallista hienommat, mutta vähemmälläkin pääsee alkuun.

– Oluen paneminen kodeissa on ehkä yleistynyt siksi, että aloittamiseen on matala kynnys. Kodin kattiloilla ja käymispöntöllä pääsee alkuun, Aleksi Tamminen tuumaa. Hän on ravintola-alan yrittäjä ja hurahtanut siinä samalla käsityönä tehtyjen tai pienpanimoiden valmistamien olueiden makuun.

Valmistuksen lyhyt oppimäärä

Täysmallasoluen valmistuksen lyhyt oppimäärä kuulostaa yksinkertaiselta: kuumenna vesi, mäskää eli lisää maltaat veteen rouhittuina, siivilöi, keitä, lisää humalaa, jäähdytä, laita hiivaa ja anna käydä. Helppoa, mutta Aleksi Tamminen tietää, että kotioluenkin valmistajia on moneen lähtöön. Toiset jaksavat siivilöidä, toiset eivät.

– Toiset kirkastavat olutta niin, että saadaan kotonakin jo ihan ammattimaisia, tosi hyviä tuotteita. Itse kuulun puolilaiskaan osastoon. Ihan kaikkea en jaksa viimeiseen asti tehdä ja tutkia, mutta hiivat kannattaa joka tapauksessa ottaa pois, Aleksi tunnustaa.

– Viimeistään siinä vaiheessa, kun olut laitetaan lapolla pulloon, ne hiivat kannattaa jättää sinne käymisastian pohjalle. Kyllä toki kotioluet pikkasen sameita ovat, mutta se kuuluu asiaankin, ettei niitä aivan täysin suodateta.

Ohrasta yleensä

Kotiolut pannaan yleensä mallastetusta ohrasta.

– Voi käyttää vehnääkin ja jopa ruistakin, mutta ohra on yleisintä. Kun rouhitut ohranjyvät eli maltaat laitetaan lämpimään veteen, ne saavat muhia siellä tunnin verran.

– Näin saadaan tarpeeksi irti sokereita, joita hiiva voi käymispöntössä syödä ja muuttaa alkoholiksi.

Kun maltaat on siivilöity pois, syntynyttä vierrettä keitetään toinen tunti ja sekaan heitetään oluen maun tuojaa eli humalaa.

– Alkuun lisätään katkerohumalat tasapainottamaan maltaiden makeutta, ja sen jälkeen lisätään aromihumalia.

– Jotkut kotioluen valmistajat kasvattavat itse humalaa, ja se on ihan laillista, vaikka humala kuuluukin hamppukasveihin. Siinä ei kuitenkaan ole mitään huumaavia aineita.

Kun seos on jäähtynyt, se laitetaan käymispönttöön hiivan kera.

– Siellä se pulputtaa rauhassa ainakin pari-kolme viikkoa, jotkut oluet tarvisevat vieläkin enemmän käymisaikaa. Ei kannata maistella aikaisemmin, Aleksi Tamminen vinkkaa.

Olutta pantiin ensin

Mutta miksi olutta pannaan eikä valmisteta tai keitetä?

– Kyllähän sitä valmistetaan ja keitetään, mutta paneminen on se sana, mikä on aikoinaan keksitty. Sanalle on sitten tullut se toinen merkitys vasta myöhemmin. Veikkaan, että se on mennyt oikeasti näin päin, mutta en nyt ihan satavarma tästä ole, Aleksi Tamminen hymyilee.

Mutta kuka valmistaisi olutta, kun on tipaton tammikuu?

– Hyvän oluen ystävät eivät lähde tuohon. Juomme vähemmän, mutta tosi laadukkaita oluita, nimenomaan kotimaisia käsityöoluita ja pienpanimotuotteita, Aleksi Tamminen tähdentää.

Seinäjoella järjestetään tänään lauantaina 16. tammikuuta Lakeuden panimojuhlat Rytmikorjaamolla. Paikan päällä on kymmenkunta pienpanimoa ja tarjolla nelisenkymmentä erilaista olutta. Lakeuden kotipanijoilla on juhlilla oma kotikeittonurkkaus, missä seuran jäsenet opastavat festarivieraille, millaisilla värkeillä ja hilavitkuttimilla pääsee alkuun oluen panemisessa kotioloissa.

– Olemme rekisteröimässä Lakeuden kotipainijoita yhdistykseksi. Niin kuin nykyään kaikki lähtee, niin tämäkin sai alkunsa Facebook-ryhmästä. Pidin kansalaisopistossa kotioluen valmistuksen kurssin, ja sieltä lähti innokkaita laittamaan seuraa pystyyn ja mukaan liittyi muitakin, Aleksi Tamminen selvittää.