Näkökulma: Sateentekijöitä haussa

Kokoomus hakee uutta, reipasta puoluesihteeriä, vasemmistoliitto myös puheenjohtajaa. Kokoomuksessa tuskin mikään muuttuu, vasemmistoliitossa ehkä, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Pekka Ervasti

politiikka
Pekka Ervasti
Lassi Seppälä / Yle

Mikään ei friskaa puoluetta niin kuin säpäkät henkilövalinnat. Tulee sisäistä keskustelua, jäsenistö aktivoituu ja media valpastuu. Kilpailijat joutuvat varjosta kateellisena katselemaan, kun puolue paistattelee otsikoissa.

Kokoomus hoitaa oman puoluesihteerivaihdoksensa lyhyen kaavan mukaan. Minna Arven päätettyä palata kotikaupunkiinsa Turkuun kykypuolue valitsee hänelle seuraajan jo helmikuun puolivälissä. Homma hoitunee yhdellä nuijan kopautuksella puoluevaltuustossa. Sitä ennen käydään hillitty, hallittu seulontaprosessi, jossa erityinen "sparrausnyrkki" – puheenjohtaja Alexander Stubbin johdolla – valkkaa sopivista sopivimman.

Jo nyt tiedetään, että uusi puoluesihteeri tulee kokoomuksen sisäpiiristä, todennäköisesti ministeriryhmän politrukkien trendikkäästä Stubb-jugendista. Kriteerit on kirjattu siihen malliin, että Stubb saa itselleen mieleisen, sisäsiistin ja lojaalin raketin. Kokoomuksen linjaa ei valinnalla järkytetä varsinkaan, kun näyttää todennäköiseltä, että Stubb jatkaa myös ensi kesän puoluekokouksen jälkeen.

Yllätyksen kokoomuksen kuvioihin toisi vain Stubbin vapaaehtoinen väistyminen. Se avaisi puheenjohtajapelin, joka nyt muhii vain sisäministeri Petteri Orpon ja Jan Vapaavuoren korvien välissä. Kisa käynnistyy, jos Stubb löytää jostakin uuden, kiinnostavamman tehtävän. Se ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Niin teki Stubbin edeltäjäkin. Kokoomuksessa kaikki eivät olisi tällaisesta käänteestä pahoillaan.

Vasemmistoliitossa on tulossa suurempi tuuletus. Paavo Arhinmäen seitsemän vuoden mittainen rymistely puheenjohtajana on ohitse. Se vei ministeriksi, mikä on aina kunnianhimoisen poliitikon uran tavoite ja huippu. Vaikka Arhinmäki ei edes ministerinä täysin luopunut oppostiopoliitikon elkeistä, tulevaisuus oppositiopoliitikkona ei enää houkuta.

Arhinmäen tulevaisuudesta huolestuneet saavat nyt jännittää, järjestääkö suomalainen poliittinen järjestelmä virkaheitolle puheenjohtajalle mukavan loppusijoituspaikan jostakin organisaatiosta, jonka johtotehtäviin Suomessa vieläkin valitaan henkilöitä poliittisilla meriiteillä. Tuleeko esimerkiksi Helsinkiin pormestarijärjestelmä varapormestareineen?

Vassarien puheenjohtajakisaan on toistaiseksi ilmoittautunut vasta kaksi ehdokasta, kansanedustaja Jari Myllykoski ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen. Turun suunnan ääniharavan ja politiikan penkkiurheilijoiden ennakkosuosikin Li Anderssonin ilmoittautumista kisaan odotetaan lähiaikoina. Voi olla, että nuoria naisia lähtee kilpasille vielä enemmänkin.

Ilmoittautumishaastattelussaan Helsingin Sanomissa Pekonen hekumoi ajatuksella, että melkein puolet eduskuntaryhmästä olisi ehdolla. Tämä viittaa jonkinsorttisen kollektiivisen egotripin haikailuun. Toverillisen kilvoittelun tarkoituksena lienee paitsi pitää hauskaa myös aktivoida jäsenistöä ja houkutella uusia äänestäjiä. Neuvoa-antava jäsenäänestys on tässä tietysti hyvä apu.

Puheenjohtajakisan ohessa käydään myös puoluesihteerikisaa, sillä tehtävän nykyinen haltija Marko Varajärvi ilmoitti jo hyvissä ajoin luopuvansa tehtävästään. Jos jäsenäänestys ulotetaan koskemaan myös puoluesihteeriä, yleisessä vaaliriehassa piilee vaara, että puoluejohtoon valitaan parivaljakko, joista kumpikin on enemmistön suosikki, mutta kumpikaan ei tule toimeen keskenään.

Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja joutuu asemoimaan puolueensa oppositiossa vihreiltä ja demareilta jäävään ahtaaseen rakoseen. Jonkinlainen punainen lanka olisi löydettävä. Demarit ovat hurjassa nosteessa ja dominoivat palkansaajapitoisen äänestäjäkunnan markkinoita. Vihreillä on myös myötätuulta, ja vasemmistoliitto uhkaakin jäädä kahden kärkietenijän jalkoihin. Punavihervasemmistolaisuus ripauksella naispuheenjohtajan (anteeksi Myllykoski!) mukanaan tuomaa feminismiä lienee keitos, joka vasemmistoliitossa on nyt muhimassa. Tässä on taas se vaara, että vasemmistoliiton SKDL-aikainen duunarikaarti kaikkoa. Duunaritaustaisella Myllyniemellä voi sittenkin olla tilausta puoluejohtoon – varapuheenjohtajaksi.

Vaikka eletään eduskuntavaalikauden puoliväliä, ei uusille puolueiden luottamushenkilöille jää aikaa rauhalliseen starttiin. Kuntavaalit ovat jo keväällä 2017, ellei niitä siirretä uusien mahdollisten maakuntavaalien yhteyteen saman vuoden lopulle. Joka tapauksessa uusien johtajien tulikaste odottaa suunnilleen vuoden sisällä.

Korjattu klo 15.40 Aino-Kaisa Pekosen etunimi