Näkökulma: Ulkomaalaisuus ei lähde Suomessa syntymällä

Tilastoissa suomalaisuutta ei ole olemassa. Byrokratiassa meitä määritellään moneen eri kategoriaan syntymästä hautaan, mutta mitään kansallisromanttista, sinivalkoista, leipäjuuston ja lakkahillon makuista yhteistä tekijää sieltä ei löydy. Tilastoissa on vain erilaisia muuttujia, kirjoittaa Nadja Mikkonen. Millä perusteella määritelmät siis syntyvät?

Näkökulmat
Nadja Mikkonen

Äitini on ollut Suomessa 40 vuotta eli kaksi kertaa kauemmin kuin syntymämaassaan. Se on pitempi aika Suomessa kuin monella kotimaisella uusnatsilla. Tilastokeskus tosin laskee äitini ulkomaalaistaustaiseksi aina ja iankaikkisesti, koska hänen syntymämaansa ei ole Suomi.

Tilastoissa ulkomaalaistaustaisuus määritellään neljällä muuttujalla, kertoo Tilastokeskuksen yliaktuaari Marja-Liisa Helminen. Ne ovat kansalaisuus, syntymämaa, kieli ja uutena syntyperä. Voit siis olla Suomen kansalainen, mutta syntymämaan perusteella ulkomaalaistaustainen. Maantieteellinen sijainti määrittelee meitä yllättävän paljon.

Asia on monimutkainen, toteaa yliaktuaari Helminen.

Henkilön alkuperäon tärkeää eritellä esimerkiksi tutkimussyistä, jos halutaan seurata vaikkapa työllistymistä, koulumenestystä tai integroitumista. Ulkomaalaistaustaisen asiantuntijalausunnolla voi aiheesta riippuen olla eri painoarvo kuin suomalaisen.

Kai viittaamme myös häneen, kun sanomme, että suomalaiset ovat pohjattoman sisukkaita ja rakastavat vaaleapaahtoista kahvia ja ilmaisia ämpäreitä?

Kiintoisaa onkin, etteivät edes tilastot tarjoa meille kategoriaa "suomalaiset". Keitä me siis tuolla termillä tarkoitamme? Suomenkielisiä? Suomen kansalaisia? Suomessa syntyneitä? Piimänjuojia?

Ihmistä seuraavat määritelmät ovat sen verran tärkeitä, että niistä keskustellaan Tilastokeskuksessakin. Onkin kiintoisaa seurata, miten pitkälle ulkomaalaistaustaisuus seuraa henkilöä määrittävänä tekijänä.

Väestöliitolle ulkomaalaistausta on tärkeää tietoa tasan siihen asti, kunnes henkilöstä tulee Suomen kansalainen. Sen jälkeen hän on suomalainen, vaikka ei olisi koskaan tilannut lihamukia tai kannattanut Pikkuleijonia.

Niin sanottu toisen polven ulkomaalaistaustaisuus on tullut uutena muuttujana tilastoihimme kertomaan sen, ovatko henkilön vanhemmat syntyneet ulkomailla. Siispä Ylitorniolla syntynyt ja koulunsa käynyt henkilö on tilastollisesti ulkomaalaistaustainen, kunhan hänen vanhempansa ovat rajojemme ulkopuolelta.

Kaikki me saamme olla ylpeitä juuristamme ja nostaa ne esiin, jos niin haluamme.

Kai viittaamme myös häneen, kun sanomme, että suomalaiset ovat pohjattoman sisukkaita ja rakastavat vaaleapaahtoista kahvia ja ilmaisia ämpäreitä?

*Ongelma ei ole *ulkomaalaistaustan esille nostaminen. Kaikki me saamme olla ylpeitä juuristamme ja nostaa ne esiin, jos niin haluamme. Ongelma on, jos ulkomaalaistaustan korostaminen jyrää sen, että ihminen on voinut asua Suomessa iät ja ajat ja olla jo täysin suomalaiseen kulttuuriin integroitunut.

Eduskunnassammekin on ulkomaalaistaustaisia kansanedustajia. He puhuvat suomea, ovat Suomen kansalaisia ja ajavat suomalaisten asioita. Aika hiivatin suomalaiseltahan tuo touhu vaikuttaa.

Ihmisen tulisi saada määritellä identiteettinsä itse. Monelle meistä juuret ovat ensisijaisia minäkuvan rakennusosia: meistä löytyy saamelaista, helsinkiläistä, suomalais-nigerialaista ja kainuulaista asennetta.

Kaikki eivät ole pelkästään ulkomaalaistaustaisia. On mahdollista olla yhtä aikaa sekä sataprosenttinen suomalainen että kurdi, sekä kotkalainen että kamerunilainen.

On tarpeellista, että henkilö saa määritellä identiteetikseen myös suomalaisuuden, jos se on hänelle olennaista. Identiteettiä kun ei toistaiseksi löydy tilastollisista muuttujista.