Anna kelloharrastukselle ranne, se vie koko käden

Kun mieheen iskee kellotauti, muuttuvat kauluspaitojen kalvosimetkin. Kellokokoelmaan ja oheistuotteisiin saa helposti uppoamaan tuhansia euroja, mutta ajannäyttäjiä voi keräilijän mukaan ajatella myös sijoituskohteina.

ilmiöt
Kello miehen ranteessa
Tyyliniekka Matti Airaksinen kävi Anna Sirénin vieraana Radio Suomen studiossa Tampereella. Kuuntele keskustelu tästä.

Kelloniekka-blogia (siirryt toiseen palveluun) pitävä kangasalalainen Matti Airaksinen saapuu Radio Suomen Tampereen studiolle ranteessaan Omegan Seamaster-kello 1960-70-lukujen taitteesta.

– Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vintagekellot ovat muodoltaan ja kooltaan sirompia ja sopivat minulle, kun ei ole mitään Schwarzeneggerin ranteita, mies esittelee.

Kaunis kello on selvästi pukeutumiseen perehtyneen valinta. Ajasta ennen kelloihin hurahtamista muistuttaa kuitenkin Airaksisen kauluspaidan vasen hiha, jonka kalvosinnappi on auki.

– Kaikki paitani ovat mittatilauspaitoja, mutta tämä on teetetty ennen kuin kiinnostuin kelloista. Siksi siinä ei ole tilaa kellolle. Pidän tästä nappia auki, mutta kaikissa uudemmissa paidoissani on vasemman kalvosimen alla 1,5-2 cm kellovaraa.

Kellolaatikko
Tyyliniekka.fi

Neljällä kellolla pärjää, mutta ei kauaa

Airaksinen opastaa pukeutumisesta ja asustautumisesta kiinnostunutta miestä hankkimaan muutaman kellon kokoelman, jolla pärjää tilaisuudessa kuin tilaisuudessa.

Pakkohan näitä on ajatella sijoituksena.

Matti Airaksinen

– Olen laskeskellut, että 3+1 kelloa riittää. Pitää olla mustalla sirolla rannekkeella varustettu juhlakello, joka voi olla vaikka perintökello. Kasuaalimpaan pukeutumiseen sopii sukeltajankello, ja vapaa-ajan vaatteiden kanssa käytetään kronografikelloa. Lisäksi voi hankkia arkisemman pukukellon töihin.

Monen kelloihin ihastuneen kokelma ei rajoitu näin vähään. Kun innostus ottaa vallan, kelloja haalitaan Airaksisen kieli poskessa laatiman taudinkuvauksen mukaan sykleissä.

– Kun mies täyttää 30 tai 40 hän hankkii ensimmäisen kellonsa, joka useimmiten on hillitty pukukello eikä mikään sukeltajankello. Sitten kun tauti on edennyt pidemmälle, mies huomaa yhtäkkiä, ettei hänellä muuta olekaan kuin sukeltajankelloja. Tässä vaiheessa aletaan harkita, pitäisikö yksi sukeltajankelloista flipata eli vaihtaa takaisin pukukelloon. Usein se ei kuitenkaan onnistu, vaan hankitaan kokoelmaan lisäksi sporttisempi ajanottokello, Airaksinen kuvaa kellohulluuden ensivaiheita.

Kello ja nahkainen ajohansikas miehen kädessä
Tyyliniekka.fi

Kallis kokoelma on myös sijoitus

Kellojen hintahaitari on laaja, ja halutessaan keräilyharrastukseen saa uppoamaan paljonkin rahaa. Onneksi kellot pitävät arvonsa kohtuullisen hyvin, ja halutuimpien mallien hinta vain nousee ajan saatossa. Arvokelloille on Airaksisen mukaan hyvät markkinat sekä Suomessa että maailmalla.

– Pakkohan näitä on ajatella sijoituksena. Jos alkaa olla kymppitonneja kiinni kellolaatikossa, pitää kokoelmaa perustella jo muullakin kuin keräilyarvolla. Ja ovathan vanhat kellot vähän halvempia kuin uudet, näin perustelen ainakin vaimolle, kelloniekka hymyilee.

Kellohankintojen lisäksi rahaa saa kulumaan huoltoihin ja oheistarvikkeisiin. Airaksisella on muutamankymmenen rannekkeen kokoelma, ja hienoimmat maksavat useamman satasen.

– Olen kyllä pyrkinyt hankkimaan kaikki kelloni niin, että niihin sopii samanlevyinen ranneke. Ei tarvitse sitten hankkia jokaiselle omaa vaihtoarsenaalia.

Kaksi kelloa pöydällä
Tyyliniekka.fi

Kellomies kellomiehen tuntee

Kellojen keräilijöissä on monia alalajeja. Nouseva trendi on seikoilu, eli japanilaisten Seiko-kellojen keräily. Airaksinen itse tunnustautuu vintagemieheksi, ja muita klassisia harrastajia ovat esimerkiksi Rolex-miehet ja Panerai-miehet.

Mutta miksi nainen pitää kellon koruna korujen joukossa ja mies hurahtaa harrastukseen kainaloita myöten?

Hyvän kellon valinnut yleensä puhuu kellostaan mielellään.

Matti Airaksinen

– Yksi asia on varmaan hinta; mies ostaa keskimäärin harkitummin ja kerralla kalliimpaa. Toisaalta kello on mekaaninen laite, ja niinhän se on, että lelut muuttuvat iän myötä.

Paitsi omaansa, Matti Airaksinen vilkuilee muidenkin ranteita.

– Katson miehestä kengät ja kellon. Jos näkee, että toinenkin ymmärtää hyvän päälle, juttua syntyy helposti. Hyvän kellon valinnut yleensä puhuu kellostaan mielellään.

Keräily- ja tunnearvon lisäksi kelloilla on myös käyttöarvoa.

– Katson ajan ranteestani. Kesti kyllä jonkun vuoden oppia kännykän vilkuilusta pois.