Simpukka suodattaa 40 litraa vettä vuorokaudessa – luonnon omat puhdistuslaitokset vaikeuksissa ympäri maailman

Järvi- ja jokisimpukat ovat vaikeuksissa ympäri maailman. Useimpien lajien kannat ovat laskussa ja kymmeniä lajeja on jo kokonaan hävinnyt. Simpukat ovat luonnon omia puhdistuslaitoksia ja yksi simpukka voi suodattaa yli 40 litraa vettä vuorokaudessa. Euroopan järvi- ja jokisimpukoiden tila on kartoitettu 26 maan tutkijoiden yhteistyönä.

Kotimaa
Simpukat toimivat vesistön sisäisinä ”puhdistuslaitoksina” suodattamalla runsaasti vettä.
Simpukat toimivat vesistön sisäisinä ”puhdistuslaitoksina” suodattamalla runsaasti vettä.Jouni Taskinen

Kartoitus on laatuaan ensimmäinen koko Eurooppaa koskeva katsaus järvi- ja jokisimpukoiden tilasta, levinneisyydestä, lajistosta ja kantojen muutoksista. Tuloksia voidaan hyödyntää simpukkalajien ja niiden elinympäristöjen suojelussa.

Arvostetussa Biological Reviews -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että Euroopasta löytyy 16 järvi- tai jokisimpukkaa eli suursimpukkaa. Suojelun kannalta avainasemassa on Etelä-Eurooppa. Suomessa simpukkatilanne on eurooppalaisittain muuten hyvä, mutta vuollejokisimpukan ja erityisesti jokihelmisimpukan tilanne on erittäin huono.

Simpukat puhdistavat tehokkaasti vettä

Simpukat toimivat vesistön sisäisinä ”puhdistuslaitoksina” suodattamalla runsaasti vettä.

Simpukat edistävät myös kalojen kasvua.

Jouni Taskinen

– Lajista ja koosta riippumatta aikuinen simpukka kerää ravinnokseen pieniä partikkeleita, muun muassa kasviplanktonia. Näin vesi puhdistuu ja pysyy kirkkaana. Samalla siirtyy ravintohiukkasia vedestä pohjaeläinten ulottuville. Simpukat edistävät myös kalojen kasvua, kertoo hydrobiologian professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopisto.

Simpukoiden merkitystä vesien ravintoverkkojen tärkeänä osana korostaa myös niiden suuri osuus, jopa 90 prosenttia pohjaeläinten biomassasta. Biologisen monimuotoisuuden lisäksi simpukkakantojen taantuminen tai lajien häviäminen voivat aiheuttaa haitallisia ja kauaskantoisia seurauksia järviin ja jokiin..

Ranskassa eniten lajeja

Järvi- ja jokisimpukoiden lajimäärä kasvaa Euroopassa etelää kohti mentäessä. Korkeimmillaan se on Ranskassa, missä löytyy kymmenenkin simpukkalajin alueita.

Suomessa elää seitsemän lajia. Ne ovat iso-, pikku- ja litteäjärvisimpukka, sysi-, soukko- ja vuollejokisimpukka sekä jokihelmisimpukka eli raakku. Eteläisessä Eniten lajeja löytyy eteläisestä Suomesta. Varsinainen simpukkojen ”Eldorado” on Mustionjoki Uudellamaalla. Siellä esiintyvät kaikki Suomen lajit.

Euroopassa jo harvinaistunut pikkujärvisimpukka esiintyy vielä Suomessa runsaana ja yleisenä. Etenkin Etelä-Euroopan simpukoita uhkaavat ihmisten toimet, asutuksen laajuus ja vieraslajit. Joka puolella Eurooppaa simpukkakantaa laskevat kalakantojen muutokset, jokien patoaminen, saasteet ja rehevöityminen. Vaikka helmenpyynti on laitonta koko Euroopassa, se uhkaa silti jokihelmisimpukkaa muun muassa Skotlannissa.

Jokihelmisimpukan eli raakun tilanne on Suomessa erittäin huono.
Jokihelmisimpukan eli raakun tilanne on Suomessa erittäin huono.Mikko Ranta

Jokisimpukat uhanalaisia Suomessa

Suomessa erityisesti jokilajit, jokihelmisimpukka ja vuollejokisimpukka, ovat kärsineet jokien perkaamisesta ja patoamisesta. Jokien elinympäristö on muuttunut ja samalla ovat hävinneet sopivat kalaisäntälajit. Simpukat kärsivät myös metsä- ja turvetalouden ja ojitusten aiheuttamasta pohjan liettymisestä.

lisääntyviä raakkupopulaatioita on koko maassa vain muutamia.

Jouni Taskinen

Professori Jouni Taskisen mukaan Suomeen olisi saatava koko maan kattava suojelusuunnitelma ennen kaikkea jokihelmisimpukan eli raakun pelastamiseksi.

– Vaikka jokihelmisimpukoita on vielä useissa kymmenissä joissa ja puroissa, niin lisääntyviä raakkupopulaatioita on koko maassa vain muutamia, Taskinen kertoo.

Jokihelmisimpukat jo vanhuksia

Koska jokihelmisimpukka elää jopa 200 vuotta, syntyy helposti väärä kuva populaatioiden kunnosta. Lajin yksilöitä voi olla joessa runsaasti vielä 50 vuotta sen jälkeen, kun luonnollinen lisääntyminen on lakannut. Ne ovat kaikki jo vanhuksia.

– Monet Suomen suurista joista padottiin sotien jälkeen voimalaitoksilla. Moniin simpukkaesiintymiin ei ole sen jälkeen juuri syntynyt uusia yksilöitä. Koska muun muassa lohi- ja taimenkannat ovat romahtaneet, raakulta on saattanut puuttua sopiva kalaisäntä jo vuosikymmenten ajan, Taskinen lisää.

Simpukoiden tutkimushanketta koordinoi Interdisciplinary Centre of Marine and Environmental Research Portugalista ja Technical University of Munich Saksasta. Suomesta tutkimuksessa oli mukana professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta.